Planeettamme maa

Seuratuimpiin videopelisarjoihin kuuluvan Mass Effectin tarina saa odotetun päätöksensä. Ystävällismieliset planeetat on yritettävä pelastaa kaikkien tappamisesta kiinnostuneiden Reaperien hyökkäykseltä, eikä koko galaksista löydy Mass Effectien edellisten osien päähahmo Shepardin lisäksi toista siihen pystyvää sankaria. Tasa-arvon nimeen vannovat kiinnostunevat jälleen siitä, että monien maskuliiniseksi mieltämän Shepardin sukupuolta voi myös Mass Effect 3:ssa halutessaan vaihtaa, mutta muuten BioWaren uusin peli on isolla rahalla tuotettu turvallinen jatko-osa. Se menee hyvällä tavalla siitä, missä aita on matalin.

Tekijöiden väitteet omilla jaloillaan seisovasta itsenäisestä pelistä voidaan heti unohtaa. Mass Effect 3 alkaa suoraan maapalloon kohdistuvasta massiivisesta invaasiosta, eli pelaaja pääsee saman tien räiskinnän makuun. Shepardin on paettava kotiplaneetaltaan niin pian kuin mahdollista. Aiempiin osiin tutustumattomilla voi olla vaikea seurata kesken kaiken käynnistyvää tarinaa, mutta ohjattavuutta sentään opetetaan lyhyessä harjoitusjaksossa. Hahmoluokan ja pelityylin kaltaisiin asioihin pystyy lisäksi vaikuttamaan, vaikka Mass Effect 3:ssa keskusteleminen jää lapsipuolen asemaan verrattuna lähes keskeytymättömään toimintaan. Avaruuden tulevaisuus pyritään turvaamaan verta vuodattamalla.

Elämää kuhisevien galaksien laajuus saattaa aluksi hämmentää, mutta pelaaja huomaa nopeasti, että häntä kuljetetaan eteenpäin lähes kädestä pitäen. Mass Effect 3 sisältää lähinnä perinteistä putkijuoksua, vaikka mukana on myös kohtuullisen hyvä määrä vaihtoehtoisia lisätehtäviä. Interaktiivisuutta on pyritty lisäämään sillä, että juoni rönsyilee hieman pelaajan antamien kommenttien ja vastausten perusteella. Tarinan pääkohdat pysyvät kuitenkin valituista tokaisuista huolimatta samoina, joten tapahtumien hallitseminen on pelkkää silmänlumetta. BioWare tarjoaa vuoristoradan ja pelaajan tehtävänä on hypätä kyytiin. 

Joron jäljillä

On hivenen epäloogista, että Shepard tapaa vanhoja sotakavereitaan lähes jokaisella planeetalla. Tämä vie tarinaa eteenpäin, mutta nakertaa pelin uskottavuutta. Yhtäkkiä naaman eteen ilmaantuvat entiset tuttavat esitellään muutamalla lauseella. Tekijät olettavat kuitenkin selvästi, että pelaaja tuntee Shepardin kanssa veljeilevät tyypit entuudestaan, koska heidän kanssaan käytävissä keskusteluissa viitataan yhdessä koettuihin vanhoihin seikkailuihin. Eri rotuja edustavat ystävät liittyvät lisäksi pelaajan miehistöön keskusteluja asiasta käymättä.

Pelaaja lentelee hubialueena toimivana Normandy-risteilijällä galakseja ristiin rastiin. Matkan varrella taistellaan mekaanisia hyönteisiä muistuttavia Reapereita ja geneettisesti itseään parannellutta Cerberus-palkkasoturijoukkoa vastaan. Jälkimmäisen johtajana häärii Half-Lifen salaperäistä salkkumiestä kovasti muistuttava Illusive Man. Mass Effect 3:ssa jännitteitä luodaan onnistuneesti sillä, että kohdatut rodut kinastelevat keskenään historiallisista kiistakysymyksistä sen sijaan, että liittyisivät yhteen ja taistelisivat Reapereita ja Cerberusta vastaan. Tämä inhimillinen piirre on videopelien tehokeinona erinomainen.

Pelätyt Reaperit tuntuvat pyörivän kaikkialla, koska esimerkiksi lisätarvikkeiden etsimiseen tarkoitetun Normandyn skannausominaisuuden käyttäminen houkuttelee vihatut avaruushirviöt nopeasti paikalle. Kaikkialla voimassa olevaa paniikinomaista hälytystilaa korostaa se, että Mass Effect 3:ssa vieraillaan lähinnä sotilasasemilla ja taistelukentillä. Edellisistä peleistä tuttuja rauhallisia siviilialueita ei enää juuri ole. Paikasta toiseen rynnistetään sellaisella vauhdilla, ettei pelaajalla ole aikaa pysähtyä ihmettelemään yksittäisten alueiden rajoittuneisuutta. Miljööt näyttävät upeilta, mutta eri planeetoille sijoittuvat tapahtumapaikat eivät eroa lähes mitenkään toisistaan.

Kolikon kääntöpuolena on kompakti pelikokemus. Tyylikkäästä toteutuksesta nauttii täysin siemauksin, sillä jokainen tapahtumapaikka ja käänne tuntuvat viimeisen päälle hiotuilta. Mass Effect 3:ssa on viisi asetyyppiä, joista kahta pystyy käyttämään kerrallaan. Raskaiden tykkien kantaminen hidastaa pelaajaa, joten hänen on valittava suosiiko vaikkapa pistooleja tai haulikkoja. Pyssyjä kykenee muokkaamaan tasoihin ripotelluilla parannuksilla. Niillä voi lisätä kiikarikivääriin paremman tähtäimen ja konepistooliin isomman lippaan. Myös Shepardin ja hänen tiiminsä kehittäminen on mahdollista. Uuden Mass Effectin roolipelimainen hahmonmuokkaus ei ole sieltä syvällisimmästä päästä, mutta ainakin nopeuden ja tarkkuuden kaltaisten asioiden muuttaminen tuo tervetulleen hengähdystauon taistelemisen keskelle.

Yksinpelin lisäksi voi paneutua verkossa pyörivään ja teknisestä näkökulmasta erinomaisesti toimivaan Galaxy At War -yhteistyömuotoon. Se sisältää vaihtoehtoisia tehtäviä, joita läpäistään varta varten nettikokemusta vasten luoduilla hahmoilla. Pelaajien on työskenneltävä yhdessä edetäkseen menestyksekkäästi alueelta toiselle. Galaxy At Warissa voi pelata esimerkiksi yksinpelikampanjassa kohdatuilla muukalaisilla, kuten raakaan voimaan luottavilla kroganeilla ja rauhallisemmilla salarialaisilla. Syvyyttä kokonaispakettiin tuovien ylimääräisten moninpelikenttien läpäiseminen ei ole pakollista, mutta niihin paneutuminen parantaa mahdollisuuksia saavuttaa pääkampanjassa suotuisa loppuratkaisu.

Babylon 5

Jo alun maassa käytävästä suuren luokan taistelusta lähtien on selvää, että Mass Effect 3 on julmetun komean näköinen. Synkkää avaruusmaisemaa piristetään näyttävillä valotehosteilla. Ruudunpäivitys laskee ikävä kyllä hektisimpien ja eeppisimpien taisteluiden aikana, mutta muuten BioWaren uutukainen on PlayStation 3:n komeimpia pelejä. Sen taidetiimi on ottanut selviä vaikutteita Tähtien sodan, Babylon 5:n ja Battlestar Galactican kaltaisista science fictionin peruskivistä, mutta onnistunut silti luomaan omaleimaisen ja eläväisen maailman.

Äänimaailmasta huomaa puolestaan sen, kuinka paljon videopelit ovat kehittyneet muutamassa kymmenessä vuodessa. Tekstipohjaisista keskusteluista siirryttiin kehnoon ääninäyttelyyn ja edelleen Hollywood-tason dialogiin. Mass Effect 3:n ääninäyttelijöinä kuullaan muun muassa Martin Sheeniä, Seth Greeniä ja Ali Hillistä. Kaikki dialogi on purkitettu rautaisella ammattitaidolla. Muukalaisten amerikkalaisaksentit kummastuttavat, mutta englannille annettu avaruuden yleiskielen asema on hyväksi ymmärrettävyyden kannalta. Muutamien vuosien takaisissa Knights of the Old Republiceissa avaruusoliot mongersivat kuitenkin omilla oudoilla kielillään. Samaa lähestymistapaa ei tällä kertaa ole ikävä kyllä käytetty, mikä menee todennäköisesti kehitysajan loppumisen piikkiin. Uuden Mass Effectin äänimaailma on onneksi muilta osin erinomainen aina John Williamsin elokuvasävellyksistä saanutta sinfoniamusiikkia myöten.

Mass Effect 3 ei ansaitse viittä tähteä, koska se ei ole tarpeeksi innovatiivinen, mutta tästä huolimatta peli lukeutuu tämän vuoden merkittävimpien julkaisujen joukkoon. On ilahduttavaa, että näin hyvin kirjoitetun ja toteutetun tarinan kertomiseen on käytetty kolme täysimittaista peliä. Parhaimman mahdollisen kokemuksen saadakseen kannattaa läpäistä ne kaikki ja myös tutustua Mass Effect -tuoteperheeseen kuuluviin romaaneihin. Vaivannäkö kannattaa, koska näin hienoa avaruusseikkailua ei ole konsoleilla pitkään aikaan nähty.