Pidennetyn lopun ja useamman ilmaisen moninpelipaketin jälkeen Mass Effect 3 palaa laajennusrintamalla maksulliseen sisältöön. Mass Effect 3: Leviathan vie komentaja Shepardin miehistöineen reaper-invaasion kynnyksellä salaperäisen entiteetin jäljille. Siitä tehdyt havainnot viittaavat johonkin suureen ja vaaralliseen, jonka avulla sota voitaisiin kääntää liittoutuneiden eduksi – tai jotain pahempaa.

Leviathan tuo emopeliin vain yhden tehtävän mutta laajentaa senkin edestä sarjan mytologiaa. Virallista kaanonia kasvatetaan ennen kaikkea avaamalla reapereiden historiaa, ja pieni osa lisäsisällöstä on säilytetty vasta paljon parjattuun loppuun. Mielenkiintoisesta ja hyvin kerrotusta annista huolimatta uusi informaatio karistaa hivenen ylivoimaisten niittäjien mystiikkaa, sillä paljastuksissa on paikoin turhankin alleviivaava maku.

Tarinallisen annin vastapainoksi laajennuksen varsinainen pelillinen osuus jää ikävän vaisuksi. Parituntisen kestonsa lisäksi Leviathan koostuu pääasiallisesti suoraviivaisista taisteluosuuksista jo ennestään tuttuja reapereitä vastaan. Kohtaukset tuntuvatkin enemmän vain pidennyksen vuoksi väkisin lisätyltä pakkopullalta, joilla ei ole minkäänlaista funktiota saati omaperäisyyttä. Toiminnan välissä vietetty aika kulutetaan sen sijaan konseptina toimivassa mutta käytännössä hivenen ontuvaksi jäävässä salapoliisityöskentelyssä.

  

Varusterohmuille Leviathan avaa käytettäviksi aiemmin vain ennakkovaraajien omaisuutta olleet tuliaseet AT-12 Raider ja M-55 Argus. Juonen johdattamilta alueilta pystyy löytämään myös viisi modifikaatiota, joista näyttävin on rynnäkkökivääriin iskettävä pistin. Planeettaskannailu parantaa puolestaan kamppailua reapereitä vastaan yhdellätoista uudella sotavahvuudella, ja laajennuksen läpäistyä lääkintäosastolta saa biootikolleen Mass Effect 2:sta tutun Domination-kyvyn. Piskuisena yllätyksenä omaan hyttiinsäkin saa tuotua jotain lisäkivaa.

Uudet tapahtumapaikat ovat viimeistä planeettaa lukuun ottamatta visuaalisesti kovin maltillisia. Metalliset laboratoriot ja käytävät toistuvat vähän liiankin tiheään, eikä kallion kielekkeellä tapahtuva hektinen rynnistyskään onnistu nostamaan huumaa. Alueille on tosin ripoteltu muutamia kiintoisia detaljeja, joihin olisi kaivannut edes jonkinlaista interaktiota. Nykyisellään ne jäävät liian pitkäksi aikaa vain pelaajan itsensä pähkäiltäväksi, vaikka kyseessä on selkeästi tarinallisesti merkittäviä seikkoja. Poikkeuksen sääntöön tekee lopun valtameriplaneetta, jossa haaksirikkoutuneen avaruusaluksen kannelle on luotu onnistuneesti tunnelmaa ja tapahtumia syventäviä päiväkirjamerkintöjä.

Mass Effect 3: Leviathan laajentaa pelisarjan kaanonia kiitettävästi mutta ontuu kaikilla muilla osa-alueilla. Lyhyeksi jäävän keston ohella lisäsisällön pelattava anti on masentavan suoraviivaista ja innotonta, mutta sarjan faneille kyseessä on silti lähes pakko-ostos.