Amped 2

Vielä on tukka tallella

Kun Xbox julkaistiin Pohjois-Amerikassa kaksi vuotta sitten, konsolin pelivalikoima
oli heti suhteellisen hyvällä hollilla. Halo oli luonnollisesti se
syy, miksi useimmat Xboxin kaupasta mukanaan raahasivat, mutta mustavihreän
jättiläisen julkaisupelivalikoimasta löytyi muitakin hyviä
pelejä. Yksi näistä oli Amped: Freestyle Snowboarding, joka haki
hieman realistisempaa lähestymistapaa lumilautailuun kuin muut pelityypin
edustajat.

Realismi ja sen mukanaan tuomat haasteet esimerkiksi hyppyjen alastulossa vieroittivat
monet pelin parista. Asiaa ei yhtään parantanut uramoodin varsin kova
vaikeustaso, joka sai allekirjoittaneenkin repimään hiuksia päästään.
Toisaalta Amped oli lähes taivaan lahja sellaisille pelaajille, jotka eivät
esimerkiksi EA Bigin SSX-sarjasta niin perustaneet. Peli oli kuitenkin viimeistelemätön
monine bugeineen, jotka estivät sitä nousemasta korkeimmalle huipulle.
Microsoft Game Studios on kuluneen kahden vuoden aikana vääntänyt
Ampedille jatko-osan, joka ainakin paperilla vaikuttaa erittäin hyvältä
lumilautailulta Xbox Live- ja XSN Sports -tukineen kaikkineen, mutta pelaako
homma käytännössä?

Kohti kärkeä

Pelin sydän, uramoodi, on hyvin samantapainen kuin edeltäjässäänkin.
Ensin luodaan mieleinen hahmo, jonka päätavoitteena olisi nousta ranking-listalla
pohjamudista kärkeen. Onnistuakseen tässä pelaajan on saatava
julkisuutta itselleen tekemällä rinteessä hienoja temppuja. Huippupisteiden
myötä pelaajalle tarjoutuu mahdollisuuksia osallistua sponsorihaasteisiin
ja kuvauksiin. Kun menestystä alkaa kertyä, myös ammattilaislaskijat
kiinnostuvat pelaajasta ja tarjoavat haasteita, joiden päätteeksi
voi oppia uusia temppuja.

Ajoittain vastaan tulee myös Event-kisoja, joissa kilpaillaan seitsemää
ammattilaista vastaan. Kilpailut on jaettu eriin, joiden yhteistulos ratkaisee
voittajan. Event-kisoissa on sijoituttava kolmen parhaan joukkoon päästäkseen
jatkamaan uraa uusille vuorille. Onneksi aina voi palata vanhoihin rinteisiin
viilaamaan tekniikkaansa tai pelaamaan suorittamatta jääneitä
haasteita, jos tuntuu, että on jäänyt jumiin. Vaikeustason nousua
lievittää hahmonkehitys, jonka avulla jokainen voi rakentaa omaan
pelityyliin sopivan lautailijan.

Kuten alkuperäisessäkin Ampedissa, uramoodi on kokonaisuudessaan
syvä, haastava ja varsin pitkäikäinen. Se rupeaa harvoin puuduttamaan,
sillä peli palkitsee pelaajaa kohtalaisen usein, mutta tietyissä haasteissa
hermot voivat olla tiukalla. Monesti kuvaukset ja ammattilaislaskijoiden haasteet
vaativat lähes täydellistä onnistumista. Mikäli uraan haluaa
ottaa hieman välimatkaa, peli tarjoaa myös Free Ride -pelimuodon,
jossa lasketellaan vapaasti uramoodissa avatuilla vuorilla. Hahmoksi voi valita
joko oman hahmonsa tai sitten jonkun pelin 14 ammattilaislaskijasta. Valitettavasti
yhtään suomalaista ei ole porukkaan mahtunut.

Pelikonsepti kehittyy

Amped 2 sisältää muutamia oleellisia uudistuksia edeltäjäänsä
nähden. Tärkein näistä lienee täysi Live-tuki, joka
mahdollistaa kahdeksan lautailijan yhtäaikaiset mittelöt ilman näkyvää
lagia – tosin jonkun pelaajan liittyessä peliin tai poistuessa siitä
peli yleensä seisahtaa hetkeksi. Pelimuotoja löytyy muutamia erilaisia
vapaasta laskusta aina kunnon pistekilpailuihin. Joukossa on myös eksoottisempi
tapaus, jossa pelataan vuorenvalloitusta merkitsemällä rinteen eri
osia omiin nimiin tekemällä temppuja niissä. XSN Sportsin kautta
voi luoda omia lautailusarjojaan, mutta valitettavasti arvosteluhetkellä
XSN-tuki ei ollut vielä käytössä. Erityismaininnan ansaitsee
ladattavan sisällön valikko, joka toimii pelin sisällä.
Yleensähän Live-peleissä ladattava sisältö on erillisessä
valikossa, jonne siirryttäessä peli sammutetaan taustalta, mikä
tekee uudistusten tarkistamisesta hidasta.

Valitettavasti Split-Screen-moninpeli ei tässäkään versiossa
ole kovinkaan suuri valtti. Nyt pelaajat pääsevät onneksi laskemaan
samanaikaisesti, mutta maksimipelaajamäärä on edelleen vain kaksi.
Toisaalta tuskin Amped 2:sta moninpeli-iltamien kuningasta muutenkaan tulisi,
sillä peli vaatii melkoisesti harjoittelua, jos ei ole ennen vastaavaa
extreme-urheilupeliä pelannut.

Amped 2:ta on pelattavuuden puolesta viety Tony Hawkien suuntaan. Mukana on
esimerkiksi manual-temppuja muistuttavat butterit, jotka mahdollistavat temppujen
linkittämisen pistepussia tuntuvasti kartuttaviksi yhdistelmiksi. Muutamassa
rinteessä on myös mahdollista käyttää snowskatea lumilaudan
sijasta. Amped 2 on ensimmäinen videopeli, jossa tämä kumma lumilaudan
ja skeittilaudan sekoitus on mukana. Snowskatesta on se hyöty, että
se ei ole siteillä kiinnitettynä jalkoihin, joten skeittimaailmasta
tuttujen kickflippien ynnä muiden tekeminen on mahdollista. Toisaalta lauta
lähtee myös ilmassa varsin pikaisesti alta, joten pelaajan on muistettava
pitää siitä kiinni.

Merkittäviin uudistuksiin lukeutuu myös uusi tyylipistesysteemi.
Sen ansiosta pyörähdykset ja voltit voi tehdä ilmassa hallitun
rauhallisesti ja saada silti yhtä paljon pisteitä kuin hätäisellä
pyörimisellä tai usean lyhyemmän reilin yhdistelmällä.
Lisäksi temppujen alastuloilla on entistä enemmän merkitystä.
Mitä täydellisempi alastulo, sitä enemmän pisteitä.
Huono alastulo vie edellisen tempun pisteistä puolet pois ja kaatuminen
luonnollisesti koko potin.

Amped 2:ssa on panostettu vuorien suunnitteluun palkkaamalla kehitystiimiin
alan ammattilaisia. Tämä myös näkyy lopputuloksessa. Paria
poikkeusta lukuun ottamatta pelin kymmenkunta oikeisiin paikkoihin perustuvaa
vuorta ovat erinomaisesti suunniteltuja ja erittäin laajoja. Jokaiselta
vuorelta löytyy useita eri rinteitä, jotka on kaikki vapaasti laskettavissa
ilman mitään aitauksia. Temppuiluun tarjolla on monenmoista hyppyriä,
reilaukseen sopivaa putkea tai puunrunkoa ja tietysti vuorilta löytyy myös
half-pipeja. Temppupaikkojen vaihtelevuus ja monipuolisuus tekevät laskemisesta
mielenkiintoisempaa ja samalla jokainen voi etsiä omaan laskutyyliin parhaiten
sopivat reitit.

Ongelmiakin on

Valitettavasti pelissä on myös omat ongelmansa, joista monet ovat
vieläpä perintöä edellisestä Ampedista. Olisi luullut,
että kehitystiimi olisi nimenomaan yrittänyt paikata ykkösen
viimeistelemättömyyttä, mutta tässä ei syystä
tai toisesta ole onnistuttu. Pelissä on monia vastaavia bugeja kuin edeltäjässäänkin.
Räikeimmillään tämä näkyy ajoittain sekoilevana
törmäyksentunnistuksena, joka saattaa silloin tällöin lipsauttaa
lautailijan esimerkiksi talon seinästä sisään. Onko se nyt
niin vaikeaa testata pelien tekninen toimivuus huolella?

Live-pelien kannalta on sääli, että muutamista rinteistä
löytyy yksi ylivoimainen tapa kerätä pisteitä: hiihtohissien
kaltaiset järkyttävän pitkät reilit. Ne antavat reileihin
erikoistuneille pelaajille valtaisan edun, koska vastaavia pisteitä ei
ole pahemmin hyppyjä ketjuttamalla näkynyt. Toki lähes koko rinteen
mittaisen reilin laskeminen vaatii erittäin paljon taitoa, mutta pieni
hienosäätö tälläkään osa-alueella ei olisi
ollut pahitteeksi.

Myös kontrolleista pääsee nipottamaan. Pääpiirteiltään
Amped 2:ssa on pelattavuus kunnossa, mutta muutamat pikku seikat tekevät
pelistä vaikeammin lähestyttävän. Toiminnot on aseteltu
Xboxin ohjaimelle siten, että lautailijan liikesuuntaa hallitaan vasemmalla
tatilla, oikea tatti on varattu perusgräbeille ja A toimii hyppynappina.
Liipaisimista voi muun muassa muokata gräbejä ilmalentojen aikana.
Ongelmia tulee siinä, että peli hyödyntää todella paljon
analogiohjausta. Ensimmäiseksi tämän huomaa kovissa vauhdeissa,
kun laskijan kulkusuuntaa pitäisi hienosäätää edessä
olevaa kapeaa hyppyriä varten: helposti kääntää tattia
liikaa ja hyppy jääkin hyppäämättä. Pieni liike
ohjaimella tuottaa pienen liikkeen pelissä. Vastaavaa ohjainten liikeratojen
tarkkaa hallintaa hyödynnetään myös liipaisimissa, joilla
voi esimerkiksi pistää reileihin pientä pyörähdystä
yhdessä B-napin kanssa. Ajan kanssa ohjaukseen tottuu, mutta alku voi olla
hankalaa, jos sormien hienomotoriikka ei ole ennestään kehittynyttä.

Xbox pullistaa lihaksiaan

Kaksivuotias Amped: Freestyle Snowboarding on näyttävä peli.
Jopa niin näyttävä, että peli ei vielä tänä
päivänäkään saisi haukkuja grafiikasta. Pelin kehitystiimi
on kuitenkin oppinut ajan saatossa hyödyntämään Xboxia entistä
paremmin ja se näkyy. Uusittu pelimoottori pystyy puskemaan ruudulle kokonaisen
vuoriston kerrallaan. Näkymä vuoren huipulta on upea, kun koko edessä
aukeavan rinteen näkee alas asti puustoineen, hyppyreineen ja toimivine
hiihtohisseineen.

Erinomaisen piirtoetäisyyden ohella pelissä on myös mukavia
tehosteita, jotka tekevät virtuaalirinteistä entistä elävämmän
näköisiä. Pilvet lipuvat taivaalla jättäen rinteisiin
varjojaan, upottava pakkaslumi kiiltelee puistikossa ja mainoskankaat liehuvat
tuulessa. Ykkösen tavoin Amped 2:ssa on rinteissä muitakin lautailijoita
sekä tietysti kuvaajia kameroineen.

Itse lautailijoiden ulkonäköön on tietysti panostettu. Esimerkiksi
kattavasta ja todellisuutta vastaavasta snoukkavaatevalikoimasta löytyvä
untuvatakki näyttää hämmentävän realistiselta.
Animointi on toteutettu hyvin motion capture -tekniikalla ja tällä
kertaa myös kaatumiset näyttävät kohtalaisen luonnollisilta.
Joissain animaatioissa on lievää jäykkyyttä, mutta yleisesti
ottaen ainoa valittamisen aihe animointipuolella on se, että vaatteet eivät
lepata tuulessa kuten esimerkiksi kotimaisessa Transworld Snowboardingissa.

Muutamiin muihin tuoreisiin Xbox-peleihin nähden Amped 2 on hivenen sahalaitainen.
Tosin ainakin jenkkiversiossa on tuki korkeammille resoluutioille, joten NTSC-Xboxin
ja HDTV:n onnelliset omistajat näkevät pelin kaikessa komeudessaan.
Kaiken kaikkiaan Amped 2 on PAL-versionakin varsin luonnollisen näköinen,
josta suuri kiitos piirtoetäisyydelle ja realistiselle valaistukselle.
Ruudunpäivitys pysyy yksinpelissä tasaisesti 30 ruudun tuntumassa,
mutta Split-Screen-moninpelissä on lievää nykinää havaittavissa.
Se ei kuitenkaan pahemmin itse pelaamiseen vaikuta.

Äänipuoli vakuuttaa varsinkin massiivisella ääniraidallaan.
Alkuperäisen Ampedin ääniraita on tuplattu ja nyt kappaleita
on yli 300 erilaista aina popista punkkiin. Jos kappaleiden määrä
ei tunnu ihmeelliseltä, niin sanottakoon, että tuollainen ääniraita
vaatisi kolmisenkymmentä CD:tä. Lisäksi mukana on tuki myös
omille soittolistoille, joten jos syystä tai toisesta massiivinen ääniraita
ei miellytä, mieleistään musiikkia peliin saa aivan varmasti.
Musiikki soi pelin taustalla taukoamatta myös latausruuduissa ja kappaletta
voi kätevästi vaihtaa lennossa ohjaimen valkoisella napilla.

Äänitehosteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä,
mutta ajavat asiansa ihan hyvin. Lumi suhisee laudan alla niin kuin pitääkin
ja muut rinteessä olevat ihmiset heittävät välillä
vähän ihmeelliseltä tuntuvaa läppää. Dolby Digital
5.1 -laitteiston omistajat pääsevät luonnollisesti kokemaan parhaan
mahdollisen äänielämyksen.

Varma alastulo

Amped 2 on yksi markkinoiden parhaimmista lumilautapeleistä. Pelin viimeistelyssä
olisi kuitenkin vielä sen verran parannettavaa, että ihan huippupisteitä
sille ei voi antaa. Hyvästä opetusmoodistaan huolimatta se ei ole
yhtä nopeasti pelattava kuin Housemarquen Transworld Snowboarding, mutta
vastapainoksi se tarjoaa syvemmän uramoodin ja Live-tuen, joiden ansiosta
Amped 2 voidaan luokitella nykymittapuulla todella pitkäikäiseksi
peliksi. Lisäksi siinä on monia tervetulleita uudistuksia, kuten snowskate,
tyylipisteet ja butterit, jotka tuovat jo ennestään syvään
pelisysteemiin entistä enemmän mahdollisuuksia ja uusia ulottuvuuksia.
Pienistä puutteistaan huolimatta Amped 2 on todellisuutta kuvaavan lumilautailun
ystäville varma valinta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi