Avaruusolennot ovat laskeutuneet. Tai tarkalleen ottaen avaruusolentojen alus rysäyttää hätälaskun Maapallolle, paljastaen totuuden siitä, että salaliittoteoreetikot ovat olleet alusta asti oikeassa. Tämä aktivoi erilaisia ryhmittymiä, jotka pyrkivät varautumaan ufojen saapumiseen erilaisilla, keskenään ristiriitaisilla lähestymistavoilla.
Tästä käynnistyy massiivinen ja monivaiheinen suurstrategiapeli, jossa pelaajan on samanaikaisesti hallinnoitava maailmanpolitiikkaa, teknologian kehitystä, avaruuden asuttamista ja viime kädessä edistettävä faktionsa tavoitteita. Terra Invicta ehti olla jo hetken ennakkojulkaistuna, kunnes versionumero pamahti 1.0:aan vuoden viidentenä päivänä.
Please read the manual
Terra Invicta on raskaimmasta päästä oleva strategiapeli, jolle vetää vertoja lähinnä Paradoxin julkaisut, kuten Europa Universalis -sarjan tuotokset. Kaltaiselleni strategianiilolle tämä on ehdottomasti positiivinen piirre. Vielä suurempia kehuja tarjoaa vertautuminen erääseen pelihistorian parhaimmista peleistä, UFO: Enemy Unknowniin, jossa ihmiskunta puolustautuu globaalisti avaruusolentoja vastaan. Inspiraatiota tästä klassikosta on varmasti ammennettu.
Toiminta pyörii reaaliaikaisesti, vaikkakin käytännössä alkupelissä liikkeet ovat vuoropohjaisia, sillä pelaajan ohjaamille agenteille voi antaa tehtäviä vain parin viikon välein. Alkupelissä ryhmittymät konsolidoivat valtaansa haalimalla kontrolliinsa valtioita, jotka generoivat pelaajalle rahaa, tutkimusta, armeijoita ja muita etuja.
Counciloreiksi kutsutut agentit ovat yksilöitä, joiden taidot vaihtelevat laajasti – kukaan ei kykene tekemään kaikkia mahdollisia toimintoja. Hahmot voivat valloittaa valtioita, vaikuttaa niiden politiikkaan, sabotoida muita faktioita ja ohjata pelaajan strategisia painosuuntia lukuisilla tavoilla. He keräävät myös kokemusta, kehittyen sitä kautta vahvemmiksi.
Faktiot ovat ainutlaatuisia tavalla, joka muistuttaa Sid Meier’s Alpha Centauria. Aloittelijalle tarjotaan pelattavaksi ryhmäksi ufojen saapumista vastustavaa Resistancea, mutta muutkin ovat kiehtovia vaihtoehtoja. Yksi haluaa alistua avaruusolennoille, toinen paeta avaruuteen, eräs ryhmä taas pyrkii hyötymään ufojen saapumisesta. Voittoehtoja ei edes paljasteta alkupelissä.
Laajalle tutoriaalille tulee heti käyttöä, sillä toimintoja ja resursseja on valtavasti. Jo normaalilla vaikeusasteella uudelleenaloitukselle voi olla tarvetta, jos ensimmäiset tunnit osoittautuvat liian heikoiksi. Myös nettifoorumeita kannattaa selailla, sillä esimerkiksi mahdollisuutta muodostaa voimakas EU:n liittovaltio ei varsinaisesti alleviivata.
Resursseja pitkin aurinkokuntaa
Vaikka ensimmäisten pelituntien jälkeen toiminta vaikuttaa lähinnä maailmanvalloituspeliltä, ovat Terra Invictan alku-, keski- ja loppupelit todella erilaisia. Alussa tärkeintä on varmistaa jalansija, resurssituotanto ja tutkimustoiminta Maapallolla. Pian katse kääntyy kuitenkin avaruuteen.
Keskipelissä kriittiseksi resurssiksi osoittautuu pelaajan kyky laukaista tavaraa avaruuteen ja perustaa avaruusasemia, kaivoksia ja viime kädessä avaruuslaivasto ympäri aurinkokuntaa. Loppupelissä taas, no, sen jätän jokaiselle yllätykseksi.
Erityisesti teknologian kehitys on toteutettu ainutlaatuisella tavalla. Faktiot kehittävät yhdessä aina kolmea globaalia tutkimusta kerrallaan. Eniten panostanut ryhmä saa valita seuraavan tutkimussuunnan. Tällä on väliä, sillä vaikkapa Resistancen pelaajalle avaruusturismin kehittämisen ei pitäisi olla lainkaan fokuksessa.
Globaali tutkimus avaa käyttöön insinööriprojekteja, jotka muuttavat teorian käytännön sovelluksiksi, kuten paremmiksi moottoreiksi tai avaruuskaivoksiksi. Mitä enemmän globaaliin tutkimukseen on panostanut, sitä nopeammin sen annit tarjoutuvat sovellettaviksi.
7-ulotteista vai pulushakkia?
Olen varma, että Terra Invicta tulee jakamaan mielipiteitä. Kyseessä on eräs monimutkaisimmasta ja kattavimmista strategiapeleistä sitten Shadow Empiren. Hallinnoitavaa ja opittavaa riittää, eikä oppi tule kivuttomasti. Pelkästään perusmekanismin hallinnointi vaatii työtä, puhumattakaan voittavan strategian kehittämisestä.
Toisaalta suuresta panostuksesta seuraa suuri tyydytys, juuri kuten suurstrategiapelien kohdalla kuuluukin. Kun kymmenen pelitunnin mittainen strategiasuunnitelma johtaa Euroopan unionin tai Marsin valloitukseen, on tyydytys käsin kosketeltavaa. Ja silti nämäkin ovat vain väliaskeleita kohti pelin voittamista.
Tarjolla on harvinaista herkkua rohkeille, jotka uskaltavat heittäytyä näin monimutkaisen pelin pariin. Näille rohkeille tarjolla on diplomatiaa, tutkimusta, sotimista, juonimista ja resurssienhallintaa ainakin seitsemänulotteisen shakin verran. Ja se vasta on nannaa.
