Salamasota valtaa Xbox 360:n

Toinen maailmansota räiskinnän aiheena ei ole kenellekään enää uutta, joten menestymisen kannalta aihealueen pelin viimeistelyn on parasta olla kohdallaan. Alkuperäisessä Call of Dutyssä tehokkain kikka oli erinomaisesti peliin vangittu taistelukentän tunnelma. Jatko-osa ei lähde suuremmin muokkaamaan edeltäjänsä menestyksekästä kaavaa, vaan pyrkii hyväksi havaituin ideoin valtaamaan Xbox 360 -julkaisupelien kärkipaikkaa.

Call of Duty 2 heittää pelaajan yksittäisen sotamiehen saappaisiin, minkä jälkeen päämääränä on hengissä säilymisen lisäksi vihollisen elämän vaikeuttaminen. Sotaa soditaan kolmessa eri kampanjassa – brittien, amerikkalaisten ja venäläisten puolella – jotka ajallisesti levittäytyvät 2. maailmansodan eri vaiheisiin. Suuria juonikuvioita ei rakenneta, sillä muutamaa videopätkää lukuunottamatta pelaaja voi päiväkirjastaan lukea tehtävien välissä lyhyitä pätkiä omien joukkojensa menestyksestä ja tapahtumista.

Itse tehtävät ovat genrelle hyvin tyypillisiä ja yksinkertaisia: etsi vahingoittunut puhelinjohto ja korjaa se, minkä jälkeen tuhoa 3 vihollisen tankkia pohjoisessa. Lyhyissä tehtävissä piilee yksi pelin vahvuuksista, sillä näin peliin saadaan enemmän vaihtelua sekä tapahtumia. Monimutkaisten räiskintöjen ystävät tulevat pettymään tehtävien suoraviivaisuuteen, mutta viihdyttävyyden kannalta ratkaisu on onnistunut.

Sotaa kotisohvalta

Trailereiden ja ennakkokuvien perusteella Call of Duty 2:lta oli lupa odottaa kuuta taivaalta. Peli käyttää samaa grafiikkamoottoria PC-veljensä kanssa, joten ulosanti on aivan eri tasolla kuin aiemmin ilmestyneissä sarjan konsoliversioissa. Pelin kääntäminen uuden konsolin julkaisupäiväksi ei onneksi näy työn lopputuloksessa, sillä peli pyörii sulavasti ja näyttääkin hyvältä. Uuden sukupolven konsoli siis tekee sen mitä siltä odotetaankin - PC-puolella kunnon yksityiskohdilla pelaaminen kun vaatii kallista ja tehokasta rautaa alleen.

Grafiikkamoottori piirtää ruudulle grafiikkaa, josta edellisen sukupolven laitteilla voidaan vain unelmoida. Tekstuurien taso on nostettu nykyaikaiseksi, mutta varsinkin efektipuolella Infinity Wardin pojat ovat esittäneet taitonsa. Hienot savukranaatit eivät onneksi ole kuitenkaan pelkkää silmänlumetta: nyt niillä on selkeä vaikutus myös vihollisen toimintaan. Jaetun ruudun pelimoodit toimivat myös sulavasti, eikä yksityiskohtiakaan ole juuri karsittu yksinpeliin verrattuna.

Vaikka peli tukee HDTV:tä, ei vanhemman laitteiston omaavaa käyttäjäkuntaa ole unohdettu. Oikeastaan ainoa häiritsevä yksityiskohta pelissä on tekstit, jotka tavallisella televisiotarkkuudella ovat melko epäluettavia – liekö ajanpuutetta vai huolimattomuutta pelintekijöiltä, mutta kaikki ei ole mennyt nappiin jos 32” laajakuvatelevisiolla ei kaikista teksteistä saa helposti selvää. Äänimaailman puolesta peli luo uskottavan immersion taistelukentästä. Varsinkin monikanavajärjestelmillä tuntuu, kuin pelaaja tiputettaisiin suoraan keskelle sotatannerta. Pienenä miinuksena äänipuolella mainittakoon, että pelin venäläiset puhuvat englantia, vaikka saksalaiset puhuvat saksaa.



Action

Call of Duty 2:n linja kevyenä räiskintänä näkyy myös pelin elinkaaressa. Helpoimmilla asetuksilla pystyy sooloilemaan varsin runsaasti, mutta pelin hardened ja veteran –vaikeustasoilla kyseisellä taktiikalla löytää itsensä ruumishuoneelta alta aikayksikön. Yksinpelin juonen pelaa läpi reilussa 10 tunnissa, mutta lopputekstien rullatessa teki heti mieli aloittaa uusi peli korkeammalla vaikeustasolla. Ennalta skriptatut tapahtumat toistuvat pelikerrasta toiseen samoina, joten ensimmäisen läpipeluukerran veroista yllätysarvoa ei kuitenkaan ole enää tarjolla. Moninpeliominaisuuksia Call of Duty 2 sisältää mukavasti: samalla laitteella 4 pelaajaa voi pelata jaetun ruudun otteluita, ja System Linkin avulla voi ottaa hieman isompia matseja. Pelin online-osuus ei kuitenkaan toteutukseltaan vastaa odotuksia, sillä osa pelien etsintäyrityksistä päättyi tylyyn ”server full” –tekstiin. Mös viiveet pääsevät toisinaan kasvamaan häiritsevän suuriksi, mitä ei vain 8 pelaajaa mahdollistavalla moninpelillä soisi tapahtuvan. Infinity Wardin miehistö on onneksi luvannut moninpeliin päivityksen lähitulevaisuudessa.

Kontrollien siirtäminen näppikseltä pädille on onnistunut esimerkillisen hyvin. Näppäinasettelu on paljon velkaa Halo-sarjan vastaavalle, mikä ei missään tapauksessa ole huono asia. Xbox 360 uudet olkanapit hyödynnetään kranaattien heittämiseen. Ratkaisu tuntuu toimivalta verrattuna vanhemman Xboxin mustan ja valkoisen näppäimen käyttöön. Kontrolleja ei alun jälkeen joudu hakemaan, mitä voidaan pitää perusedellytyksenä laatupelille.

Lanseerauspelien kuningas?

Call of Duty 2:n valmistuminen Xbox 360 lanseeraukseen on onnenpotku niin konsolille kuin julkaisija Activisionillekin. Tiivis tunnelma vei ensimmäisen Call of Dutyn pitkälle, eikä se jatko-osassa jää edeltäjälleen kakkoseksi. Ykkösosasta pitäneille tai hyvää yksinpeliä etsiville Call of Duty 2 on pakko-ostos, moninpelien ystävät suhtautukoot varauksella.