Sonyn Lontoon studioiden luomasta SingStar-laulupelisarjasta on jo tullut käsite. Microsoft heräsi ilmiöön hieman myöhässä, ja niinpä ensimmäinen Lips ilmestyi vasta viime vuoden lopulla.
Ensimmäinen lisälevy Lips: Number One Hits ei tuo kaavaan oikeastaan mitään uutta, vaan luottaa britti- ja jenkkilistojen ykkösinä keikkuneiden kappaleiden vetovoimaan. Kotisohvan karaokemestariksi havitteleva uutuus tarjoaa valikoimaa 2Pacista Mariah Careyn kautta Lady Gagaan ja Rihannaan. Klassisempaa osastoa on edustamassa muun muassa Marvin Gayen "I Heard It Through The Grapevine" ja The Beach Boysien surffirenkutus "I Get Around".
Yhteensä pelilevyllä laulettavaa on 40 kipaleen verran, ja mukana tulevalla kertakäyttöisellä latauskoodilla saa kaupan päälle viiden kappaleen biisipaketin. Tarjontaa voi täydentää suoraan kappalelistaukseen kätevästi upotetun kaupan kautta. Lipsin lisäsisältö maksaa 160 MS-pistettä eli vajaat 2 euroa per uusi joiku.
Päätöksentekoa helpottavat esikuuntelupätkät tuppaavat alkamaan toisinaan sen verran myöhässä, että ostaja ehtii jo hermostua. Miinusta tulee myös siitä, ettei kipaleita voi kerätä ostoskoriin, vaan kaikki pitää maksaa erikseen. Vaikka kyse on pienistä yksityiskohdista, jää ostosreissusta hieman epätyydyttävä olo.
Sekä pelilevyltä löytyvä että latauskaupasta ostettava musiikki keskittyy pääasiassa 90- ja 2000-luvulle, joten Lipsin kohdeyleisöä ovat listahittejä kuuntelevat nuoret aikuiset. Valikoima myös kalpenee SingStoren rinnalla, eikä hieman alle 200 veisun joukosta löydy vielä tässä vaiheessa lainkaan suomenkielistä tuotantoa. Uutta ladattavaa musiikkia lisätään viikoittain vaatimattomissa kolmen kappaleen erissä.
Yks kaks, passaa mikrofooni
Kahdella sormiparistolla toimivissa langattomissa mikrofoneissa loistaa ledivaloja, joiden värin käyttäjä voi valita. Sinällään pieni yksityiskohta on mukavan persoonallinen. Samalla se helpottaa oman mikin löytämistä siinä vaiheessa, kun bileissä on raisumpi meno päällä.
Mikrofonissa on myös liikkeentunnistin, jonka avulla pääsee esimerkiksi aktivoimaan lisäpisteitä antavan lauluvoiman ja matkimaan avatar-hahmonsa tanssiliikkeitä. Erityisesti viimeksi mainittu sai laulajan suorastaan odottamaan seuraavaa poseerausta. Lips nostaakin persauksen paljon helpommin penkistä kuin SingStar, koska liikkeitä ei huvita tehdä istualtaan.
Lipsin käyttöliittymässä on kevyttä bling-blingiä vähän joka puolella, mutta yleisvaikutelma on silti siisti ja toimiva. Biisilistaa selatessa valintaikkuna hyökkää esiin turhan aggressiivisesti peittäen samalla rivillä olevat kappaleet alleen. Ensimmäisillä laulukerroilla ruudulla tuntui tapahtuvan vähän liikaakin. Minkäänlaista perehdytystä ei ole, joten laulajan pitäisi itse tajuta, milloin mikkiä vaikkapa heilautetaan tamburiinina. Alkuun myös oman äänenkorkeuden hahmottaminen suhteessa tavoiteltuun oli hankalaa.
Tahdon laulaa, laulaa, laulaa!
Itse pelaaminen on juuri sitä, mitä sopii odottaakin. Oma laulu täytyy saada ajoituksen ja äänenkorkeuden puolesta sovitettua ruudulla näkyvään äänenkorkeusaaltoon. Mitään erillisiä vaikeustasoja ei ole eikä epäonnistua voi. Mukaan pääsee vaikka kesken kaiken mikrofonia heilauttamalla, ja ohjaimen napeista voi takoa rytmejä parhaimmillaan jopa neljä pelaajaa.
Pisteitä ropisee sitä enemmän, mitä tarkemmin laulu osuu kohdilleen ja kuinka tarkasti mikrofonin heilutukset saa ajoitettua. Valkoisen miehen kielen solmuun pistävien rap-osuuksien pisteytys on onneksi varsin armeliasta. Jos laulaa tarpeeksi hyvin, voi nähdä sijoituksensa kohoavan silmissä jo laulun aikana. Todella hyvistä suorituksista palkitaan pokaaleilla ja mitaleilla. Mitaleja jaetaan muun muassa äänenkorkeuden, vibraton ja rytmin perusteella, kun taas pokaalit tulevat pistemäärän mukaan. Kokonaisarvosanat annetaan melko galaktisessa mittakaavassa ulottuen kivenmurikasta äärettömyyteen.
SingStar-veteraanin päästessä lähes joka kerta vähintään alkuräjähdyksen tasolle, jäivät omat tulokseni poikkeuksetta huomattavasti paljon vaatimattomampiin taivaankappaleisiin. Vaikka laulutaito olisikin entisen mäkihyppääjän tasoa, pitää kainostelu unohtaa. Musiikkipelissä pisteet eivät ole mikään itsetarkoitus, vaan tärkeintä on hauskanpito ja tunnelmaan eläytyminen.
Kilpailuhenkiset ilahtunevat siitä, että tuloslistoilta näkee suoraan Xbox Live -kaverien ja koko maailman parhaat pisteet. Laulajat voivat myös lähettää verkon yli lauluhaasteita toisilleen, mutta varsinaista reaaliaikaista kilpalaulantaa netin yli ei ole. Peli jakaa Achievementejakin varsin avokätisesti, joskin osa saavutuksista vaatii alkuperäisen Lipsin. Lauluista saaduilla tähdillä ura etenee hyvinkin nopeasti. Kun huippu on saavutettu, voi vielä jäädä keräämään puuttuvia mitaleja.
California knows how to party!
Perinteisen soolo- ja yhteislaulun lisäksi Lipsistä löytyy muutamia muitakin pelitiloja, jotka jäivät kuitenkin lähinnä kuriositeeteiksi. Pommin sytytyslangan sammuttaminen vedellä, eli mikrofonia heilauttamalla, ei jaksanut innostaa paria kertaa pidempään. Saman kohtalon kokivat myös älyvapaa taistelumoodi ja kehnoa saippuaromantiikkaa tarjoava pussauskisa.
Positiivista on, että alkuperäisen musiikkivideon voi vaihtaa musiikin tahdissa muuntuvaksi animaatioksi. Jos virallinen kappaletarjonta alkaa kyllästyttää, voi esimerkiksi CD-levyltä tai Xbox 360:een kytketyltä mp3-soittimelta ottaa laulettavaksi mitä tahansa. Freestyle-tilassa ei sanoja ole tarjolla, ja pisteitäkin tuntuu tulevan päästelemällä mikrofoniin edes jotain ääniä. Kyllä siinä silti hiki tuli, kun parin rentouttavan juoman jälkeen karjui "Ihanaa, Leijonat, ihanaa" -biisin tahdissa.
Laulupelin hyvyyttä voi mitata sillä, kuinka hyvin se onnistuu viihdyttämään mikrofonin varressa olevia. Merkittävimmät tekijät ovat kappalevalikoima sekä käyttöliittymän helppous. Kummankaan osalta Lips: Number One Hits ei kerää täysiä pisteitä, mutta hupia sen kanssa silti riittää. Kun ensimmäinen ilta oli ohi, antoi äänensä lähes käheäksi laulanut vaimo vilpittömän palautteensa: "Kyllä tässä on jotain taikaa, jorasin koko ajan. En mie SingStarissa joraa." Se kertoi tarpeeksi.
Kommentit
Siitä se arvostelijan ura urkenee ;)
Siitä se arvostelijan ura urkenee ;)
Hyvinhän se suttaantuu.
Hyvinhän se suttaantuu.
Ehkä selkeämmin voisi erotella mikä m...
Ehkä selkeämmin voisi erotella mikä maistui ja mikä ei, kun arvosana kuitenkin on kuitenkin "vain" kolme tähteä. Varsinkin kun loppulause kuitenkin on varsin positiivinen, niin ehkä enemmän niitä miinuspuolia olisi halunnut kuulla. Muutenkin jostain syystä tulee enemmän toivottua ongelmien arviointia, tässä sitä ei kuitenkaan ollut erityisemmin, vaikka toki vaikeahko kaupanteko mainittiin (ei kai tuosta nyt kuitenkaan arvosana niin vahvasti voinut laskea?).
Jos tämä oli vasta ensimmäinen arvostelu, niin tokihan tämän ymmärtää, eikä muutenkaan yhtään huonompi arvostelu noin keskimääräisesti ollut. Vahvaa suorittamista, väittäisin. Vähän pientä selkeyttämistä noihin ongelmakohtiin, niin lukijakin ymmärtää vähän paremmin missä mennään, vaikka ei peliin sinänsä olisi tutustunut.
avanto: Arvosanan suhteen olin loppuu...
avanto: Arvosanan suhteen olin loppuun asti kahden vaiheilla. Jos käyttäisimme puolikkaita tähtiä, olisi 3,5 tähteä pamahtanut sen kummempia miettimättä. Vähänkään paremmalla biisivalikoimalla vaaka olisi kallistunut neljään tähteen.
Kuten tuossa viimeisessä kappaleessa yritin ynnätä, tärkeimmät tekijät minulle laulupelissä on sen biisit ja käytettävyys. Levyn 40 kappaleesta aika tasan tarkkaan neljännes oli sellaisia, että biisin esittäjä oli ehkä tuttu, mutta kappale ei. Kokemus on osoittanut, että ihmiset haluavat laulaa entuudestaan tuttuja biisejä, koska jos pelkkä melodiakin on outo - sanoista puhumattakaan - on sellaista todella vaikea kylmiltään laulaa. Käyttöliittymän puolestaan pitäisi olla niin simppeli, että sen kanssa selviää vaikka juhlatunnelmissakin. :)
Ja tosiaan oli ensimmäinen yhtään missään julkaistu kirjoittamani peliarvostelu. Vaikeustasoa ehkä hieman jopa nosti, kun kohteeksi valikoitui tuollainen "epäpeli".
Update! Se piti vielä sanomani, että kolmea tähteähän tarkoittaa asteikossamme hyvää, ei keskinkertaista peliä.
TT-2k: "Kokemus on osoittanut, että i...
TT-2k: "Kokemus on osoittanut, että ihmiset haluavat laulaa entuudestaan tuttuja biisejä, koska jos pelkkä melodiakin on outo - sanoista puhumattakaan - on sellaista todella vaikea kylmiltään laulaa."
Tämä on todellakin se oma kokemus SingStarista, mikä perustuu ihan muutamaan iltaan mökillä ja ihmetyttääkin miksei vieläkään yksikään julkaisija ole tajunnut pistää ilmaiseksi käyttöliittymää ulos, johon voi sitten latailla niitä omia suosikkejaan. Jos tähän olisi mahdollisuus, niin ehkäpä sitä tulisi hankittua muutama mikrofoni ja valita parhaita kappaleita sitten itse. Motown SingStarin takia jo melkein ostin kotiin karaokepaketin, mutta eipä tuonkaan valikoima sitten lopulta ollutkaan ihan niin vahva kuin olisin toivonut.
Melko yllättävän tuntemattomia biisejä on muuten saatu listaykkösistä koottua, jos vain neljännes näistä oli tuttuja.
TT-2k: "Update! Se piti vielä sanomani, että kolmea tähteähän tarkoittaa asteikossamme hyvää, ei keskinkertaista peliä."
Tämä ei ollut tarkoitus, vaan lähinnä se, että nuo negatiiviset puolet nousisivat selkeämmin esille. Esimerkiksi jopa viidenkin tähden arviossa on omalle kohdalle paljon hyödyllisempää lukea niistä ongelmakohdista kuin fiilistellä laput silmillä kirjoitettua ylistyslaulua. Nyt kun kuitenkin ajattelee tuota biisivalikoiman sopimattomuuden ja pisteiden määrää, niin ymmärrän kyllä yskän. Näissä peleissä tosiaan "käyttöjärjestelmä" on sinänsä toissijainen, ellei biisivalikoima osu omaan makuhermoon.
avanto: Käsitit hieman väärin. Tuttuj...
avanto: Käsitit hieman väärin. Tuttuja kappaleita pelilevyllä oli kolmisenkymmentä, mutta tarjonnan viimeisessä neljänneksessä tuttua oli korkeintaan artisti. :) Eli jos vaikkapa Rihannalta entuudestaan tiesi vain Umbrellan, ei se mitään auttanut saman neidon Disturbia-biisin laulamisen kanssa.
Sen sijaan siitä olen täysin samaa mieltä, että pitäisi tarjota suoraan kiintolevyltä käynnistyvä musiikkipeliplatform, johon sitten ostetaan DLC:tä oman mielen mukaan. SingStarin Starttipaketti lähenteli jo tuota ajatusta, mutta siinäkin ilmeisesti edelleen tulee se pakollinen levy mukana. Kun hyllystä meilläkin löytyy kymmenkunta SingStar-peliä, alkaa se levynvaihtorumba toisinaan jo ärsyttää. Ja tämä siitäkin huolimatta, että SingStoresta on tullut ostettua jo puolentoista sataa kappaletta.
TT-2k: "Käsitit hieman väärin. Tuttuj...
TT-2k: "Käsitit hieman väärin. Tuttuja kappaleita pelilevyllä oli kolmisenkymmentä, mutta tarjonnan viimeisessä neljänneksessä tuttua oli korkeintaan artisti. :)"
Aivan, aivan...näinhän siinä tosiaan lukikin. Ihmettelinkin hieman, kun kyseessä kuitenkin on jollain mittarilla lasketuista listäykkösistä kerätty kokoelma. Kaipa nuo jollain tasolla pitäisi tuttuja olla, vaikka nyt kun listaa katselin, niin aika paljon siellä tosiaan on noita tunnettujen artistien hieman tuntemattomampia biisejä.
avanto: 2000-luvun MTV-nuorille nuo r...
avanto: 2000-luvun MTV-nuorille nuo rihannat ja ladygagat varmasti uppoavat, mutta itse alan tuollaisiin jo liian vanha. Sitä paitsi vaikka olisi ollut kuinka listaykkönen, ei kappale välttämättä ole ollenkaan hauska laulaa. Osa biiseistä on vaan niin teknisiä tai muuten vaan suihkulaulajalle sopimattomia esim. rytmityksensä puolesta.
Oli kyllä asiallinen arvostelu! TT-2k...
Oli kyllä asiallinen arvostelu! TT-2k:lla onkin jo luultavasti se kaikkein rautaisin kokemus tuolta fooruminkin puolelta, että siirtyminen arvostelemiseen oli helppoa. :)
Siitä täytyy kyllä sanoa näin 2000-luvun MTV:n vihaajana, että juuri tuollaiset Rihannat ja Lady Gagat onkin piisilistassa niitä viimoisia. Sietokyky ylittyy siitäkin, jos joku toinen laulaa, oli se sitten tyttöystävä taikka mikä.
Mutta sain siis tuosta tekstistä sellaisen kuvan, että tässä tuo äänen tunnistaminen olisi kovinkin tarkkaa. Eli esim. jostain vanhoista SingStareista tuttu kappaleen hymiseminen ei toimi? Tässäpä tapauksessa pelin voisikin ostaa, jos kerran lyriikoillakin on jotain väliä.
Hymiseminen toimii. Tekniikalla ei ol...
Hymiseminen toimii. Tekniikalla ei ole mahdollista tietää että laulaako se laulaja sanoja oikein. Tietääkseni vain äänenvoimakkuus ja -korkeus, ja kesto otetaan huomioon. Noita sekoittelemalla laulua pystyy aika tarkasti analysoida, ja niin se on Lips: NOH:ssä tehtykin aika hyvin. Mutta laulaa saa mitä haluaa. Tai hyräillä, mutta pelkkä puhina ei riitä, pitää hyräillä yhtä tarkasti kuin laulaa. Toisaalta, mitä järkeä ostaa laulupeli jos haluaa hyräillä. Ainoastaan tuloslistoilla tämä haittaa.
Kannattaa muuten hankkia se "Laula 40 eri kappaletta" achievementti. Se jos mikä on kunnon achievement: näyttää pelistä niitäkin vaihtoehtoja joita pelaaja ei tavallisesti kokeilisi eli siis laulaa ne kaikki läpi. Kyllä sieltä löytyy monia hyviä kappaleita, joihin ei aluksi usko mutta koetettuaan niistä pitää. Näin ainakin itselleni kävi.
Lisäilkää minut kaveriksi, jos haluatte vertailla pisteitä.
Joohanh: Ei se tunnistus ole sen kumm...
Joohanh: Ei se tunnistus ole sen kummempaa kuin muissakaan laulupeleissä (ml. Rock Band ja uudemmat Herot). Kuten jukkaloora tuossa ehtikin sanomaan, sanoja ei tunnisteta lainkaan, eli vain äänenkorkeudella ja ajoituksella on merkitystä. Mutta enää ei sentään pärjää hinkkaamalla mikkiä sohvaan, kuten urpaanin lekendan mukaan alkuperäisessä Lipsissä tapahtui ennen päivitystä. :) Jos ei siis halua itseään täysin huijata, kannata reilusti yrittää laulaa.
Niin ja sekä sinulle että avannolle vielä kiitos palautteesta. Mitään arvostelujyrää en ole itsestäni suunnittelemassa. Tämä ensimmäisen arvostelun vastaanotto antoi kuitenkin mukavaa pientä positiivista kutinaa. Ehkä joskus sopivan tapauksen sattuessa kohdalle voisin koettaa arvostella vähän perinteisemmänkin pelin.
TT-2k: "2000-luvun MTV-nuorille nuo r...
TT-2k: "2000-luvun MTV-nuorille nuo rihannat ja ladygagat varmasti uppoavat, mutta itse alan tuollaisiin jo liian vanha."
Roska on roskaa, enkä ymmärrä miksi näitä pitää karaokepeleihin änkeä, vaikka toki listahittejä ehkä ovat. Ihmettelin vain sitä, että nämä listaykköset olivat tuntemattomia (oikeastaan ennen kuin tutustuin tarkemmin, siellähän näyttäisi olevan muutamiakin NRJ-tason esittäjän hieman tuntemattomampia ralleja). Listahiteille altistuu tahtomattaan kaikissa kaupallisissa yhteyksissä, eli esimerkiksi kauppakeskuksissa ja ravintoloissa sekä jopa työpaikoilla, joten nämä rihannat ja ladygagat tulevat kyllä kaikille tutuiksi - niin hirveätä kuin se onkin.
Kuten sanottua, Motown SingStar on ainoa karaokepeli, jota olen harkinnut, mikä kertokoon oleellisen omasta musiikkimaustani.
TT-2k: "Niin ja sekä sinulle että avannolle vielä kiitos palautteesta. Mitään arvostelujyrää en ole itsestäni suunnittelemassa. Tämä ensimmäisen arvostelun vastaanotto antoi kuitenkin mukavaa pientä positiivista kutinaa. Ehkä joskus sopivan tapauksen sattuessa kohdalle voisin koettaa arvostella vähän perinteisemmänkin pelin."
Juu, eipä mitään. Lisää vaan jatkossa, kyllä tämäkin oli jo siis kaikinpuolin hyvin koostettu arvostelu. Mitä enemmän arvostelijoita ja arvosteltavia pelejä, sen parempi.
Itseänikin harmittaa nuo rihannagagat...
Itseänikin harmittaa nuo rihannagagat, syystä että noiden biisit eivät oikein sovellu laulamiseen. Nopea, töksäyttelevä kertosäe (Umberella, ella ella ella - po po po po pokerface jne...) kuulostaa karaokena hirveältä, eikä laulaminenkaan ole sen mukavampaa.
Tietty happivajeisille musiikkikuluttajille on tärkeää saada niitä uusimpia eli heidän mittapuullaan parempia biisejä mukaan, vaikka tuskin monikaan jaksaa niitä enää vuoden päästä laulaa tai kuulla. Lipsiin saisi pian tulla niitä yhteen musiikkityyliin/artisiin erikoistuneita levyjä, nämä kaikille kaikkea-viritykset eivät toimi niin Lipsissä kuin Singstarissakaan.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi