Live Arcade on digitaalisena levityskanavana mitä otollisin julkaisualusta omaperäisille, pienellä tiimillä kehitetyille peleille, joissa on aistittavissa sielukkuutta. Twisted Pixelin The Maw istuu tähän kategoriaan mitä mainioimmin, vaikka pelillä onkin omat puutteensa.

The Maw'ssa pelaaja ohjaa Frank-nimistä kaksijalkaista olentoa, joka kaapataan vielä erikoisempien muukalaisten toimesta. Vankeus ei kuitenkaan kestä kauaa, kun Frankia kuljettava avaruusalus tekee pakkolaskun vieraalle planeetalle. Siellä hän törmää kummalliseen, pallomaiseen Maw-otukseen. Parin välille muodostuu yllättävä yhteys, jonka siivittämänä he lähtevät seikkailemaan tuntemattomassa ympäristössä.

Simppeli tarina kerrotaan simppelillä tavalla. Peli ei sisällä lainkaan dialogia, sillä hullunkuriset hahmot lähinnä ääntelevät kummallisesti. Kerronta nojaakin pitkälti visuaalisuuteen sekä veikeään äänitoteutukseen. Tarinaa välitetään ja pelaajaa ohjataan erilaisilla huvittavilla animaatioilla. Eteen tuleviin pulmatilanteisiin annetaan kuvallisia vinkkejä, mutta mitään ei väännetä digitaalisesta rautalangasta tekstillä. Live Arcade -julkaisulle pätevän teknisen toteutuksen ja persoonallisen ilmeen ansiosta kerrontaa seuraa mielenkiinnolla.

Frank ja Maw-pallero kohtaavat tuntemattomalla planeetalla erilaisia esteitä, jotka ohitetaan varsin sutjakasti. Maw ei nimittäin ole mikä tahansa yksisilmäinen räkäpallo. Frank voi ohjastaa otuksen muiden olentojen lähettyville, jolloin Maw pistelee ne parempiin suihin. Ruokalistan venyessä pallero kasvaa ja oppii uusia kykyjä, joiden avulla eteneminen helpottuu.

The Maw'n pelillinen sisältö koostuukin pääasiassa palleromaisen otuksen taitojen hyödyntämisestä ongelmanratkonnassa. Suoraviivainen suunnittelu takaa, ettei turhautuminen pääse iskemään. Seikkailu etenee mallikkaasti ja pelaajan mielenkiintoa pidetään yllä visuaalisilla virikkeillä sekä pelillisellä vaihtelulla. Tutkittavat ympäristöt ovat yksinkertaisia ja aavistuksen verran liian samanlaisia. Maw-otuksen taidoilla olisi voitu revitellä enemmänkin, sillä tällaisenaan seikkailu on ehkä turhankin simppeli. Myös kontrolleihin kaipaisi lisää jouhevuutta ja kameralle enemmän liikkumavaraa.

Kehittäjillä ei ole ollut valtavasti uusia ideoita, mutta toisaalta he eivät ole lähteneet venyttämään peliä, joten se ei ehdi käymään tylsäksi. The Maw'n sivakoi kevyesti läpi yhdeltä istumalta. Seikkailun päätyttyä käteen jää pari pelaajakuvaa ja Xbox 360:n uutta käyttöliittymää koristava teema. Saavutukset eivät ainakaan heti riitä houkuttelemaan uusintakierrokselle. Tästä huolimatta The Maw on piristävä kokemus kaiken synkistelyn keskellä. Se ei mullista maailmaa, mutta rakkaudella koottu teos tekee pysyvän vaikutuksen sympaattisella toteutuksellaan.

---