Jo toimintaelokuvissa nuorisolle opetetaan, että räjähdys on fysikaalisista perusvuorovaikutuksista tärkein. Pelisuunnittelijan käsikirjan ensimmäisessä kappaleessa puolestaan muistetaan korostaa räjähtävien tynnyreiden merkitystä. The Maw’n luoneen Twisted Pixelin ’Splosion Mania voi siis hyvillä mielin pitää luonnollisen evoluution tuloksena: pelissä heilutaan hahmolla, joka perinteisen hyppimisen sijaan voittaa esteet ja viholliset kivasti poksahtelemalla.

’Splosion Man on Big Sciencen epäonnisen asekokeen lopputulos, joka kykenee kolmen ihmisräjähdyksen nopeisiin sarjoihin. Miehen voimavarat palautuvat tukevalla maalla seisomalla tai seinää pitkin tarpeeksi kauan liukumalla. Räjähdys toimii ovelana valeasuna tavalliselle tasohyppelylle, mutta siihen liittyy myös omat erikoisuutensa: pelaaja voi vihollisten poksauttelun ohella räjähdellä seinältä toiselle tai ottaa lisää vauhtia tynnyreistä, jotka viskovat ’Splosion Mania kentän laidasta laitaan tukka hulmuten.

Jatkuva räjähteleminen tulee tarpeeseen, sillä Big Sciencen tiedemiehet yrittävät epätoivoisesti pistää luomaansa luonnonoikkua kuriin. Sankarin tielle asettuu kaksiulotteisista tasohyppelyistä tuttuja esteitä: piikkiseiniä, happoaltaita, sähköaitoja ja muuta kivaa. Perusteiltaan ’Splosion Man ei siis poikkea valtavirrasta.

Twisted Pixelin toisen Live Arcade -tuotoksen erottaa massasta kuitenkin kaksi merkittävää tekijää: huumori ja tempo. ’Splosion Manin maailmaan upottautuminen on helppoa sen kepeän ilmapiirin ansiosta. Pelihahmon hullunkuriset animaatiot vaihtelevat jatkuvasti. Räjähdysmies lentää toisinaan ilmojen halki X-asennossa vain jatkaakseen juoksemista lentokonetta imitoiden. Hupsut tiedemiehet puolestaan pakenevat paniikissa happoaltaaseen tai lihamyllyyn, josta lentää ulos pihvejä ja makkaroita. Piirretyistä tuttua vilpitöntä esitystapaa täydentää riemukas ääniraita.

Tutuista rakennusaineista yhdistellään kenttiä, joissa pelaaja etenee mieltä kutkuttavalla vauhdilla. Kontrollien yksinkertaisuus ja virtaviivainen tasosuunnittelu tekee loikkimisesta intuitiivista. Paikoin pelaajan täytyy pysähtyä hieman miettimään pulmatilanteiden ratkomista, mutta useammin kiirettä pidetään joko uhkaavan vaaran tai suonissa virtaavan adrenaliinin takia. Toinen toistaan seuraavat onnistuneet räjähdykset antavat suunnatonta mielihyvää, eivätkä kentät sisällä ylitsepääsemättömän turhauttavia tilanteita.

’Splosion Manin yksinpeli on jaettu kolmeen kappaleeseen ja yhteensä 50 kenttään. Yhden tason läpäiseminen kestää yleensä reilusti alle kymmenen minuuttia, mutta myöhemmin haasteet vaativat enemmän aikaa. Kampanjan kolme pomotaistelua eivät nouse peruskenttien tasolle, sillä tavallisessa hyökkäyskuvioiden opettelemisessa ei piile samanlaista välitöntä hauskanpitoa.

Yksinpelin ohella loikkimista voi harrastaa enimmillään kolmen kaverin kanssa. Peruskampanjasta erilliset 50 kenttää on suunniteltu yhteistyötä varten, joten pelaajien on osattava ajoittaa räjähdyksensä yhteen tovereiden kanssa, eikä eteneminen yksinäisenä sutena onnistu lainkaan. Saman ruudun äärellä ilo on ylimmillään, mutta verkossa poksahtelua haittaa välillä anteeksiantamaton viive.

’Splosion Maniin mahtuu myös muita luonnevikoja. Kehnon teknisen toteutuksen piikkiin voi pistää bugit, joiden takia oma hahmo saattaa lentää ulos varsinaiselta pelialueelta. Sivuttain etenevää toimintaa dramatisoiva kamera vaikeuttaa toisinaan ympäristön hahmottamista. Puhtaasti suunnittelun kontolle menee ’Splosion Manin lievästi itseään toistava pelimekaniikka. Ikävä lieveilmiö tulee esiin lähinnä pidemmissä sessioissa tai kinkkisiin kohtiin jumittuessa, mutta ongelmasta päästään kevyesti taukoa pitämällä.

Loppujen lopuksi kauneusvirheet jäävät kuitenkin pihvimausteen sivuvivahteeksi. ’Splosion Man tarjoaa avaruuspisteille rutkasti vastinetta, sillä pelkästään yksinpelin läpäisemiseen saa uppoamaan viitisen tuntia. Tähän päälle voi lisätä kenttiin piilotettujen kakkujen metsästämisen, armottoman Hardcore-tilan ja yhteistyömoninpelin. Twisted Pixel osoittaa vieläpä erinomaista ymmärrystä palkitsemalla etenemisestä pelaajakuvilla, teemalla ja avatarhärpäkkeillä – ikään kuin saattaakseen häpeään surutta rahastavat sieluttomat jättiläisyritykset. Viimeistään lopputeksteissä näytettävä video tekee selväksi, että kehittäjät ovat innostuneet omasta tuotteestaan aidosti. Tällaisen toiminnan puolesta äänestää mieluusti lompakollaan.