Kun vuosien takainen valopistoolipeli tuodaan grafiikaltaan muuttumattomana nykyisen sukupolven konsolille, herää epäilys halvasta rahastuksesta. Odotukset pelin pitkäikäisyydestä ovat nekin melkoisen matalalla, kun Ghost Squadin arcadetila on vetäisty ensimmäistä kertaa läpi alle puolessa tunnissa. Toisin kävi, sillä Ghost Squad onkin parhaimmillaan pienissä pätkissä. Tässä nimittäin toimivat kaikki tarpeelliset osiot, eikä yhtään enempää. Varoitus kuitenkin pelin lyhyydestä.

Pelaaja hyppää Ghost Squad-tiimiin, joka on erikoistunut terroristien listimiseen sekä panttivankien pelastamiseen. Tiimi hoitaa pahikset pois päiviltä kolmessa eri sijainnissa: hallituksen omistamassa huvilassa, presidentin lentokoneessa Air Force Onessa sekä terroristien leiripaikassa viidakon keskellä. Ja ettei aivoja vain rasitettaisi liikaa, ei liikkumisesta tarvitse pitää huolta sillä toiminta tapahtuu niinsanotusti raiteilla. Wiimotella osoitetaan ruutua sopivalta etäisyydeltä, ja oletusasetuksia käyttämällä liipaisimena toimii ohjaimen B-nappi. A-nappia käytetään taas erikoistoiminnoissa, kuten lähitaisteluissa. Lähitaisteluissa pelaajan nopeus ja tarkkuus mitataan toden teolla, kun pelaaja pääsee korkeammille tasoille. Pelaajan täytyy liikuttaa Wiimotea oikeaan suuntaan sekä painaa tarkasti juuri oikealla kohdalla A-nappia, kun oikeita lyöntikohtia ilmaisevat ympyrät välkkyvät ruudulla. Kuten muissakin tehtävissä, epäonnistuminen ei onneksi merkitse pelin loppumista.

Pelin perimmäinen tarkoitus eli terroristien ampuminen on kuitenkin helppoa ja nautittavaa, sillä ohjaus on toteutettu lähestulkoon moitteettomasti. Ghost Squad tukee Wii Zapperia, mutta arvosteluhetkellä ei arvostelijan arsenaaliin sellaista valitettavasti kuulunut. Pelkällä Wiimotella räiskintä hoituu luontevasti ja ohjauksen tarkkuus on vähintäänkin kohdallaan. Tämä vaatii pelaamista oikealta etäisyydeltä, joka löytyy kuitenkin helposti. Jos asetuksista laittaa tähtäinristikon pois näkyvistä, kertyy pisteitä enemmän. Miinojenpurkutehtävien aikana eteen tuli kuitenkin yllättävä ja ikävä ongelma: ristikon ollessa pois näkyvistä, ei oikeaa kohtaa tunnu löytyvän millään ja näin operaatiot menivätkin niin usein harakoille, että ristikko jäi käyttöön. Ongelma poistui joko etsimällä juuri oikea pelietäisyys tai löytämällä "dot sight"-ominaisuus, jonka sai käyttöön.. no, tappamalla terroristeja.

Ghost Squad on niitä pelejä, joiden pariin palaa aina vain uudestaan kunnes kaikki mahdollinen on saatu kokeiltua. Sankarille avautuvat puvut ovat usein kaikessa hölmöydessään näkemisen arvoisia ja jo näistä huomaa pelin kieli-poskessa mentaliteetin. Esimerkiksi tough guy-look tarkoittaa tässä tapauksessa takatukkaa ja paljasta ylävartaloa. Pääseepä kasariaction-henkinen soturimme viidakkoon lopulta pandapuvussakin taistelemaan, ja valopistoolifanaatikoille on luvassa myös Virtua Cop-asuste.

Kun uudet aseet - joita on yhteensä 25 erilaista - avautuvat hyvin onnistuneiden kolmen tehtävän läpipeluun jälkeen, on niitä tietenkin pakko päästä heti kokeilemaan. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että monetkaan tussarit eivät käy tehtävien suorittamiseen edes välttävästi. Aseita valitessa näkyy niiden vaikeustaso sekä yhden lauseen luonnehdinta, kuten "varo ylikuumenemista". Vääränlaisen aseen valittuaan ovat hermot kireällä, sillä sitä ei voi vaihtaa kesken mission. Kaikki kolme tehtävää pitää siis käydä läpi - tai lopettaa tehtävä siihen paikkaan, jos pyssy ei miellytä. Tässä tapauksessa tehtävien lyhyt kesto on onni - toisin kuin sniper-tehtävissä, joiden lyhyys lievästi sanottuna jäi harmittamaan.

Uusien aseiden ja näyttävämmän (tai nolomman) puvustuksen lisäksi pistemäärän karttuessa avautuu muutamia vaihtoehtoisia reittejä, jotka ilahduttavat suoraviivaiseen meininkiin jo tottunutta yllättävänkin runsaasti - ehkä vain siksi, että pelimaailma on muuten niin suppea ja pahikset syöksyvät esiin jotakuinkin samoista paikoista. Jokaisessa kolmessa tehtävässä on 16 vaikeustasoa. Pikainen harjoittelukenttä kehittää lähinnä ampumisen tarkkuutta ja nopeutta, sisältäen myös vihulaisia vilistävän lyhyen radan. Sama rata taas avautuu tarpeeksi pitkälle pelattuaan myöhemmin arcadetilassa.

Kun arcade- eli toimintatila on tarkoitettu yksinpeliksi, pääsee maksimissaan neljä pelaajaa vauhtiin party- eli bilepelissä, jolloin Ghost Squad on epäilemättä hauskimmillaan. Samat radat mennään toki läpi, mutta parin läpipeluun jälkeen avautuu tekijöiden huumorintaju pahimmallekin tosikolle. Pelaajille kun avautuu mahdollisuus pelata ninjatilassa, jolloin vastustajatkin muuttuvat ninjoiksi ja esineet, aseet ja kulkuvälineet saavat kovin japanilaisen ehostuksen. Omat aseet ovat nyt ninjatähtiä, pääpahikset näyttävät kabukiteatterista repäistyiltä ja helikopterit muuttuvat sammakoiksi. Paradise-tilassa vastustajat ovat pelkissä bikineissä singahtavia babeja ja aseet ovat muuttuneet delfiininmuotoisiksi vesipyssyiksi. Lisäksi veitsien tilalle on saatu banaanit!

Ghost Squadin grafiikka ei todellakaan häikäise, vaan on nykymittapuun mukaan todella pökkelömäistä. Riippuen pelaajan näkökulmasta, toimii vanhentunut grafiikka tässä kontekstissa mainiosti. Grafiikanparantelu ei olisi toki haitannut, mutta eihän toiminnan keskellä ehdi polygoneja harmitella. Ja mikä tärkeintä: vaikka vihulaisia hyppää ruudulle pelin edetessä koko ajan enemmän ja enemmän, ei ruudunpäivitys nyi lainkaan. Äänimaailma sopii yleiseen linjaan - ei siis säväytä millään tavalla, mutta tekee tehtävänsä. Huonojen ääninäyttelijöiden kornille dialogille jaksaa virnistellä yllättävän pitkään. Bikinipimujen tuskanhuudot taas tympivät aika tavalla, sillä samat raivostuttavat ininät toistuvat jokaisen kuollessa. Verkkopeliä ei ole, mutta omat ennätykset saa lähetettyä verkon kautta kätevästi maailmanlaajuiseen tulostaulukkoon.

Rapakon takana Ghost Squadin hinta on ollut 30 dollarin eli noin 20 euron paikkeilla. Tällöin hinta-laatusuhde on jo hyvin korkea. Täällä Pohjolan perukoilla kannattaa itse miettiä, maksaako täyttä hintaa tämäntyylisestä pelistä. Jos on-rails -räiskintä on lähellä sydäntä, on Ghost Squad mainio valinta. Vaikka puutteita löytyy, tulee pelin ääreen palattua aina vain uudestaan. Se kertoo jostakin - ehkä arvostelijan huumorintajusta tai kritiikin puutteesta. Todennäköisimmin kuitenkin siitä, että pelin kehittänyt AM2 on keskittynyt olennaiseen. Ghost Squad on itse asiassa eräänlainen Xbox-käännös, sillä Ghost Squad-kolikkopelien prosessori perustuu Microsoftin vanhemman konsolin tekniikkaan.

Tökeröt kalkkunasarjan ääninäyttelijät, kornit henkilöhahmojen nimet (kuten Steve McCoy, Laccard Zimone, Alex Havoc) sekä äärimiehekkäät välianimaatiot vetoavat kummasti huonon maun ja hyvän huumorintajun ystäville. Ghost Squad on kuin B-luokan toimintaelokuvaa a'la Golan-Globus, jossa kaikki on vedetty överiksi. Paitsi pelin pituus.