Suomen "lama-ajan GTA" The Last Drop valmistui sopivasti ennen Rockstarin seuraavaa megaeeposta

Kuusi ja puoli vuotta, yksi kokonainen kaupunki ja pyöreät nolla vuotta kokemusta pelinteosta. The Last Drop on Jyväskylään sijoittuva avoimen maailman peli, ja sen tekijä Henri Koskinen istui alas kertomaan miten tällaiseen urakkaan oikein ryhdytään.

Mainitaan nyt heti alkuun, että The Last Drop ei ole Jyväskylän GTA. Asia nousee esiin aina, kun The Last Dropista puhutaan, eikä se aivan tuulesta temmattu olekaan. Avoin kaupunki on lainattu Rockstarilta, mutta kaikki muu tulee ihan muualta.

The Last Drop löytyy tällä hetkellä Steamin early accessista, eli se on vielä keskeneräinen, mutta keskeneräisyydessä ei ole mitään vikaa. Koskinen muistuttaa, ettei nykyinen versio ole vielä lähelläkään sitä, mihin visio tähtää.

Mikään ei ole mahdotonta

Yleensä pelinteko aloitetaan jostain pienestä. Pohditaan, voisiko genre olla tasohyppely tai ehkä pulmapeli. Päinvastoin kaikkia normeja, Koskinen päätti aloittaa kokonaisesta kaupungista. Hän ryhtyi urakkaan täysin yksin, muun työn ohessa ja ilman minkäänlaista taustaa pelinkehityksestä. Kuulostaa mahdottomalta tehtävältä.

Mikään ei silti ole mahdotonta, ja suomalaisen sisun saattelemana ensimmäinen yritys tehtiin Unitylla jo vuonna 2009. Se kuitenkin hautautui pöytälaatikkoon. Vuonna 2020 Koskinen perusti asiakkaille animaatioita tekevän videofirman ja kaivoi pelin uudestaan esiin. Uudella kierroksella Unity vaihtui Unreal Engine 4:ään.

Vaikka projekti aloitettiin yhden miehen voimin, muodostui kolmen hengen ydintiimi saman vuoden aikana. Tiimin ohella lisävoimiksi saatiin myös muita apukäsiä. Matkan varrella pelintekoon on osallistunut yli sata ihmistä ympäri maailmaa: opiskelijoita, pitkäaikaistyöttömiä ja nuorimmillaan 16-vuotiaita. Hienoa myös nähdä, että moni on saanut kokemuksen avulla töitä. Työllistymistä on tämän yhteydessä tapahtunut enemmän kuin useimmilla harrasteprojekteilla.

Tällä hetkellä ydintiimissä on kolme henkeä. Koodareita on kaksi: toinen koodaa oikeaa koodia, toinen tekee Unrealin blueprinttejä eli visuaalista ohjelmointia. Lisäksi porukka hoitaa 3D-grafiikat, tarinan ja äänet.

Koskinen itse kuvailee projektia intohimoksi, joka on puskettu läpi harmaan kiven. Henkilökohtaisemmaksi ei oikein pääse: tarina alkaa talosta, jossa hän asui itse 20 vuotta.

Esikuvana muutakin kuin GTA

Grand Theft Auto on pakko mainita, koska siitä puhutaan tässä yhteydessä niin paljon. Koskisen mukaan Rockstarin jättiläiseltä on otettu pelkkä avoin maailma. Varsinaiset esikuvat löytyvät seikkailu- ja roolipelien puolelta, kuten Zeldasta ja Final Fantasysta.  The Last Dropissa on mukana pieniä roolipelielementtejä hahmonkehityksen ja ominaisuuksien parantamisen muodossa. GTA-vibat tulevat isosta maailmasta, mutta erona on se ettei karttaa ole lainkaan. Pelissä suunnistetaan maamerkkien avulla, kuten ennen vanhaan. Maailma on suhteellisen suuri ja siinä on riskinsä, että pelaaja turhautuu ja heittää hanskat tiskiin. Tavoitteena onkin löytää kynnys, jonka yli pelaaja pääsee iloisin mielin.

Luonnollisesti kaduilla pääsee myös tappelemaan. Turpaanveto on toteutettu erillisessä fight modessa Tekkenin tyylisesti. Taistelussa ratkaisevat hahmon ominaisuudet ja voittajana selviää usein se ns. kovempi tyyppi. Uusia liikkeitä opitaan tavalla, jonka jokainen milleniaali tietää: vuokrataan videovuokraamosta taisteluleffa, pyöräillään kotiin katsomaan se ja hups heijaa: erikoisliike on hallussa. Näin se meni oikeassakin elämässä. Ysärillä jokainen oli Bruce Lee. 

Kasari- ja ysärileffat ovat muutoinkin isossa osassa peliä muun muassa kenttäsuunnittelun osalta. Esimerkiksi panttilainaamo on saanut vaikutteita Pulp Fictionista. Tärkein lähde on silti oikea elämä, sillä The Last Dropin tarinat ovat tosijuttuja. Kun pelissä varastetaan kaljaa Koffin tehtaalta, syy on yksinkertainen: niin on joskus oikeasti tehty. 

Keinoäly vai omat kädet

Seuraavaksi pöytään nousee keskustelu tekoälyn käytöstä ja siihen liittyvistä kommenteista. Koskisen linja on selvä: luovuus pysyy ihmisillä, ja tekoäly saa hoitaa mekaanisen puurtamisen ja säästää työtunteja. Maailma on rakennettu pieteetillä alusta asti omin käsin. 

Hän ei tyrmää tekoälyn käyttöä täysin ja myöntää, että sitä on kyllä käytetty. Koska tiimi on pieni, joitakin graafisia elementtejä on luotu tekoälyllä sekä englanninkielinen ääniraita on tuotettu AI:lla. Tähän on silti syynsä, sillä suomalaiset näyttelijät eivät halunneet luovuttaa ääntään tekoälyn käyttöön. 

Suomenkielinen ääninäyttely on poikkeuksellisen nimekäs. Päähahmoja esittävät Tommi Korpela ja Ilkka Koivula. Mukana ovat myös Riku Moilanen, Jukka Rasila, Severi Saarinen, Olga Temonen ja Mato Valtonen. Heitä ei houkuteltu mukaan rahalla, vaan he ottivat projektin kunnia-asiana. 

Ongelmien kautta voittoon

Pelin kehittäminen on osoittanut sen, että uusia ongelmia tulee jatkuvasti. Unreal Enginen moottori päivittyy jatkuvasti, ja päivitysten mukana tulee sotkua, josta kukaan ei ilmoita mitään. Jokaisen version vakaus pitää selvittää itse ennen kuin uskaltaa painaa nappia. Kuutosversio kolkuttelee jo ovella, ja uuteen moottoriin siirtyminen on oma savottansa.

Koskinen kertoo, että peliä parannetaan teknisesti jatkuvasti, mutta tällä hetkellä pahimmat perunakoneet putoavat kyydistä. Toisaalta peliä pari kolme vuotta sivusta seurannut sijoittaja toteaa, että se on teknisesti parempi kuin hän osasi odottaa. Rima on asetettu korkealle.

Positiivinen vastaanotto

Steamissa pelillä on noin 320 arvostelua ja arvosana “Very Positive”, eli jotain on tehty oikein. Palautteesta otetaan oppia jokaiseen päivitykseen. Parhaiten opettavat striimit, joista selviää muun muassa asioita, joita ihmiset eivät tajua. Striimien seuraaminen on pelintekijälle yhtä aikaa hyödyllistä ja tuskallista. Ongelmat ovat usein pikkujuttuja. Kaikki eivät esimerkiksi tajua, että peli tallennetaan hahmon puhelimella, koska tämä pikkufakta unohtui mainita heti pelin alussa. 

Rahasäkkejä ei vielä kanneta pankkiin, mutta Suomessa pelaajia on mukavasti. Ulkomaiset toivelistaukset kasvavat koko ajan, vaikka niiden osuus on yhä liian pieni.

Suunnitelmissa on moninpeli ja lisää sisältöä. Tähtäin on 1.0-versiossa, ja Steamin uudet markkinointikikat otetaan käyttöön. Koskisen mukaan pelin elinkaaressa on tilaa viedä sitä uusiin suuntiin, ja laajentaa voi loputtomiin.

The Last Drop on hyvin henkilökohtainen peli ja samalla muistutus siitä, mitä sinnikäs käsityö saa aikaan. Kuusi ja puoli vuotta on pitkä aika tehdä mitä tahansa. Jyväskylän rakentamiseen se on oikeastaan aika vähän.

Porilaisena tosin on pakko todeta, että harmi, kun The Last Drop keskittyy Jyväskylään. Ehkä joku keksii tehdä seuraavan pelin Poriin? Siellä riittäisi ainakin nakkikiskatappeluita Def Jam -tyyliin.