FlatOut Ultimate Carnage

Ultimate Carnage ei ole täysin uusi osa menestyneessä suomalaisessa romurallisarjassa. Pelin sisältö on napattu pitkälti FlatOut 2:sta, joten punaniskahenkiseen kaahailuun aiemmin tutustunut on kuin kotonaan. Se ei silti tarkoita, etteikö uuden sukupolven painoksessa olisi menty useilla osa-alueilla eteenpäin.

Heti ensimmäiseksi huomio kiinnittyy päivitettyyn grafiikkaan, sillä pelin ilme on kokenut perusteellisen remontin väritystä myöten. Näkymä on aiempaa luonnollisempi ja elävämpi valon ja varjon kontrastia kohentavien tehosteiden ansiosta. Teitä puolestaan reunustavat tuuheat ruohomättäät ja autoissa kiiluvat ympäristön heijastukset. Kun kisassa päästään vauhtiin, ilma täyttyy tukahduttavasta pölystä, silmille lentävästä hiekasta ja kolareissa räiskyvistä kipinöistä. Kuvasuunnittelu on täyteläistä ja tasapainoista eikä pahoja aukkoja ole missään. Vaikka grafiikka on aikansa huipputasoa, ruudunpäivitys pysyy yllättävän hyvin 30 kuvan sekuntivauhdissa.

Upea ulkoasu yrittää peittää alleen tutun ratavalikoiman. Radat on rakennettu muutamille temaattisesti poikkeaville alueille. Kotoisimpia maisemia ovat ehdottomasti sorateiden halkomat metsät ja viljelysmaat, jotka edustavat perinteistä FlatOut-kokemusta. Mukana on kuitenkin myös kaupunkimaisemia ja erityisiä kilparatoja. Kakkososaa pelanneet eivät uusia kurveja löydä, mutta muutettu valaistus tekee monista radoista ulkoisesti tuoreita tuttavuuksia. Ultimate Carnagessa kaahaillaan kaikkina vuorokaudenaikoina aina kirkkaasta auringonpaisteesta kelmeään kuunvaloon.

FlatOutissa ei ole kuitenkaan koskaan kahta samanlaista kierrosta, joten rattiin päästyään vanhastakin radasta huomaa innostuvansa kerta toisensa jälkeen. Romua liikkuu uskomattomia määriä, kun sijoituksista käydään ankaraa kamppailua. Pellit repsottavat, ovet irtoilevat ja aitaa kaatuu kilometritolkulla. Jokainen irtokappale on potentiaalinen riski seuraaville kierroksille, joten kisoissa tapahtuu jatkuvasti. Oman mausteensa soppaan antavat rajuotteiset tekoälykuljettajat, joiden määrää on kasvatettu aikaisempien osien seitsemästä 11:een. Paikoin on hämmästyttävää katsella, miten uskottavasti tietokoneen ohjaamat autot ottavat yhteen ja tekevät virheitä. Silti peli pysyy reiluna eikä pelaaja tunne tulleensa huijatuksi.

Uralle uusi suunta

Merkittävin uudistus on Carnage-ura, jossa haasteet keskittyvät enemmän romutukseen ja pisteenmetsästykseen kuin pelkkien palkintopallisijojen tavoitteluun. Pelimuoto koostuu rallista, stunteista ja romuralliareenoista. Uutuutena joukossa on pommin kuljetus, jossa pelaajan tulee läpäistä tarkistuspisteitä saadakseen lisää armonaikaa. Kun kello näyttää nollaa, auto räjähtää kappaleiksi. Vaikka Carnagen 36 haastetta eivät kauaa ahkeraa pelaajaa pidättele, se on tuulahdus avointa urarakennetta, joka sopii pelin tyyliin kuin nappi paitaan. Uusia haasteita avataan uran kokonaispistepotin kasvaessa.

Perinteinen FlatOut-ura puolestaan koostuu kisatapahtumista, joiden voittaja ratkaistaan osakilpailujen sijoitusten mukaan. Läpäistäkseen tapahtuman ja edetäkseen urallaan pelaajan on sijoituttava cupissa kolmen parhaan joukkoon. Harmillisesti pelimuoto ei jaksa viihdyttää kovin pitkään, sillä kisoissa ei ole riittävästi vaihtelua ja jatkuva sijoitusten perässä ajaminen pakottaa hillitsemään menohaluja. Tunnelmat kun eivät ole korkeimmillaan, jos putoaa viimeisen osakilpailun kolaroinnin seurauksena cupin lopputuloksissa neljännelle sijalle.

Uran aikana kertyviä palkintorahoja käytetään uusien autojen ja parempien osien ostoon. Virittely ei syvyydellään loista, mutta turbon, pakoputkiston tai jarrujen vaihtaminen antaa riittävästi lisäsärmää selvitä vaikeimmistakin kilpailuista. Erillistä vaikeustasonsäädintä ei pelistä löydy.

Autot on jaettu FlatOut-tilan mukaisesti kolmeen eri luokkaan, joista heikoimpaan kuuluvat läpimädät ruostekasat ja parhaimpaan krominhohtoiset katujen kunkut. Ajotuntuma on kauttaaltaan aiempaa jämäkämpi, mutta lievää hienosäätöä jää edelleen kaipaamaan. Jenkkityylistä huolimatta rassit aliohjaavat tarpeettoman paljon. Toki se korostaa jarrujen merkitystä, mutta samalla uhrataan pala lennokkaasta kaahailusta kumpuavaa viihdearvoa. Tiukimpiin mutkiin on mentävä varovaisemmin kuin pelin luonne lupailee. Myös ohjaimen tärinätoimintoa saisi hyödyntää ahkerammin, sillä tiehen ei synny kunnollista näppituntumaa.

Parhaimmillaan Xbox Livessä

Hervottomimmat hetkensä Ultimate Carnage esittää Xbox Livessä. Perinteiset rallit ovat taatusti kaoottista hurjastelua, mutta räjähtävää viihdettä tarjoavat myös romuralliareenat, joissa pelataan räiskintäpeleistä tutuin tappomatsisäännöin. Useat erilaiset kerättävät esineet muuttavat törmäilyn voimasuhteita, kun pelaajat saattavat poimia itselleen lisämassaa, suojakilven tai loputtoman nitron. Tavallisesti nitroa saa vain romuttamalla ympäristöä ja kilpakumppaneita.

Kuljettajan heittelyyn nojaavat stuntit puolestaan ovat verrattain lyhytikäisiä, eikä joukossa ole pitemmän päälle hauskoja lajeja kuin muutama. Koripallo, tulirenkaiden läpi hyppääminen ja curling kuuluvat joukon parhaimmistoon. Sen sijaan esimerkiksi keilailu kärsii suurpiirteisestä fysiikanlaskennasta, joka saa lajin maistumaan paikoin arpapeliltä.

Paikallinen moninpeli on jäänyt tyystin verkkopelin varjoon. Jaetun ruudun karkeloita ei enää ole, vaan mukana on pelkkä vuorotteluun keskittyvä biletila. Myös musiikkitarjonnassa on otettu takapakkia vaihtamalla muiden muassa Megadeathin tähdittämä ääniraita nimettömämpiin bändeihin. Vaikka tyyli on pysynyt ennallaan, uusia artisteja olisi pikemminkin pitänyt tuoda vanhojen rinnalle kuin tilalle. Tarjonnan laajuus ei yksinkertaisesti riitä, joten rämpytys käy toistamaan itseään jo muutaman tunnin jälkeen. Lisäksi autojen äänet kuulostavat tuhnuisilta, mikä syö oleellisesti jenkkimuskelien vaikutusvoimaa. Äänipuolen puutteisiin kirjattakoon sekin, että muutaman kerran peli hiljeni kisojen ajaksi kokonaan.

Ultimate Carnagen yhdenmukaisuus kakkososan kanssa muodostuu lopulta sen Akilleen kantapääksi. Koska mukaan ei ole ympätty tuoreita ratoja, veteraaneille jää vain niukalti uutta pelattavaa. Ehkä seuraavaan osaan saataisiin myös kokonaan uusittu uramuoto, jossa Carnage- ja FlatOut-tila yhdistyisivät saumattomaksi ja monipuoliseksi yksinpelikokemukseksi. Kaikesta huolimatta peli on paras raapaisu sarjasta tähän mennessä ja tarjoaa runsaasti rakkiriemukasta kaahailua mahtavissa puitteissa. Jos FlatOutiin on vasta tutustumassa, parempaa tilaisuutta ei ole.

Galleria: 

Kommentit

Sangen eeppinen peli.

Vaikuttaa siltä että Flattiksen parissa menee hermot kepeään. Forza on enemmän meidän makuun.

Pistetäänpäs ihan plussat ja miinukset:

+paljon pelattavaa
+hienot grafiikat, siis todella hienot
+paljon romua radalla
+12 autoa kisassa joten actionia riittää

-autojen päivittäminen ei oikein innosta, kun ei tunnu olevan mitään ihmeempää vaikutusta
-kuminauhatekoäly
-osa radoista lähinnä ärsyttää
-loppuosa pelistä (ja kyllä pelasin läpi uramoodin siis) on välillä todella vaikea, yksi virhe ja se on siinä
-luokat huononevat tasasta tahtia, alun Derby on paras ja hauskin.
-ajomallinnus, kevyellä autolla et tee mitään kun esim hypyn jälkeen lähtee ns kirjoittamaan ja kisa oli siinä. Takavetoinen jenkkiauto on paras jos tarkoitus on kisoja voittaakkin.

Tämä on sellainen 7½-8 arvoinen peli, ei klassikko mutta ei nyt toivoton räpellyskään.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi