Raskaan sarjan veteraani

Ei tarvitse katsoa kovinkaan kauas taaksepäin, kun FIFA-sarjan pelit olivat käytännössä ainoa vaihtoehto. PES-sarja on kuitenkin jättänyt FIFA:n varjoonsa varsinkin HC-pelaajien keskuudessa. Valtataistelun aseena FIFA esittelee verkkopeliominaisuuksin varustetun uutukaisen.

Syleillään maailmaa

FIFA-sarja on jo pitkään luottanut kansainväliseen ja kattavaan meininkiin. Pelin ääniraita koostuu brittipopin lisäksi esimerkiksi brasilialaisista ja saksalaisista hiteistä. Kansainvälisyyden nimissä mukana ovat joukkueet ja pelaajat kaikista tärkeimmistä, ja ei niin merkittävistä, ympyröistä. FIFA:n 10 000 pelaajaa, 350 joukkuetta ja 18 liigaa virallisilla lisensseillä varustettuna on jykevä paketti. Kotimainen veikkausliiga on vielä ulkona kuvioista, mutta seuraavaan versioon sitä voidaan jo odotella. Tällä kertaa skandinaavisista iltamista voi nauttia Tanskan, Ruotsin ja Norjan sarjoissa. Lokalisointi on tietenkin loistava juttu, mutta henkilökohtaisesti en saa mitään iloa esimerkiksi Itävallan cupin pelaamisesta. Kaikella kunnioituksella Itävaltaa kohtaan.

Pelin graafinen olemus on vakuuttava. Melkein kaikki näyttää luonnolliselta, vaikka mitään mullistavaa ei olekaan tarjolla. Peliasujen likaantuminen on hauska lisä, mutta siihen soppaan on saatu bugeja kyytipojaksi. Peliasut muuttuvat nimittäin paikoin pikselimössöksi juuri tahrojen ja pelinumeroiden kohdalta. Tahroja ei onneksi pääse syntymään liikaa, sillä pelistä puuttuvat sääefektit kokonaan. Vettä ei sada koskaan. Toinen ärsyttävä seikka on pelaajista heijastuva valo, joka saa aikaan vääristymiä. Esimerkiksi Litmanen näyttää hopeoidussa tupeessaan valmiilta tapaukselta kiikkustuoliin.

Tunnetuimpien pelaajien ulkoinen olemus on mallinnettu loistavasti, mutta suurin osa pelaajista on geneerisiä rivimiehiä, joita ei tunnistaisi heidän oma äitinsäkään. Voihan tietenkin olla, että Shefki Kuqi tulee joku päivä julkisuuteen kaljuna ja partaisena. Stadioneita on mallinnettuna yli kymmenen, ja niiden autenttisuutta korostetaan hienoilla äänimaisemilla. Mukana on nimittäin yli 300 kannatuslaulua, ja esimerkiksi Manun peleissä tunnelma on uskomaton. Pelin selostus on tyypillistä höpötystä, joka on melkein parempi mykistää.

Valikot levällään

Pelin valikot ovat käsittämättömän huonosti toteutetut. Hitaiden, epäselvien, epäyhdenmukaisten ja harhaanjohtavien valikoiden ei tulisi läpäistä ensimmäistäkään käytettävyystestiä. Pelaajien ominaisuuksia selatessa näkee kerrallaan kaksi tai kolme attribuuttia. Tämä tekee pelaajien vertailun täysin toivottomaksi, ja
kokoonpanomuutokset jäävät tekemättä suosikkijoukkuetta lukuun ottamatta. Tallennusvalikot toimivat hitaasti, koska yhden tallennuksen yhteydessä tallennuslistat ladataan kahteen kertaan. Kaiken kruunaa EA-bio, johon pelin tilastot tallennetaan, jos vain muistat tehdä sen pelisession lopuksi. Pelatessasi pidemmälle sinulle aukeaa huikeita palkintoja, jos nimittäin olet perso räteille ja lumpuille. Itseäni ei joukkueiden kolmospaidat juurikaan lämmittäneet. Tämän vuodatuksen päätteeksi on vielä aivan pakko haukkua pelin ohjekirja. Sen voi taitella lennokeiksi aivan huoletta.

Tyyli haltuun

FIFA 2004 -pelistä paistaa, että sitä täytyy pelata tietyllä tavalla. Puolustajien harhauttaminen on vaikeaa verrattuna lyhytsyöttöpeliin tai keskityksiin. Pelin tempo on todella hidas varsinkin PES-sarjaan tottuneille, ja FIFA:n verkkainen pelinrakentelu muistuttaakin enemmän oikeaa elämää. Erikoistilannepelaaminen on kuitenkin täydellinen floppi. Pelisysteemissä kaksi pelaajaa taistelee kenttään piirretyn ympyrän sisällä sinne päätyvästä pallosta muiden jököttäessä vieressä tumput suorina. Esimerkiksi kulmapotkut ovat tästä syystä koomisia.

Uusi ominaisuus, jolla pelaaja voi kontrolloida pallon kuljettajan lisäksi vastaanottajaa oikealla analogitikulla, on aivan liian tehokas. Vastaanottajaa ei tarvitse välttämättä ohjata, vaan pelkkä aktivointi riittää. Tuolloin keskitykset osuvat liikuttavan tarkasti kohteeseensa. Tämä avaa liikaa avoimia tilanteita vastustajan maalille, ja verkkojen tuulettaminen voi alkaa.

Pelattavuus on varsin mielenkiintoinen dilemma, sillä pelaajat tottelevat ohjausta riittävän hyvin, mutta toisaalta välillä touhuavat aivan omiaan. Tämä tulee esille FIFA:lle valitettavan tyypillisellä tavalla. Jos pallo ei ole tarkoitettu tietylle pelaajalle, niin se ei sitten häntä kiinnosta. Pallo saattaa mennä muutaman sentin päästä, mutta kun se kerran on jollekin muulle tarkoitettu, niin mitään ei tapahdu. Maalivahdin kontrollointi toimii todella huonosti, sillä sama ongelma pätee myös häneen. Kauhun tunne voimistuu, kun kaksi pelaajaa juoksee maalia kohti maalivahdin seisoessa jäykkänä pallon edessä, koska pallo kuuluu tässä tilanteessa kenttäpelaajalle.

Yksipelattavaa pariksi viikoksi

Peli vaikuttaa aluksi todella vaikealta. Tämä harha korjautuu kuitenkin, kun alistuu noudattamaan pelin porsaanreikiä. Lyhytsyöttöpeli ja tuhoisan tehokaat keskitykset antavat lukuisia tuhannen taalan paikkoja koneen saadessa aikaiseksi vain muutaman tusinapaikan ottelussa. Vaikeustason noustessa haastetta lisätään koneen kohtuuttomalla onnistumisprosentilla. Lopulta konetta vastaan pelaaminen on lähinnä surkuhupaisaa. Kun Landskronan pojat löylyttivät Real Madridin ykkösmiehistöä vaikeimmalla tasolla 6 - 2, sai tämä lysti jäädä.

Pelimuodot koostuvat kansallisista 1 vs. 1 -peleistä, cup-kilpailuista ja uramoodista. Kansainväliset turnaukset loistavat poissaolollaan, ja tätä on erittäin vaikea sulattaa. Kansallisessa cupissa voi toki vaihtaa kaikki joukkueet maajoukkueiksi, mutta tämä on käyttäjän kiusaamista. Seuraavaan versioon varmaan laitetaan EM-kisat ja taas kauppa käy. Uramoodi on tylsyydessään epäonnistunut idea ja se jää hännänhuipuksi kilpailijoihinsa verratuna. Tehtävänä on saavuttaa asetetut tavoitteet ja sitä kautta kerätä manageripisteitä. Pelaajia voi myös kehittää käyttämällä pisteitään, mutta tämä ominaisuus on todella syvältä. Epäonnistuneen uramoodin kruunaa mestareiden liiga, joka tosin pelataan aiemmalla nimellään Euroopan cup. Tuolloin pääsee vihdoin mittaamaan kykyjään myös muiden maiden mestareiden kanssa. Pettymys on suuri, kun huomaa olevansa alkulohkossa, jossa on kaksi muuta samasta maasta olevaa joukkuetta. Miksi tämäkin on täytynyt tehdä juuri päinvastoin kuin oikeasti toimitaan?

Verkkoon!!!

Vaikka FIFA 2004 on monelta osin kurja peli, on moninpeli toimivaa, ja saa samalla antamaan anteeksi epäkohdat. Paikallisesti pelattaessa on mahdollista pelata samalla puolella tai vastakkain. Juttu saa aivan uudet ulottuvuudet, kun peli viedään verkkoon. Verkkopeli on addiktoiva ominaisuus, joka jo yksistään oikeuttaa tämän julkaisun olemassaolon. Kyseessä on historiallinen tapaus jalkapallopelien ystäville. Nyt ei enää puhuta tekoälyttömyyksistä, vaan esimerkiksi jostakin Costa Rican tyypistä, jonka kanssa tuli väännettyä tasaisia matseja pikkutunneille. Peli tukee myös head-set:iä, mikä on aivan loistavaa. Ketäpä ei kiinnostaisi vaihdella kuulumisia jalkapallon nykytilasta esimerkiksi englantilaisten fanien kanssa.

Verkossa voi pelata 1 vs. 1 -matseja, osallistua turnauksiin (jos niitä joku viitsii järjestää), päivittää kokoonpanoja ja tarkastella tilastoja. Pelkkä 1 vs. 1 -pelimuoto riittää tekemään tästä pelistä nautinnon. Jokainen vastustaja on haaste, sillä hänen tyyliään ei voi ennakkoon arvata. Mikään ei ole pelaamisessa yhtä hienoa kuin toisen ihmisen voittaminen. Toisaalta päinvastaisessa tilanteessa ottaa pattiin ja lujasti.

Verkkopalvelu toimi ennakko-odotuksiin nähden hyvin. Yhteyden muodostamisessa tuli välillä ongelmia, kun ainoastaan ääni yhdistyi. Konsolin buuttaaminen yleensä korjasi tilanteen. Palomuurien ja muiden vastaavien mulineksien takana olevien kannattaa käydä tutustumassa EA:n sivuilla asiaan liittyviin ongelmiin.

Kaksijakoinen paketti.

FIFA 2004 on yksinpelinä surkea, mutta moninpelinä loistava. Verkko-ominaisuudet tekevät siitä erittäin potentiaalisen vaihtoehdon jalkapallon ystäville. Ensivaikutelma on PES:n ystäville varmasti järkytys, sillä pelit ovat kovin erilaisia. FIFA:ssakin on puolensa, joten jos verkkoon pääsy on mahdollista, niin vaiva maksaa palkkansa.