Muinoin paremmassa maailmassa Dotnian valtakunta kukoisti. Suuri sankari oli lyönyt pahuuden ja palauttanut kuusi kristallia takaisin tietäjille. Sana uroteosta levisi kauaksi, eikä aikaakaan, kun Dotnian kylät täyttyivät turisteista ja asukkaiden kirstut kullasta. Hiljalleen virtaus alkoi kuitenkin ehtyä horisontissa vaanivan suuremman uhan alla. Muut valtakunnat olivat villiintyneet uuteen kolmanteen ulottuvuuteen, eivätkä Dotnian sprite-grafiikasta koostuneet maisemat herättäneet enää kiinnostusta. Siksipä alueen viisas kuningas päätti antaa myös Dotnialle kolmannen ulottuvuuden massoja miellyttääkseen. Mutta kaiken trenditietoisuuden keskellä ilkeä piispa varasti salaa kristallit omiin tarkoituksiinsa, eikä pahuuden kourissa oleva valtakunta houkuttelisi turisteja ennen kuin kristallit palautetaan takaisin näiden oikeille omistajille ja syypää kukistetaan.
Nostalgian havinaa
Jokaisen retroilijan märkäuni on Silicon Studiosin huonosti nimetty, mutta sydämellä toteutettu 3D Dot Game Heroes. Peliteollisuuden kulta-ajan 8-bittisiä klassikoita kunnioittaen tehty peli on ilahduttava tuulahdus modernisoitua nostalgiaa. Nykykoneille päivitetty vanhahtava pikseligrafiikka mukailee ihka ensimmäisen The Legend of Zeldan (1986) ulkoasua. Vertailukohde on sikäli osuva, sillä myös pelillisesti 3D Dot Game Heroes on paljon velkaa juuri ensimmäiselle Zeldalle. Ilkeämielisimmät voisivat väittää peliä jopa plagiaatiksi, mutta nämä kritisoijat eivät näe metsää puilta. 3D Dot Game Heroes on niin hyvässä kuin pahassa juuri sitä, mitä peliteollisuudella oli tarjota 1980-luvulla. Peli myös itse tiedostaa asian ja tekee pilaa täysin rinnoin siitä ja yleisesti peliteollisuudesta aina nykypäivään saakka.
3D Dot Game Heroes ei ole alkujaankaan suunniteltu muille kuin retroilijoille. Yläviistosta kuvattu näkymä on toki nykystandardein mukaan vuorattu pehmennyksillä, läpikuultavuuksilla, varjostuksilla ja varsin päheillä partikkeliefekteillä, mutta pikseliukot pikselimaassa eivät miellytä massaa. Maasto koostuu yksittäisistä väreistä, hahmoilla on vain muutama liikeanimaatio ja kaiken kukkuraksi toiminta on rajattu kahteen ulottuvuuteen, vaikka ympäristö on näennäisesti kolmiulotteinen. Yksinkertainen on kuitenkin kaunista, ja visuaalisesti peli hivelee silmiä ilman nostalgialasejakin. Pehmeästi rullaava grafiikka yhdistää vanhaa ja uutta piristävillä yksityiskohdilla, kuten hahmojen kuollessa näiden räjähtäminen käytettyjen pikselien mukaisesti. Pelin musiikki antaa tunnelmalle viimeisen silauksen. Paikkakohtaisesti muuttuvat sävellykset ovat asianmukaisesti yhtaikaa iloisia ja itseään toistavia rallatuksia. Aivan kuten vanhoina hyvinä 8-bitti-aikoina.
Pelimaailma koostuu erillisistä sektoreista, joille palatessa siellä olevat viholliset ja tuhottavat objektit syntyvät aina uudestaan. Erillinen karttanäkymä antaa osviittaa vain seuraavan kristallin yleisestä sijainnista sekä jo tutkittujen alueiden koostumuksesta, mutta pelaajan on itse seikkailtava tiensä varsinaisen linnan tykö. Umpikujat pitävät kätköissään kuitenkin usein erilaisia aarteita, eikä kaikkialle pääse ennen asiaankuuluvan varusteen omistamista. Pelkkien pakollisten linnojen läpikäyville peliaikaa kertyy sopivasti pariksi illaksi, mikäli alati vaikeutuvat sokkelot ja näiden ongelmanratkonta eivät tuota päänvaivaa. Sivutehtävien ja minipelien suorittamiseen ja alueiden uudelleenkoluamiseen paremmin varusteltuna saa lisätunteja ja uniikkeja varusteita kerättyä rutkasti lisää. Pelin läpäisseet voivat aloittaa myös uuden pelin osittain säilyvillä tavaroilla ja kasvatetuilla elin- ja taikavoimamittareilla.
Pikkukivaa pikseleissä
3D Dot Game Heroesin mekaniikka on muun pelin tapaan yksinkertainen, mutta äärimmäisen toimiva. Parannettavalla kilvellä ja miekalla varustettu sankari saa reppuunsa matkan aikana muun muassa bumerangia, heittokoukkua, kynttilöitä, pommeja ja taikoja, joiden avulla eteneminen uuteen linnaan ja aiemmin mahdottomilta tuntuneisiin paikkoihin on mahdollista. Käytössä olevia nappeja on vain muutama, mutta liipaisimilla toteutettu tavaran selaus eliminoi inventaariossa pyöriskelyn ja jouhevoittaa käyttöliittymää.
Pelin herkullisin aspekti muodostuu miekan päivittelystä. Jokainen miekka on päivitettävissä hieman eri arvoin ja ominaisuuksin, jotka käydään takomassa aseisiin kaupunkien seppien luona. Jo ensimmäinen saatu ase tappiin päivitettynä voi läpäistä kiinteät seinät sekä viedä iskullaan kolmasosan koko näkyvästä ruutualasta. Voi siksi, että jokainen ase on aina tietyn arvoinen ja jokainen hankittu päivitys maksaa. Kaikkea ei voi siis saada. Taonnan voi mielensä mukaan kuitenkin nollata ja aloittaa alusta. Ylivoimaiselta kuulostavien aseiden juju onkin siinä, että niiden ominaisuudet toimivat ainoastaan elinvoiman ollessa täysissä. Puolikkaankin omenan, joilla elinvoima mitataan, menetys kadottaa paitsi aseiden kaikki ominaisuudet, myös niiden iskujen pituuden/leveyden. Puolen ruudun lakaisun sijaan pelaaja huomaakin huitovansa moninaisia vihollisia heppinsä mitalla. Paitsi jos olet John Holmes.
Köykäisen aasinsillan kautta pornon kuningas voi hyvinkin olla (tosi)pelaajan valinta, sillä 3D Dot Game Heroes sisältää helppokäyttöisen hahmoeditorin. Valittava hahmokavalkadi on jo monenkirjava joulupukista ninjoihin, urheiluautoihin ja haikaloihin, mutta pakollisen Linkin pitää jokaisen itseään kunnioittavan nostalgikon luoda itse. Tämä siksi, että muiden teokset voi siirtää konsolille ainoastaan fyysisen muistin välityksellä, sillä verkko-ominaisuuksia ei tueta. Oman hahmonsa pystyy vaihtamaan joksikin toiseksi aina pelitallenteen latauksen yhteydessä.
3D Dot Game Heroes on pohjimmiltaan juuri sellainen peli kuin sen esikuvatkin olivat aikanaan, mutta nykykuoseihin ja osin -standardeihin päivitettynä. Pelin viehätysarvo on kuitenkin tasan niin suuri kuin pelaajan oma retrohenkisyys. Jos vanhanajan Zelda-henkinen miekkaseikkailu ei ole koskaan ollut lähellä sydäntä, ei se tule sitä olemaan myöskään 3D Dot Game Heroesin parissa. Jos pelkkä 8-bittinen sävel saa ihosi kananlihalle (hyvässä mielessä!), olet löytänyt oikean pelisi.
