Sitä samaa mitä ennenkin, mutta nätimmässä paketissa – ennakossa World of Warcraft: Forever

Pääsin kokeilemaan World of Warcraft: Foreverin beetaa ja huomasin, ettei se eroa tutusta ja turvallisesta WoWista kovinkaan paljoa.

En ole missään vaiheessa ollut kovinkaan täpinöissäni Foreverista. Tykkään pelata uusinta Midnight-lisäriä sekä The Burning Crusade Classic Anniversary -versioita, ja olenkin kuluttanut näihin molempiin runsaasti aikaa ja vaivaa. En siis jaksaisi mitenkään taas jälleen kerran aloittaa nollasta - etenkin, kun olen juuri saanut sisustettua oman kotini WoW: Midnightissa.  

Takaraivossani jyskyttää silti pieni uteliaisuus ikuista WoWia kohtaan.

Wow: Forever on eräänlainen uusi versio Classic WoWista, eli siitä aidosta ja alkuperäisestä World of Warcraftista. Mukana on muun muassa graafisia parannuksia, uusia alueita ja tehtäviä sekä tietysti uusi pelattava rotu Skyborne. Tämän lisäksi monia ominaisuuksia on hienosäädetty nykypäivään sopivimmiksi.

Ainakin beeta-vaiheessa on saanut sen käsityksen, että tämä peli keskittyy hahmon taitotasojen nostoon ja suuren seikkailun fiilistelemiseen, eikä niinkään raidaamiseen ja muuhun end game -materiaaliin. Kehittäjien tarkoitus onkin pitää taitotaso 60 maksimitasona, ja laajentaa sisältöä horisontaalisesti.

Sinisiä verihaltijoita

Skyborne-rotu muistuttaa ulkoisesti omituisen paljon Blood Elf -rotua. Erona näillä kahdella on se, että uudet haltijat asuvat The Elemental Plane -ulottuvuudessa, ja he ovat väritykseltään sinertäviä. Toki hahmonluonnissa on valittavissa paljon muitakin ihonvärejä.

Pelaajan valinnan perusteella joko Allianceen tai Hordeen kuuluva Skyborne tuntuu hätäisesti kyhätyltä rodulta, joka on luultavasti lisätty peliin vain, jotta myös Horden pelaajat saisivat joukkoonsa yhden ”nätin” rodun. Forever sijoittuu aikaan ennen The Burning Crusadea, joten verihaltjat eivät vielä ole liittyneet mukaan kahinoihin.

On kuitenkin kiva, että pelaajille annetaan runsaasti rotuvaihtoehtoja, vaikkei se minua oikeastaan hetkauta, sillä tulen joka tapauksessa aina ja ikuisesti pelaamaan yöhaltija rosmolla.

Uuden rodun aloitusmestassa, Zephras Islessa, on tarkoitus viettää tasot 1-12. Tasojen nosto on todella hidasta ja hankalaa, aivan kuten pelin Classic-versiossa. Vaikka tykkään leveloinnista, tuntui kaikki silti liian verkkaiselta. Ehkä kaverin kanssa kaikki on kivempaa, mutta yksin seikkaillessa homma sujui aika nihkeästi.

Yhdessä, mutta yksin

Graafiset parannukset ja uudet sääefektit saavat maailman tuntumaan todella eläväiseltä. Vesi näyttää aidolta, sumu tuo mukanaan aavemaista tunnelmaa ja niskaansa saattaa saada kunnon kaatosadetta ja ukkosmyrskyjä! Graafiset asetukset ja efektit olisi kiva laittaa täysille, mutta tuolloin tarvitsisi jo vähän keskivertoa paremman pelikoneen. Itse pelaan vajaan vuoden vanhalla peliläppärillä, jonka prosessori lähtee laukalle ja tuulettimet huutavat hoosiannaa, jos asetuksia kääntää vähänkään korkeammalle.

Blizzard yrittää kovasti tuoda yhteisöllisyyden ja pelaajien välisen sosialisoinnin takaisin WoWiin. Ainakaan beetan aikana en huomannut mitään suurta rakkautta toista wowittajia kohtaan – pelaajat kohtelivat toisiaan aivan yhtä nihkeästi kuin ennenkin. Mutta ehkäpä pelin julkaisun aikoihin keräännymme kaikki yhdessä nuotion äärelle hoilaamaan Kumbayaa.

Oletan, että pelaajat (ehkä myös minä) jaksavat hehkuttaa Foreveria ainakin pari kuukautta. Sen jälkeen siihen kyllästytään ja aletaan vaatimaan muutoksia – tämä sama on käynyt melkein jokaisen WoWin lisärin ja Classicin kanssa.

World of Warcraft: Forever vaikuttaa piristävältä uutuudelta, mutta nähtäväksi jää, mihin suuntaan seikkailu etenee 4. marraskuuta tapahtuvan julkaisun jälkeen.