Kulunut vuosi on hemmotellut Wii-pelaajia nipulla huippupelejä. Nintendon omien pelien hyvyys ei yllätä enää ketään, mutta myös muut pelijulkaisijat ovat tuoneet oman panoksensa Wiin kasvavaan laatupelien kirjastoon.

Laadukasta moninpelattavaa ja klassikoiden paluu

Kilpailevien konsolivalmistajien keskittyessä omien liiketunnistusohjaintensa ja uudelleenmuotoiltujen konsolien tuomiseen markkinoille, Nintendo ei lähtenyt tänäkään vuonna muuttamaan Wiin toimivaksi havaittua konseptia. Vuoden laitejulkistukset kotikonsolirintamalla ovat rajoittuneet sisäänrakennetun Motion Plus -ominaisuuden sisältävään Wii Remote Plus -ohjaimeen ja jouluisen punaiseen konsoliin. Tämän ansiosta tässäkin artikkelissa voidaan keskittyä tekniikan sijaan konsolien keskeisimpään ominaisuuteen, peleihin.

Wiin muihin konsoleihin verrattuna puutteellinen verkkopelitarjonta sai kaivattua parannusta tänä vuonna, kun aikaisemmin Sonyn konsoleilla valloittanut Monster Hunter -sarja siirtyi Wiille. Monster Hunter Tri sisältää toimivan ja yhteistyötä painottavan moninpelin yhdistettynä koukuttavaan hirviönmetsästykseen ja inventaarionhallintaan. Räiskintäosastolla tarjontaa täydensi N64-klassikon uudistettu versio. GoldenEye 007 säilytti alkuperäisen pelin hengen, mutta päivitti Bondin kasvojen lisäksi myös pelimekaniikan ja kontrollit nykyaikaan, sekä lisäsi kahdeksan hengen verkkopelin.

Toinen paluun tehnyt klassikkosarja saatiin kauppoihin joulun alla, kun Donkey Kong Country Returns ilmestyi. Aiemmin Metroid-sarjan 3D-aikaan päivittänyt Retro Studios jatkoi hyvää työtään Nintendon hahmojen parissa. Nautittavan 2D-tasoloikan ilahduttavin piirre on rehdin haastava vaikeustaso. Tämän mahdollistaa osaltaan Nintendon viime vuonna lanseeraama Super Guide -järjestelmä, joka antaa pelaajan ohittaa vaikeimmat kohdat muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen ja estää jumittumisen poikkeuksellisen haastavaan kenttään.

Retrolta vapaaksi jääneen Metroid-brändin sai vastuulleen puolestaan Team Ninja, joka lähti uudistamaan sarjaa lisäämällä tarinankerronnan osuutta pelissä. Työn tuloksena syntyi Metroid: Other M. Onnistuminen ei ollut täydellinen, mutta rohkea yritys ansaitsee jo itsessään maininnan.

Suurimpien pelijulkaisujen vanavedessä saatiin myös joukko laadukkaita jatko-osia ja erikoisempia pienen piirin pelejä. Red Steel 2 ja No More Heroes 2: Desperate Struggle korjasivat edeltäjiensä virheitä ja tarjoavat täysin omanlaisiaan pelielämyksiä. Harmillisen vähälle huomiolle jääneet Tatsunoko vs. Capcom, Sin and Punishment: Successor of The Skies ja Silent Hill: Shattered Memories eivät kenties komeilleet myyntitilastojen kärjessä, mutta riittävät pelien genreistä kiinnostuneille tosipelaajille syiksi omistaa Wii.

Laadukasta koko perheen pelattavaa tarjosi tänä vuonna puolestaan Wii-pelisarjan Wii Party, joka on henkinen jatko-osa Mario Party -peleille. Minipeleistä koostuva Wii Party ei taatusti vetoa kaikkiin, mutta helppo lähestyttävyys ja luova Wiimoten käyttö houkuttelevat pelaajiksi myös videopelejä normaalisti kavahtavia ihmisiä.

Vuoden 2010 paras Wii-yksinoikeus

Super Mario Galaxy 2:n valinta vuoden peliksi on toki yllättävyydessään samaa luokkaa kuin Scarlett Johanssonin valinta maailman kauneimmaksi, mutta ahkeraa putkimiestä ei voi rangaista työnsä tekemisestä hyvin. Super Mario Galaxy 2 on ensimmäinen suora jatko-osa kotikonsolien Mario-sarjassa sitten Super Mario Bros 3:n. Koska erinomaisen edeltäjän virheitä ei tässä tapauksessa tarvinnut korjata, pystyi Nintendo keskittymään asioiden tekemiseen hieman paremmin rikkomatta pelin peruskaavaa.

KonsoliFINin keskustelupalstalla kysyttiin joskus mikä tekee Super Mario Galaxysta niin mainion pelin. Syytä on hankala selittää, mutta pelatessa kaikki kirkastuu. Super Mario Galaxy 2 on valloittava yhdistelmä nostalgiaa, mielikuvituksellista ja vaihtelevaa tasosuunnittelua, erinomaista pelattavuutta ja zeldamaisia pomotaisteluja. Pelimaailma on täynnä tuttuja hahmoja jo vuosikymmenten takaa, ääniefektit ja musiikit ovat uusia mutta silti tunnistettavia ja värikäs pelimaailma on virkistävä poikkeus nykypeleissä liian yleiselle likaisenharmaalle paletille. Sanalla sanottuna Marion hyppyyttäminen on hauskaa.

Mikään lastenpeli Super Mario Galaxy 2 ei silti ole, vaan sopii mainiosti myös aikuisille ja osakesijoittajille. Perkeleet sinkoilevat kun viimeinen loikka vaativassa hyppysarjassa johtaa jälleen kerran putoamiseen kentän keskellä vaanivaan mustaan aukkoon. Hyvän pelisuunnittelun ansiosta kuolema kriittisessä kohdassa ei kuitenkaan yleensä johda pitkään takapakkiin eikä kaikkien kenttien selvittäminen ole välttämätöntä pelin läpäisemiseksi. Täydellisyyttä tavoitteleville pelaajille haastetta kaikkien tehtävien suorittamisessa on kuitenkin tarjolla ylenmäärin. Kyseessä onkin peli, jota voi huoletta suositella kaikille videopelaamisesta kiinnostuneille.

Ensi vuoden satoa

Nintendon tulevaa vuotta hallitsee keväälle kaavailtu 3DS-käsikonsolin julkaisu. Wiin puolella odotettavissa ei ole suuria teknisiä uudistuksia, joten pääpaino tulee edelleen olemaan laatupeleissä. Heti alkuvuodesta Suomeen saadaan Pohjois-Amerikassa jo julkaistu ja erinomaisia arvosteluja kerännyt Kirby's Epic Yarn ja tulossa on myös kolmas Pikmin. Vuoden odotetuin Wii-peli on kuitenkin ensimmäinen alusta alkaen Wiille tehty Zelda-seikkailu, The Legend of Zelda: Skyward Sword. Mielenkiintoisista ulkopuolisten kehittäjien tuotoksista mainittakoon Final Fantasy -sarjalla maineensa luoneen Hironobu Sakaguchin roolipeli The Last Story ja Conduit 2 -räiskintä.

Viime aikoina Nintendo on lisäksi julkistanut uusia pelejä vasta varsin lähellä niiden julkaisua. Odotettavissa onkin että kevään E3-messuilla tullaan näkemään ensi vuonna kauppoihin ehtiviä pelejä, joista ei vielä tiedetä julkisesti. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin varmaa että Wii kannattaa pitää keskeisellä paikalla olohuoneessa myös jatkossa.

Jäikö vuoden paras peli pois tästä artikkelista? Löysitkö tänä vuonna Wiin tarjonnasta riittävästi mieleistä pelattavaa? Ryhdy mielipidevaikuttajaksi ja esitä kommenttisi.