MDK2: Armageddon

Mies kumipuvussa ja uudet kumppanit

Lyhyesti
sanottuna MDK2 on pilattu. Lähes kaikki hyvä mitä
alkuperäisessä MDK:ssa oli, on kadotettu johonkin.
Mutta mikä on voinut mennä näin totaalisesti
pieleen?

MDK2:n juonta ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti. Ilkeät
avaruusvieraat ovat taas palaneet ja sankareidemme on pakko
tehdä asialle jotain. Sankareita on yhteensä kolme
ja jokainen toimii aivan omalla tavalla. Päähahmo
on MDK:sta tuttu Kurt Hectic. Kurtin lisäksi pelattavana
ovat Doctor Fluke Hawkins, Kurtin työnantaja sekä
Max, Hawkinsin koira. Tämä onkin MDK2:n suurin
kompastuskivi, Maxin ohjastaminen ei ole läheskään
yhtä hauskaa kuin Kurtin ja Hawkinsilla ei jaksaisi
pelata ollenkaan. Kurtin osuudet ovatkin ainut asia miksi
MDK2:sta jaksaa pelata edes sen vähän ajan verran.

Kurt on Hawkinsin "talonmies". Kumipukuinen mies,
jonka toinen käsi on korvattu konekiväärillä,
joka toimii myös sniper-kiväärinä. Lisäksi
Kurtilla on selässään eräänlainen
liitovarjo, jolla voi liitää hyvinkin pitkiä
matkoja. Kurtin tehtävät ovat yksinkertaisia:
juokse paikasta A paikkaan E, ja ammu kaikkea mikä
liikkuu. Lopussa odottaa aina jonkin sortin loppuhirviö
mihin pitää keksiä oma taktiikka sen voittamiseen.
Kiitos kätevän liitovarjon, ne muutamat tasohyppelykohdat
hoituvat helposti.

Hawkinsin koira Max, on kuusiraajainen mutanttikoira. Jokaiseen
neljään käteen saa erilaisen aseen väliltä
magnum ja minigun. Maxilla pelaaminen on ehkäpä
jopa vielä enemmän puhdasta räiskintää.
Edes loppuvastuksissa aivoja ei tarvitse käyttää,
riittää kuin räiskii mahdollisimman monella
ja tehokkaalla aseella. Se mikä Maxin osuuksissa ärsyttää
on ne muutamat tasohyppelyt. Kurtilla ne onnistuvat vielä
helposti liitovarjon ansiosta, mutta Maxin liian herkän
ohjauksen ansiosta äkkikuolemia tulee liikaa.



Kaikkein kauhein on kuitenkin Hawkins. Hawkins on professori,
jolla pelaaminen ei perustu räiskimiseen, vaan näennäisiin
puzzeleihin. Puzzelet tarkoittavat tässä yhteydessä
lähinnä tasohyppelyitä tai kahden esineen
yhdistämistä toisiinsa. Hawkinssin kontrolleihin
on paikat molemmille käsille. Kaikki tavarat mitä
löytyvät menevät jommankumman käden
"alueelle". Näitä tavaroita yhdistellään
sitten niin kauan että Hawkins löytää
itselleen jonkun hassun hauskan ylitehottoman aseen, esimerkkinä
perusase leivänpaahdin. Tämän jälkeen
lähdetään kohti todella mukavia tasohyppelyitä.
Kiitos yliherkän ohjauksen, nämä kohdat kestävät
enemmän kuin loppukenttä. Sitten kun vihdoin joku
vihollinen tulee vastaan, sitä joutuu ampumaan puoli
tuntia avuttomalla leivän paahtimella. Ei hyvä.

 

Pelattavaa vain vähän

MDK2 tarjoaa 10 pelattavaa tasoa, edellä mainituilla
hahmoilla. Osuudet jaetaan tasaisesti, eli aluksi pelataan,
Kurtilla, sitten Max:lla ja viimeiseksi Hawkinsilla. Tätä
rataa sitten jatketaan kunnes pelin on läpäissyt.
10 tasoa on todella vähän, vielä kun ajattelee
että 3 niistä ovat täysin epäpelattavia.
Vaikeustason voi sentään säätää
tasolle Easy - Very Hard, joista mediumkaan ei ole liian
helppo.

Juonta kuljetetaan eteenpäin pelin enginellä
tehtyjen välidemojen mukaan, sekä kenttiä
edeltävien sarjakuvalehtien kansilla. Sarjakuvista
olisi varmasti saanut irti enemmän, nyt hyvä idea
on hukattu kokonaan. Maisemat vaihtelevat avaruusaluksista
massiivisen näköisiin muukalaiskaupunkeihin. Vaikka
maisemat saattavat näyttää laajoilta eteneminen
tapahtuu kuitenkin suoraa reittiä. Lähes poikkeuksetta
Hawkinsin osuudet ovat avaruusaluksella, ja Kurtin sekä
Maxin jossain muualla.

Pelattavuudeltaan MDK2 on kaksijakoinen. Opeteltavia kontrolleja
kuin on kolme, jokaiselle hahmolle. Aluksi kontrollit tuntuvat
vaikeilta opetella, etenkin kun vakiona liikkuminen on säädetty
nuolinäppäimille. Kontrollit ovat oppimisen jälkeen
ihan näppärät, tosin professorin käsien
kanssa tulee hieman vaikeuksia tiukoissa paikoissa. Pelattavuuden
kannalta kaikista heikointa on kuitenkin ne kirotut tallennus
pisteet. Vaikka niitä onkin suhteellisen monta jokaisessa
kentässä, aina tiukan näköisen kohdan
tulleen olisi kiva tallentaa. Tämä koskee etenkin
Hawkinsin kenttiä.

 

Miten on audio/visuaalisuus?

Graafisesti alkuperäinen MDK oli aikoinaan varsin
vakuuttava. Jatko-osa on nyttemmin vain ihan mukava. Parhaiten
peliä kuvaisi ehkä sanalla "selkeä".
Tekstuurit ovat siedettäviä, sahalaitoja ei ole,
mutta muutoin grafiikka on varsin tylsää. Kuten
MDK:ssa, myös jatko-osassa on säilytetty tietty
tyyli. Muukalaisulottuvuus näyttää varsin
vakuuttavalta, vaikkakin grafiikka ei ole erityisen hienoa.
Eniten grafiikassa häiritsee kuitenkin nykiminen. Varsinkin
avarissa ulkomaisemissa framerate laskee luvattoman alas.
Pelattavuuteen se ei varsinaisesti vaikuta, näyttää
vain kamalalta.

Äänimaailma on puolestaan hoidettu varsin hyvin.
Tehtävien välissä kuultava ääninäyttely
on erinomaista. Taustamusiikit sopivat peliin erinomaisesti,
eikä ääniefektitkään huonoja ole.
Äänet ovatkin lähes ainut asia mikä
MDK2:ssa on onnistunutta.

MDK2: Armageddon on varmasti pettymys kaikille ketkä
pitivät alkuperäisestä pelistä. Hieno
ja massasta erottuvat MDK on muuttunut ei niin hienoksi
ja varsin tavanomaiseksi. Miksi Shiny ei voiniut tehdä
jatko-osaa ja samalla olisi voinut jättää
Maxin ja Hawkinssin pois? 3 hyvää ja 3 keskinkertaista
kenttää on varsin vähän.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi