Pikkuveli ja isoveli

Ensikatsomalta Pro ja AX720 muistuttavat toisiaan, huomattavin ero on väritys. AX720 on elegantin valkoinen, Pro puolestaan tyylikkäästi hopeanharmaa. Molemmat kuulokkeet ovat järeitä: AX720 painaa kolmisensataa grammaa, Pro vielä viisikymmentä grammaa enemmän. Kuppien ja sangan pehmusteet tekevät kuitenkin käytöstä mukavaa. Pro-mallin mukana jopa toimitetaan vaihtopehmusteet, jos paketista kaivettaessa paikoille asetetut kangaspäällysteiset eivät kelpaa.

Luureja paikoilleen kytkettäessä paljastuvat tärkeämmät erot.

AX Pron kytkennät eivät hivele silmiä: virtajohdot kytketään sekä vahvistinrasiaan että itse kuulokkeisiin. Konsoleista ääni saadaan optisella kaapelilla, PC:tä varten löytyy adapteri, jolla eri kanavien analogisignaali saadaan ohjattua suoraan kuulokkeisiin vahvistimen ohittaen. PS3:n puhelinjaa varten on USB-kaapeli, joka kytketään niin ikään vahvistimeen.

AX720:n vahvistin on minimalistisempi. Virtaa tarvitaan vain purkkia varten, kuulokkeet itsessään ovat passiiviset. Vaikka vahvistin on kookkaampi kuin Pron vastaava, vähäisempi johtomäärä tekee siitä vähemmän hellasäröä aiheuttavan.

AX720 ei tarjoa mitenkään valtaisaa arsenaalia äänen säätöön: yhtä nappia napsuttelemalla asetetaan vahvistin stereo- tai Dolby Headphone -moodiin. Dolby-tiloja on valittavissa joko elokuvia tai musiikkia varten säädetyt asetukset. Prossa säätömahdollisuuksia on näennäisesti enemmän, vaikka käsikirja ei niiden vaikutuksista juuri kerrokaan. Itse en kokeilemalla onnistunut kuin tekemään äänestä metallisemman; tehdasasetuksilla pärjää käytännössä aivan hyvin.

Yhteistä kuulokkeille on, että ääni kuulostaa parhaalta, kun se syötetään ja vastaanotetaan Dolby Digital 5.1 -muodossa. PS3:n omistajat joutuvat napsauttamaan DTS:n pois audioasetuksista, sillä kumpikaan vahvistin ei tunnista moista signaalia. Lisäksi ainoana liitäntätapana tarjottava optinen kaapeli voi aiheuttaa ylimääräistä vaivaa PS3-käytössä. Koska äänen moniulostulossa sekundäärikanaville tarjotaan vain stereota, voi HDMI:llä kotiteatterijärjestelmään kiinnitetyn konsolin asetuksia joutua rassaamaan vähän väliä, mikäli haluaa nauttia monikanavaisesta äänentoistosta vuorotellen kaiuttimilla ja kuulokkeilla.

Puhetta, puhetta

Pelikäyttöön suunniteltujen kuulokkeiden olennaisimpiin ominaisuuksiin kuuluu pelaajien välisen kommunikoinnin mahdollistaminen. PS3:lla tämä tarkoittaa vahvistimen liittämistä konsoliin USB-kaapelilla. Xbox 360:llä taas ohjain yhdistetään kuulokkeiden äänenvoimakkuussäätimeen.

Itse mikrofoni kiinnitetään vasemmanpuoleisen kuulokkeen pohjaan. Sanka on joustavaa muovikumiseosta, eikä se jää taittelun seurauksena kunnolla haluttuun asentoon. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä mikki poimii vaimeammankin puheen ja välittää sen kristallinkirkkaana kavereille. Liikaa ei voi korostaa sen merkitystä, että peliseuran puheen ja varsinaisten peliäänien voimakkuutta voi säätää erikseen. Luonnollisesti oman mikrofonin voi mykistää yhdellä liukukytkimen napsautuksella.

Tila ja ääni

Koekuuntelussa käytin aineistona Battlefield: Bad Company 2 ja Medal of Honor -pelejä, Isku Mogadishuun -DVD:tä ja Oopperan kummitus -musikaalin Bluray-versiota. Vertasin myös kuulokkeiden äänenlaatua kotiteatterissa käyttämääni Jamon perustason 5.1-kaiutinsarjaan.

AX Pro

Sekä äänen laadulla että tilan tunnulla mitattuna parivaljakosta parempi on AX Pro. Useiden kaiutinelementtien sijoittaminen pieneen tilaan tarkoittaa väistämättä niiden laadusta tinkimistä. Pelikäyttöön tarkoitetut kuulokkeet eivät voi millään pärjätä musiikkikäytössä hyville stereoluureille. Myös tilavaikutelmasssa jäädään jo keskinkertaiselle kotiteatterisarjalle, sillä muutaman sentin matkalle sijoitetuilla kaiuttimilla ei kovin laajaa areenaa simuloida. Musiikin hienovaraisemmat nyanssit eivät erotu yhtä selkeästi kuin hyvillä kaiuttimilla, vaan jotkin yksityiskohdat sekoittuvat keskenään.

Äänen voimakkuutta voi säätää vahvistinlaatikossa ja lisäksi kuulokkeissa. Vahvistimen kanssa täytyy kuitenkin olla varovainen, sillä volyymin puskeminen liian korkealle saa etenkin puheäänet särkymään.

Mielenkiintoista AX Prossa on se, että vahvistin ja liitännät ovat hiilipaperikopio Sharkoon X-tatic Digitalin vastaavista. Kuulokkeiden mekaaninen rakenne ja etenkin äänen laatu ovat kuitenkin parempia. Silti kummallinen suunnittelun kukkanen on jäänyt Trittoneihinkin: virran katkaisu vahvistinrasiasta ei katkaise sitä kuulokkeista. Oranssi tupla-T-logo saattaa siis jäädä valaisemaan yötaivalta, jos kuulokkeita ei erikseen sammuta.

AX720

AX720 on hiukan isoveljeään köykäisempi tapaus, mutta se tuntuu panostavan enemmän äänien jykevyyteen. Siinä missä Pro pääsi hiukan syvemmälle diskanttien maailmaan, paukuttaa AX720 voimakkaammilla bassoilla. Christinen ja Kummituksen duettoa tämä ei palvele, mutta Medal of Honorin muutenkin miehekkäät aseet pääsevät näillä luureilla oikeuksiinsa.

Vahvistimen stereoasetus tuntuu olevan täysin hyödytön. Sekä Xbox 360 että PS3 tarjoavat kaikissa peleissään DD5.1-äänet, joten minkään muun kuin elokuva-/pelimoodin käyttäminen on turhaa. Kaiken lisäksi vahvistinlootan tekemä skaalaus 5.1-äänimateriaalista stereoksi vääristää pahimmillaan äänen todella irvokkaasti.

Tilan tuntu ei AX720:llä ole yhtä voimakas kuin Prolla, mikä on ymmärrettävää, sillä kaiutinelementtejä on vain yksi kummallekin korvalle. Illuusio useammasta kaiuttimesta luodaan Dolby Headphone -tekniikalla. Eron Pron hyväksi huomaa erityisesti Iskussa Mogadishuun kohtauksessa, jossa Black Hawk -helikopteri syöksyy maahan. Räiskintäpeleissä efekti toimii tyydyttävästi.

Vaikka hifitasolle ei vielä näilläkään Trittoneilla päästä, ovat sekä AX Pro että AX720 selkeästi parhaita kokeilemiani pelikuulokkeita, syrjäyttäen sekä Sharkoon X-tatic Digitalin että Turtle Beach P21:n. Parivaljakosta Pro vie paremman äänen laadun ansiosta voiton rinnan mitalla, mutta AX720:n puolesta puhuvat vähemmän sekava vahvistinloota ja munakkaampi bassotoisto. Lopulta näiden välillä valintaan vaikuttavat omat mieltymykset ja muutaman kympin hintaero. Huonosta ostoksesta ei kummankaan kohdalla voi puhua.