Leisure Suit Larry: Magna Cum Laude

Tissejä, tissejä

Kyllä, tässä pelissä on tissejä. Todennäköisesti luet tätä arvostelua juuri siksi. Myönnä pois, senkin pervo. Olkoonkin, että pelin tissit ovat kulmikkaita ja suttuisesti väritettyjä polygonitissejä, tissejä ne ovat silti. Jos kuulostaa kivalta, jatka lukemista. Jos taas etsit sujuvaa pelikokemusta, mene vääntämään pasianssia tai vaikka hyppimään trampoliinilla.

Vuosia sitten PC:n Larry-sarja viihdytti seikkailupelien ystäviä, ja ihan kohtalaisesti viihdyttikin. Itse en koskaan jaksanut pelata yhtäkään osaa läpi, mutta Larry Laffer hahmona painui vahvasti mieleen. Vaikka isopäinen pikkumies oli toivoton perverssi ja luuseri, hänestä huokui outoa charmia. Mies ei menettänyt itsevarmuuttaan, vaikka jokainen iskuyritys johti rukkasiin.

Nyt pelisarja on pistetty kokonaan remonttiin. Konsolikäännöksen myötä ongelmanratkonta vedettiin vessanpöntöstä, samoin viimeisetkin hyvän maun rippeet. Magna Cum Lauden pääosassa ei ole enää Larry Laffer, vaan tämän teini-ikäinen veljenpoika Larry Lovage. Lovage piereskelee juostessaan, kuseksii julkisesti ja kuolaa jokaista tissiparia. Se siitä charmista. Huumori on vajonnut pissakakkatasolle, ja puzzlet korvattu yksinkertaisilla minipeleillä.


Hanki elämä

Magna Cum Laude sijoittuu amerikkalaiseen lukioon. Opiskelija-asuntola, koulu ja sen lähiympäristö vilisevät herkkulihaa, mutta Larrya ei vaan tahdo lykästää. Kun Swingles-deittiohjelma saapuu kaupunkiin, hän uskoo viimein hetkensä koittaneen. Napakymppiä muistuttavassa kilpailussa kolme kuumaa mirriä kilpailee yhden uroksen suosiosta. Larry tahtoisi kovasti olla tuo uros, mutta ohjelmaan pääsee vain menestynyt naistenmies. Ennen unelman täyttymistä pitäisi siis kellistää vino pino vosuja.

Naiset ovat pelin A ja O. Maisemissa hilluu kymmenkunta vikiteltävää tyttöä, joita saa metsästää osittain vapaassa järjestyksessä. Naiset edustavat aikuisviihteen persoonattomia stereotypioita. Löytyy ujoa nörttityttöä, uhkeaa maalaispiikaa ja tulista tummaa. Eri asia on, keneen luotaantyötävät polygonipökkelöt muka sitten vetoavat. Hahmot ovat tökerön ylinäyteltyjä ja älyttömiä seksiobjekteja. Mutta ehkä se onkin pelin pointti. Kenties länsimaalainen ei kehtaa ostaa deittisimulaattoria ilman, että se on naamioitu pöhköksi sekoiluhuumoriksi.

Jokaisen naaraan pehmittely on oma lyhyt tarinansa. Jotta pimun saisi makuukammariin, tätä pitää lämmitellä muutaman minipelin verran. Ensin pitää tietty vähän leperrellä. Keskusteluissa ei valita vastausvaihtoehtoja seikkailupelityyliin, vaan jutustelu on toteutettu minipelillä. Ruudun alaidassa uiskentelee siittiö, jonka pitää väistellä vastaan tulevia ikoneita. Vihreisiin ikoneihin osuttaessa Larry sanoo jotakin fiksua ja romanttista. Punaiset ikonit kuvaavat tyhmiä möläytyksiä, röyhtäyksiä ja pieruja. Keskustelu jaksaa pääasiassa huvittaa, sillä dialogi on hauskaa. Välillä tekee mieli osua tahallaan punaisiin esteisiin, jotta kuulisi minkä sammakon Lovage suustaan päästää.

Jutustelun jälkeen edetään viettämään laatuaikaa vaikkapa tanssimalla, juomapelejä pelaamalla tai trampoliinihyppelyllä. Minipelit perustuvat reaktionopeuteen ja kykyyn läimiä oikeita nappeja mahdollisimman nopsaan. Pelit toistavat itseään ja käyvät pian unettamaan.


Hei, sun polygonit näkyy

Ja sitten päästään sänkyyn. Mutta koska Larry on aina Larry, hän onnistuu joka kerta mokaamaan kaiken viime hetkellä. Vaikka homma näyttäisi kuinka varmalta ja tyttö poseeraisi jo nakuna, aina sattuu jotain pöljää. Siinä piileekin pelin ainut koukku. Seuraavaa typyä tekee mieli yrittää vain, jotta näkisi miten mielikuvituksellisella tavalla Larry onnistuu taas möhlimään.

Jotta kevytmielistä minipelikokoelmaa jaksaisi pelata, sen pitäisi toimia sulavasti. Tässä Larry menee pahiten metsään. Lataustaukoja on usein ja ne ovat pitkiä, eivätkä niiden aikana pyörivät tyttökalenterikuvat paljoa lohduta. No, ehkä vähän. Jos minipelien välillä voisi hyppiä ilman odottelua, Larry voisi silti maistua ihan toiselta. Peliä pelatessa olisi ilmeisesti tarkoitus hykerrellä ja hekottaa. Sen sijaan tekee useimmiten mieli joko haukotella tai punastella pelintekijöiden puolesta.

Euroopassa julkaistu peli on Magna Cum Lauden leikkaamaton versio. Toisin sanoen se tarjoilee mielin määrin sensuroimatonta kokovartalonakuilua. Ei siinä mitään, videopeleissä saisi hyvin olla enemmän seksiä loputtoman väkivallan vastapainona. Itsetarkoituksena se ei kuitenkaan toimi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi