Kaunis Amerikka
Call of Dutyjen maailmankuva on häpeilemättömän amerikkakeskeinen. Yhdysvallat joutuu sarjan peleissä ulkovaltojen sekä terroristien hyökkäysten kohteeksi, mutta selviää vaaroista pullistelemalla muskeleitaan ja ampumalla kaiken tohjoksi. Viholliset ovat usein kouluttamattomia ja heillä on riittämättömät varusteet. Rehdit amerikkalaiset säilyttävät rakkaan vapautensa, vaikka sitä uhataan kaikkialta putkahtelevien vääräuskoisten toimesta. Kiinalaiset, venäläiset ja muut hegemoniaa uhkaavat osapuolet pistetään ruotuun ennen lopputekstejä.
Ghosts on tähän mennessä revittelevin Call of Duty. Siinä leijaillaan painottomassa tilassa, sukelletaan haiden seassa ja loikitaan liikkuvilla junavaunuilla. Etelä-Amerikan valtiot liittoutuvat pelissä hyvää tarkoittavia yhdysvaltalaisia imperalisteja vastaan ja kaappaavat rytäkässä satelliittiaseita. Ghosts-erikoisjoukko lähetetään hoitamaan asia. Se ei kuitenkaan hiippaile, kuten nimestä voisi päätellä, vaan keskittyy ampumaan kaikkea liikkuvaa. Rauha palaa, kun vihollisen geneeriset sotilaat ja heidän karikatyyrimäiset komentajansa ovat kuolleita.
Pelissä ei ole päätä eikä häntää, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan Call of Dutylta. Sarja on propagandistista viihdettä, joka herättää halun liittyä amerikkalaiseen armeijaan. Aivopestyt vastustajat jyrätään maan rakoon tai jätetään leijailemaan avaruuteen, kuten tapahtuu Ghostsin parhaassa osassa. Jopa eläimet ovat erikoisjoukon puolella. Saksanpaimenkoira Riley auttaa sen jäseniä nuuskimaan paikkoja ja napsimaan roistoja pois pelistä.
Haamujengi
Call of Duty: Ghostsin kampanja on vaihtelua tuovaa koiraa lukuun ottamatta tuttu sekoitus rauhallisia ja vauhdikkaita hetkiä. Tavallisen ammuskelun lomassa saadaan muun muassa sukeltaa ja ajaa panssarivaunulla. Alueita ei pääse tutkimaan tarpeeksi vapaasti, joten uusintapeluarvo on mitätön. Kilpailevien Battlefieldien tekijöiden kannattaisi silti ottaa Ghostsin täsmällisestä rytmityksestä oppia. Se muistuttaa Hollywoodin isolla rahalla tehtyjä kesäelokuvia, joissa räjähdyksiä on enemmän kuin keskiverroissa sodissa.
Syvällistä sisältöä etsivät pettyvät Infinity Wardin pelin antiin, mutta aivottoman viihteen ystävät nauttivat siitä täysin siemauksin. Sen kuvaamassa vaihtoehtoisessa todellisuudessa asiat ovat mukavan mustavalkoisia, eikä vääriä valintoja tarvitse pelätä. Pelattavuus on hyvässä kuosissa. Ajoneuvoja on vaikea käännellä, mutta muuten meno on sujuvaa. Uusin Call of Duty pakottaa jälleen turvautumaan reflekseihin ja vaistoihin. Sen maailmassa miehisyys on kunniassa ja ongelmat ratkaistaan muutamalla tarkalla luodilla.
Extinction-nimisessa erillisessä yhteistyökampanjassa taistellaan avaruusolioita vastaan. Ne vastaavat Call of Duty: Black Opsien zombeja, mutta liikkuvat ketterämmin ja hyökkäävät suuremmalla joukolla. Hyönteisten kaltaiset olennot ovat vallanneet amerikkalaiset pikkukaupungit, mutta myrkyttämisen sijaan ne ammutaan mössöksi. Vauhdikkaassa Extinctionissa kehitetään roolipelityyliin hahmoja. Pääpaino on kuitenkin lähes keskeytymättömässä toiminnassa, jonka tarkoitus on saada sydän hakkaamaan. Yhteistyötila muistuttaa läheisesti Ghostsin muita muotoja.
Vuoristoradalla
Ghostsin vuoristoratamainen yksinpeli vierähtää nopeasti ja on ohi noin kymmenessä tunnissa. Sarjalle ominaiseen tapaan verkossa ammuskelu on pelin parasta antia. Uudet naishahmot voivat tulla joillekin shokkina, mutta Ghosts tarjoaa silti aimo annoksen maskuliinista pullistelua. Call of Dutyjen veteraanit tulevat olemaan kotonaan tämän osan parissa. Pelimuodot ovat kutakuinkin samoja ja sisältävät tavallisen deatmatchin lisäksi variaatioita muun muassa lipunryöstöstä. Osallistujia riittää ja teknisesti kaikki on kunnossa.
Jotain uuttakin on mukana. Tuoreessa Squads-tilassa kootaan maksimissaan kymmenen hengen ryhmiä, jotka taistelevat keskenään. Tiimitoverisi ovat botteja, mutta keskinkertainen tekoäly vesittää valitettavasti Squadsin samaan tapaan kuin osan yksinpelistä. Isobudjettisilta peleiltä vaaditaan enemmän. Vihollisilta on turha odottaa koukkauksia tai mitään etäisesti sotilaallisen taktiikan kaltaista. Botit osuvat lisäksi epäinhimillisellä tarkkuudella, joten sisällöstä ei ole tasapainottomuuden takia iloa.
Ghosts julkaistiin samanaikaisesti usealle alustalle, eikä sen ikääntynyt pelimoottori varsinaisesti loista PlayStation 4:llä. Ruudunpäivitys pysyy tasaisen korkeana, mutta ympäristö on staattinen, eikä reagoi tarpeeksi toimintaan. Esimerkiksi Far Cry 3 on tässä suhteessa valovuosia edellä. Nyt julkaistussa Call of Dutyssa ei ole mitään sellaista, jonka takia se pitäisi ostaa uuden sukupolven laitteille. Toimiva moninpeli tarjoaa yhtä kaikki takuuvarmaa viihdettä.
