Moottoripyöräilyn hurmaa

Vaikka ratamoottoripyöräily ei olekaan Suomessa erityisen kovassa suosiossa, on lajin maailmanlaajuinen levinneisyys vähintään Formula 1:n tasoa. Namco on vääntänyt Moto GP -sarjaa PlayStation 2:lle jo useamman vuoden ajan, mutta vasta nyt peli kääntyy taskukokoon. Nyt tullut julkaisu on periaatteessa Moto GP 4:n kutistettu versio.

PSP:n moottoripyörähurjastelu tarjoaa kaikki ajajat kaudelta 2005 eli peli on hieman ajastaan jäljessä hitaan käännöstyön takia. Mukana on kuitenkin sellaisia huippunimiä, kuten Valentino Rossi, Alex Barros ja Sete Gibernau, eli jo eläkkeelle jääneillä tähdillä rinkiä ei tarvitse kiertää.

Radoissa on jostain syystä pihtailtu. PSP-versiossa ei ole mukana koko Moto GP -sirkusta, vaan pelkästään Euroopan ajopaikat. Suzuka jää siis tällä kertaa haaveeksi, mutta Jerezissä ja Mugellossa pääsee silti huristelemaan. Peli näyttää sentään hyvältä, eikä jää isoveliversiostaan paljon jälkeen edes latausajoissa. Musiikki on japanilaisten ajopelien perinteiden mukaisesti karmeaa, mutta onneksi pyörien moottorit ärjyvät tarvittavalla jämäkkyydellä.

Kaikkea liian vähän

Kausimoodin, aika-ajon ja yksittäisen kilpailun lisäksi pääsee hetken pelattuaan kokeilemaan myös one-on-one -moodia, jossa kilpaillaan vain yhtä huippukuskia vastaan. Kausimuotoa on yritetty piristää sopimusneuvotteluilla ja muilla pikkutempuilla, jotka olisivat syvemmän toteutuksen myötä erittäin kiinnostavia. Tällaisenään ne rajoittuvat lähinnä muutamaan napinpainallukseen silloin tällöin.

Myös ajamista on helpotettu. Neljä valittavissa olevaa kuvakulmaa ovat toimivia, mutta ajaminen on hyvinkin kolikkopelimaista. Realismin rippeet on karsittu tyystin, eikä pelaaja enää pysty esimerkiksi vuorottelemaan etu- ja takapyörien jarrujen välillä. Tämä johtuu tietysti taskukonsolin rajoitetusta näppäinmäärästä, mutta kielii silti tekijöiden laiskuudesta etsiä uusia ratkaisuja. Kaikki yksinkertaistukset huomioon ottaen on myös kummallista, että pienikin ajolinjalta poikkeaminen päättyy ulosajoon.

Paljon on puhuttu ajopelien tekoälystä, joka usein noudattaa Gran Turismosta tuttua kuminauhalinjaa. Tällöin tietokonekuskit pysyvät yhdessä nipussa kilpailun alusta loppuun ja ajavat periaatteessa jonossa kuin köyhän talon porsaat. Poissa on moottoriurheilun ylväs draama, tiukat kaksinkamppailut ja näyttävät ulosajot. Tilalla lammasmainen huristelu, jossa kukaan ei reagoi edes pelaajan itsensä tekemiin koukkausliikkeisiin. Siksi allekirjoittanut pysyy myös jatkossa moninpelin parissa.

Ensi vuotta odotellessa

Moto GP on viihdyttävä ajopeli, jossa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Sen pelaaminen on hauskaa aikansa, mutta vuoden kuluttua peli on jo auttamattoman vanha ja loppuunkaluttu. Ajomalli, grafiikka ja toteutus ovat kaikki hyvää keskitasoa, mutta elinkaari ei valitettavasti ole järin pitkäikäinen. Wipeout on edelleen PSP:n paras ajopeli, eikä Moto GP uppoa täysillä kuin todellisille autourheilupuristeille. Hyvä yritys, josta toivottavasti otetaan opiksi seuraavan vuoden painosta varten.