Counterspy onnistuu osumaan kovin ajankohtaiseen teemaan nyt kun länsimaat ja Venäjä ovat viimein palanneet iloiseen vastakkainasettelun aikaan. Sonyn latauspalveluun ilmestynyt teos vie pelaajan kylmän sodan maailmaan estämään kaksinapaisen maailman suurvaltojen pyrkimykset räjäyttää Kuu ydinaseilla. Juonessa ei siis ole yhtikäs mitään järkeä, mutta toisaalta oliko koko kilpavarusteluun keskittyneessä ajanjaksossakaan?
Yön James
Counterspy on sivustapäin kuvattu hiiviskelyräiskintä, joka ei tyydy vain sivuperspektiiviin. Suurin osa ajasta kuljetaan toki vasemmalta oikealle, mutta toisinaan myös taka-alalla vartioivat sotilaat täytyy napsia pois pelistä. Seikkailu ei lukitse pelaajaa mihinkään tiettyyn muottiin, sillä periaatteessa kentät voi juosta läpi pyssy laulaen. Samalla kuitenkin hiljainen hiipiminen, yksittäisten vihollisten ampuminen suojan takaa sekä mahdollisimman hyvin kätkössä pysyminen palkitsevat eniten. Seikkailun loppupuolella jyrkästi nouseva vaikeusaste pakottaa agentin kuitenkin enemmän jamesbondmaiseen räiskintään, mikä jättää kolmituntisesta seikkailusta hivenen happaman maun.
Vaikka yksinkertainen pelattavuus pitää seikkailun kiinnostavana ja sopivan haastavana, seikkailun lähtöasetelmat jäävät kaikesta huolimatta päällimmäisenä mieleen kun lopputekstit viimein rullaavat. Tekijät suhtautuvat aikakauteen kovin neutraalisti, ja ovatpa suurvallatkin nimetty sosialisteiksi sekä imperialisteiksi. Kummallakin puolella on oma hälytystilansa, jonka puitteissa tehtävät joko helpottuvat tai vaikeutuvat. Elämiä ei sinällään ole, mutta toisen osapuolen varuisuustilan päätyminen nollaan tarkoittaa samalla tehtävän epäonnistumista. Ydinsodan alkamista voi sentään lykätä joko tiputtamalla hälytysasteikkoa riihikuivalla käteisellä tai saamalla sotajoukon upseerin antautumaan.
Kentät ovat sattumanvaraisesti generoiduista huoneista luotuja lyhyitä, noin viiden minuutin mittaisia pikapyrähdyksiä. Nopeimmillaan kartat voi juosta päätä pahkaa alusta loppuun muutamassa minuutissa, mutta samalla alueille piilotetut salaisuudet jäävät herkästi löytämättä. Ydinsuunnitelman palaset vievät tarinaa eteenpäin, kun taas ase- ja varustekehityksen valokopioita pihistämällä aukeaa käyttöön uusia vempaimia. Counterspyn juju on siinä, että tarjolla on aina tehtävä sodan kummallekin osapuolelle, mutta niistä saatavat esineet vaihtelevat. Nopeutanko siis pensasneuvostoliittolaisten talouden romahtamista, vai pitäisikö noutaa hajamielisen jenkkitutkijan hukkaamat ydinasesuunnitelmat parempaan talteen? Peli vaikeutuu tehtävä tehtävältä, joten pelkkä asevalikoiman loputon kartuttaminen ei ole avain rauhanomaiseen huomiseen.
Ydinuho
Sarjakuvamainen ulkoasu on yksinkertaista mutta hauskaa ihasteltavaa. Kentät ovat täynnä huvittavia propagandamainoksia sekä -lausahduksia, joiden nokkeluus on monesti vähän niin ja näin, mutta leppoisan tunnelman osana ne toimivat hyvin. Vaikka Counterspy onkin poliittisesti korrektihkon oloinen, samalla se antaa isän kädestä niin jenkki- kuin neukkukulttuurillekin. Imperialistien seinäjulisteissa korostetaan surutta yksilön panosta, kun taas punasolttujen moraalia kohotetaan yhteisön voimalla. Ja kuten agentin sekä tämän taustalla olevan C.O.U.N.T.E.R.-yksikön välisessä dialogissakin useampaan otteeseen todetaan, ei koko aikakauden ydinolemuksessa ole pahemmin punaista lankaa. Koko kampanjan keston ajan vitsit ja kaskut toimivat varsin mainiosti, eikä läpipeluiden myötä aukeavien vaikeusasteiden kokeileminenkaan tunnu kaukaiselta ajatukselta.
Counterspy on lyhyt mutta hauska seikkailu sangen vähän peleissä käytetyn aikakauden puitteissa. Sen lyhyys on annettavissa anteeksi, sillä yksinkertainen pelimekaniikka ei jaksaisi kovinkaan kauaa viihdyttää. Tyylikäs visuaalinen anti yhdistettynä mielenkiintoiseen teemaan tekee teoksesta mieleenpainuvan latausjulkaisun, joka erottuu omalla tyylillään pelimassasta. Näin hauskaa agenttihippaa ei ole tarjolla ainakaan liiaksi.
Counterspy on saatavilla PS Storesta hintaan 12,95€. Hintaan sisältyy myös koodit PS Vitan sekä PlayStation 3:n versioihin.
