Vääntö Xbox 360:n ja PlayStationin ohjainten paremmuudesta on yhtä Jaakobin painia. Kumpi on pienempi paha: rimpula suuntaohjain vai onnettomat liipaisimet? Lopullisesti vastaus lukitaan konsolin hankinnan yhteydessä, ja omaa valintaa totta kai puolustetaan foorumeilla näppäimistö sauhuten. Lisälaitejätti Mad Catzin Cyborg-brändi lupaa laittaa riidan puoliksi lanseeraamalla eräänlaisen hybridiohjaimen, jossa digipadin ja vasemman analogitikun paikat voi vaihtaa parissa sekunnissa. Mutta ennen kuin ryntää toreille liputtamaan konsolisodan päättymistä vastahankittu V.5 kourassa, kannattaa lukea tämä artikkeli. Sillä vaikka suuret mainospuheet eivät suuta halkaise, kuluttajan lompakkoon ne tekevät ikävän loven.

Kliks, klaks ja naps. Tikun ja suuntaohjaimen paikan vaihto hoituu napin painalluksella ja on totta tosiaan vaivatonta, eikä se vaadi mitään kalibrointia tai käynnistelyä – ainakaan teoriassa. Käytännössä kerran viidestä vaihdosta jouduin liittämään V.5:n uudelleen usb-porttiin, sillä satunnainen osa näppäimistä ei vain suostunut toimimaan kääntötempun jälkeen. Pikkujuttu Moven tai Kinectin vaatimaan räpläämiseen verrattuna. Jos peliporukkaan tai illanistujaisiin on sekoittunut eri konsolien kasvatteja, eikä tähtäily onnistu Xboxin padilla, tyydyttää Cyborgin hybridiohjain akuutin tikutteluongelman. Kunpa vain ohjaimen muutkin osa-alueet olisivat yhtä oivaltavia.

Budjettiluokan hinnoittelu rasittaa jopa siinä määrin, että loistoidea uppoaa keskinkertaisen toteutuksen suohon. Suppean liikeradan liipaisimet, kankeat näppäimet ja neliön malliseen holkkiin upotetut tatit rypyttävät otsan ja pelikokemuksen. V.5:n pintakäsittelykin tuntui liian liukkaalta, vaikka samettimaisen huokoinen pinta estää hikoamisen mallikkaasti. Täytyy tosin myöntää, että selvästi boxin ohjainta suurempi mötikkä ei liene parhaimmillaan koon 8,5 näpeissä.

Räiskintäpelien parissa V.5 suoriutui tyydyttävästi kömpelöstä näppäintuntumasta huolimatta. Tästä on kiittäminen ”nopeita” tatteja ja liipaisimia: autolla huristellessa tarvitsisi pidempää liikerataa jarrujen ja kaasun säätelyyn, mutta nykypäivän laserpyssysodissa pitää osata vain lyödä nänni pohjaan. Kyllä kyborgi siihen soveltuu. Hivenen verrokkiaan korkeammat tatit taas liikkuvat keveämmin, ja tarkka tähtäyskin onnistuu paremmin, kun ja jos oikeanlaisen kosketuksen ensin jaksaa opetella ja neliöiksi muotoiltuun istukkaan tottuu.

Jo aloituskappaleessa manailin Xboxin oman ohjaimen surkeaa digipadia, joka on mielestäni ainut ruosteläikkä muutoin niin rautaisessa paketissa. Vaikka Gears of Warin aseenvaihto sujuisikin, tappelupelien takominen on suorastaan tuskallista. Siksi en varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun V.5:n suuntaohjaimen design paljastui: yhdeksi muovikiekoksi muotoiltu digipadi on vähintään yhtä mahdoton käyttää kuin esikuvansakin. Se korsi katkaisi kamelin selän, löi viimeisen naulan arkkuun ja sinetöi Veevitosen kohtalon – ohjainta kannattaa välttää kuin kuluneiden fraasien käyttöä tekstissä.

Lue myös Dragonfly:n näkemys V.3-ohjaimesta.