Marvel Ultimate Alliance 2

Disney osti Marvel-yhtiön osaksi konserniaan, minkä seurauksena voimme toivottaa aikanaan tervetulleiksi kaapuun pukeutuneen Mikki Hiiren kynnettömän Wolverinen aisapariksi. Ennen kuin supersankarien maine lytätään kokonaan, on aika antaa viimeinen puheenvuoro Vicarious Visionsille. Yhtiön kehittämä Marvel Ultimate Alliance 2 on jatko-osa kolmen vuoden takaiselle arcade-iloittelulle, joka yhdisti Marvel-universumin hyvät ja pahat sukkahousuveijarit saman pelin ääreen. Kuinka käy toisen liittouman?

”What I always do, Nightcrawler… whatever it takes.” -Nick Fury (X-Men Annual 1999)

Marvel Ultimate Alliance 2 yhdistää juonikuvioonsa kaksi vuosien 2004 ja 2007 välillä kirjoitettua sarjakuvaa, Secret War ja Civil War. Sekalaisen supersankariryhmän salainen operaatio Latveriassa johtaa terroristihyökkäykseen suoraan New Yorkin ydinkeskustaan. Hallitus on tapahtumasta näreissään ja pistää pystyyn aloitteen, jossa jokaisen maskisankarin tulee luovuttaa identiteettinsä yhteiseen tietokantaan. Tämä jakaa kaapukunnan kahtia, ja pelaaja itse saa päättää liittyäkö lain puolelle vai sitä vastaan.

Jakautuminen ei merkitse pelillisesti tosin paljoakaan. Riippuen päätöksestä pelaaja ei saa käytettäväkseen paria hahmoa toiselta puolelta, mutta kuppikunta jää silti reilun kahdenkymmenen mutatointuneen pään vahvuiseksi. Mielenkiintoisimmat henkilöt seuraavat joka tapauksessa pelaajan perässä. Vaihtelu muodostuu lähinnä tehtäväannosta ja tielle ilmestyvistä pomovastuksista. Puolustuksen sijaan toinen osapuoli on hyökkääjänä ja Kapteeni Amerikan tilalla taistelet Iron Mania vastaan. Suurin osa eteen astuvista supersankareista ovat ilmeettömiä kertailmestyksiä, eikä juoni mahdollisuuksista huolimatta tarjoa liiemmin dramaturgiaa.

Verrattuna Marvel Ultimate Allianceen, juoni etenee huomattavasti maanläheisemmillä paikoilla. Vaihtoehtotulevaisuuksien, helvetin ja sirkusmaailman tilalla on aiempaa pliisummat ja tuhanteen kertaan nähdyt lokaatiot. Sateinen Latveria, New Yorkin viemäristö tai Islannin mäntylaaksot eivät tarjoa wow-kerrointa laisinkaan. Näkymättömillä seinillä varustetut kentät ovat kaiken lisäksi tökerösti rajattuja putkia, eikä köydetön benji-hyppy rotkoihin ole edes mahdollista. Katujen varsiin jemmattua käyttökelpoista irtaimistoa löytyy kenttäkohtaisesti aina rekkoihin asti. Kokemus- ja energiapisteitä jakelevat puulaatikot ovat peruskauraa.

”I have two words for you.” -Wolverine (Astonishing X-Men #6)

Kolmen vuoden kehitystyön tuloksena pelimekaniikka on saanut kovin nuivasti uutta. Paranneltua grafiikkaa huomioon ottamatta Marvel Ultimate Alliance 2 on liki identtinen aiempaan osaansa verrattuna. Oikeastaan hommassa on otettu ainoastaan takapakkia. Neljän vapaavalintaisen supersankarin joukko putsaa kentät vihollisista, joiden toimintaperiaatteet eivät ole muuttuneet. Peruskätyrit kaatuvat rämpyttämällä, kilvellä varustetuilta pitää ottaa suoja ensin irti käsikähmässä ja sädekehin varustellut pomot tarvitsevat hivenen enemmän kuritusta. Supersankaripomot käyttävät ominaiskykyjänsä, mutta ovat useimmissa tapauksissa vain kestävämpiä lyömäpusseja. Kunnollista ratkontaa vaativat taistot (ja etenemiset) uupuvat tyystin.

Perässä juoksevat oikeuden puolustajat valitaan suoraan lennosta reilun kahdenkymmenen hahmon joukosta. Mikäli Storm ei säkenöi mieluisasti, voi ässän vetää hihasta ja vaihtaa neito vaikkapa Gambitiin ilman erillisiä vaihtopisteitä. Luke Cagen, Wolverinen ja Thingin kaltaisten vanhojen tuttavien ohella pelissä pääsee rellestämään nyt myös kauan kaivatuilla Gambitilla ja Venomilla. Jokaiselle hahmolle on alkuun kaksi erikoisliikettä, jotka kokemustason karttuessa lisääntyvät toisella kahdella. Energiapalkkia syövät voimat vaihtelevat Hulkin raivohuudahduksista Spider-Manin seitin linkoamisiin. Mutanttikykyjen tehoa parannetaan jokaisen tasonnousun myötä, kun taas passiivisia taitoja ehostetaan vihollisista ja rikkoutuneesta tavarasta saaduilla kokemuspisteillä. Valinnat voi peruuttaa milloin tahansa, mikä edesauttaa hieman kokeellisempaa etenemistä.

Ainoana todellisena uutuutena Marvel Ultimate Alliance 2 tuo mukaan Fusion-liikkeet. Nämä kahden minkä tahansa supersankarin yhteisvoimin toteutetut liikkeet ovat alkuun muikeita ruudun puhdistajia. Pidemmälle pelatessa liikkeiden suppeus käy ilmi. Vaikka eri hahmoyhdistelmiä löytyy peräti kahden ja puolen sadan edestä, ovat varsinaiset Fusionit toistensa kopioita. Esimerkiksi Wolverine tekee Fastball Specialin jokaisen isomman körilään ja muutaman muun hahmon kera. Liikkeet rajautuvatkin tähdättyihin (Fastball), ohjattuihin (Deadpool ja Gambit juoksevat rinta rinnan pelaajan ohjastamana huitoen kaiken tielleen osuvan) sekä aluekohtaisiin (Kapteeni Amerikka kimmottaa Iron Manin ampuman säteen ympärillensä), joiden eri variaatiot tulevat hyvin tutuiksi pelin edetessä. Aidosti erilaisia Fusion-yhdistymisiä on ainoastaan viisi kappaletta. Maksimaalisen tuhon saavuttaneet liikkeet antavat pelaajalle elinvoimat täyttävän tai vaihtoehtoisesti kuolleista palauttavan ristin. Fusioneihin tarvittavia tähtiä saa puolestaan tuhoamalla mahdollisimman paljon kaikkea.

”Näittekö? Äijällä oli alushousut vaatteiden alla!” -Batman ja Teräsmies (Fingerpori 14.4.09)

Tyyliinsä uskollisesti Marvel Ultimate Alliance 2:sta löytyy erilaista avattavaa sälää paljon. Kenttiin ripoteltuja patsaita keräämällä saa avattua muutaman uuden pelattavan supersankarin. Nurkkiin on piilotettu myös konseptitaidetta sekä juonen ja hahmojen taustoja valottavia audiologeja. Kaksitoista kappaletta simulaatiodiskettejä tarjoavat pienen levähdyksen juonitehtävien osalta. Hiiviskely- ja tuhoamistehtävistä koostuvat lisäoperaatiot palkitsevat pelaajan kokemuspisteillä sekä uusilla boosteilla. Jälkimmäisiä löytyy pelistä yhteensä toista sataa ja niiden kirjo vaihtelee laajalti. Aktivoituja boost-parannuksia voi olla samanaikaisesti käytössä kolme kappaletta, ja näiden vaihtelu keskenään onnistuu vaivattomasti select-napin takaa. Konkreettista hyötyä niistä ei ole kuin muutamalla. Hahmojen pukukaappia on karsittu, sillä enää viittasankareilla on vain yksi, ainoastaan kosmeettista hyötyä antava alter ego. Tehtävien välissä olevissa tukikohdista löytyy myös tuttu Marvel-triviaa tiedusteleva kone, joka jakaa oikein vastanneille palkintoja.

Visuaalinen ilme jää hieman vaisuksi. Graafisesti peli on ihan pätevä, eikä ruudunpäivityksen suhteen ole liiemmin ongelmaa. Isometrisesti kuvattu toiminta näyttää tarpeeksi hyvältä kaukaa ja fysiikan heittelemät hahmot ja irtoroinat luovat sopivan supersankarimaista fiilistä. Fusion-liikkeet ovat samankaltaisuudestaan huolimatta näyttävän näköisiä. Ankeaa vaikutelmaa edesauttaa jo mainittu kenttädesign, joka ei onnistu säväyttämään. Viimeistely myös hieman ontuu, sillä hahmojen väliset dialogit ovat vailla animointia.

Marvel Ultimate Alliance 2 on liian samanlainen edeltäjänsä kanssa. Pelkän Fusion-liikkeen lisääminen edeltäjäänsä hidastempoisempaan turpakäräjöintiin ei ole tarpeeksi riittävä uudistus. Tylsähkö kenttädesign näkymättömine seinineen syö peli-iloa lisää, mutta mikäli tarina on mahdollista juosta läpi yhdessä kavereiden kera, tarjoaa Marvel Ultimate Alliance 2 jo rahalle hieman enemmän vastinetta. Parhaimmillaan kolmen ystävän kanssa meininki on jo hurtisti hauskempaa, eikä ajoittaisesti ontuvasta tekoälystä ole tällöin haittaa. Peliltä jää kaipaamaan huomattavasti enemmän kuin se pystyy lopulta tarjoamaan. Hintaa ajatellen ensimmäinen Marvel Ultimate Alliance onkin melkein parempi vaihtoehto. Ystävillä siunatut tai ensi kertaa peliin koskevat pelaajat voivat puolestaan lisätä yhden tähden alapuolen lukemaan.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi