Mönkijöitä, mutaa ja makeita ilmalentoja. Tätä kaikkea lupaa FlatOut-henkinen kaahailu Pure. Kehitystiimi Black Rock Studios on aiemmin tullut tunnetuksi kolmeasataa paahtavista kisaprätkistä MotoGP-peleissä. Nyt asfalttirata vaihtuu perätieksi, ja pääpaino on täydellisen ajolinjan sijaan tajuttomissa hypyissä. Vauhti pysyy joka tapauksessa vähintäänkin samana. Lentäminen on helppoa. Onko laskeutuminen liian vaikeaa?

Tarvita ei me tiimiä, tallia

Uramuodon virkaa toimittavassa Pure: World Tourissa ajetaan yksinpelin pisimmät kilometrit. World Tour jakautuu kymmeneen eri tasoon, jotka sisältävät aina useamman kisan. Ihan jokaista rallitusta ei tarvitse voittaa edetäkseen, joten alkumatkalla on pientä valinnanvaraa. Kärkikolmikkoon pääsy parantaa osakkeita mönkkärikunkkujen maailmanlistalla, ja sijoitus tällä Top 100 -listalla määrittää konekuskien vaikeustason. Voitoista palkitaan myös oman nelipyöräisen viritysosilla ja muilla pikkubonuksilla.

Puren eri kisamuotoja on vain kolme. Sprintissä ajetaan lyhyitä, mutkaisia ratoja ja yritetään vetäistä kurvit mahdollisimman suoriksi. Pyrähdykset kysyvät puhtaasti ajotaitoa. Toisena on Freestyle, jossa voittajaksi selviytyy komeimman tempun tai temppusarjan tyylittelijä. Kolmikon täydentää rallikisa (Race). Se yhdistelee kahta edellä mainittua kisamuotoa vaatien pelaajalta hyvää ajotaitoa, reittituntemusta ja trikkien hallintaa. Race-kisa on vaihtoehdoista se monipuolisin, sillä kuskin täytyy tietää oikeat paikat sekä temppuiluun että onnistuneesta stuntista ansaittavan ilokaasun polttoon.

Tavanomaisen hahmoeditorin sijaan Puressa luodaan mönkijä. Oman nelipyöräisen voi koota kasaan putkirungosta lähtien. Eri renkaiden, vanteiden ja rattaiden ominaisuudet vaikuttavat enemmän tai vähemmän kulkupelin tehoihin, mutta katteiden kanssa päämääränä on ainoastaan tyylikkyys. Osia on satoja, joten mekaanikon verta omaavalle editori tarjoaa mielekästä rassaamista. Vähemmän innokkaille konekasaajille on varattu pikarakennusmahdollisuus, jolla saa tietyn kisatyypin kärryn talliinsa noin viidessä sekunnissa. Tuunatulla pärrällä voi ottaa osaa myös nettipeleihin, joissa ajetaan prikulleen samoja kisoja kuin yksinpelissäkin.

Oteta ei me Vatasesta mallia

Pelattavuus on luokkaa helposti lähestyttävä. Ajettavuus on arcademaista kaasu pohjassa pärräämistä, ja kuka tahansa voi hurjastella tyylikkäästi parin minuutin testailun jälkeen. Fysiikkamallinnus (tai sen puute) noudattaa samaa linjaa. Satojen metrien ilmalennon päättäminen tasaiselle tai vähän poikittain ei kosauta kalustoa. Ilmassa olevat näkymättömät kaistat ohjaavat lentäjän pois pöpelikkökurssilta, ja suoraan niskaan rysähtävä kilpakuski ohjautuu taikakilven avulla sivuun. Pääasia on selvästikin se, että kaikki voivat nauttia huikeista tempuista ja vauhdin hurmasta. HC-miehenä olisin toivonut jonkinlaista säätömahdollisuutta asetuksiin, joka mahdollistaisi realistisemman ajofysiikan. Siten krossirataan – ja kanssakilpailijoihin – saisi tuntuvampaa kontaktia.

Ratasuunnittelu palvelee pelin ykkösideaa; paljon henkeäsalpaavia ilmalentoja hulppeissa maisemissa. Lukuisten, Pure-mittakaavassa pienempien, hyppyreiden väliin on kasattu aina muutama massiivinen maisemapomppu, josta vetäistessä aika hidastuu ajoviiman humistessa korvissa. Nämä elämää suuremmat loikat mahdollistavat todella näyttävien erikoistemppujen käytön, mikäli sellainen on ansaittu pienempiä kikkoja tekemällä. Onnistunut supertrikki täyttää ilokaasumittarin tappiin, minkä turvin voi turboilla seuraavaan jättiloikkaan. Oikeat ajolinjat valitsemalla ratasuunnittelu mahdollistaa teoriassa jatkuvan boostaamisen. Täydellisen väylän löytäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä reitti haarautuu vähän joka mutkassa. Ainoa miinus kenttämestarille napsahtaa vaihtelun puutteesta, sillä baanoja on vain kourallinen, ja muuttuvista maisemista sekä eriävistä ajoreiteistä huolimatta ne alkavat toistua liian nopeasti.

Tää on taivaallista rallia

Ulkoasun puolesta Black Rock Studiosin (ent. Climax) luomukselle voi antaa puhtaat paperit. Maisemat ovat henkeäsalpaavia, ja eri lukaalit tarjoavat kiitettävästi silmänruokaa. Piirtoetäisyyttä riittää, ruudunpäivitys pysyy sulavana isommissakin ruuhkissa ja grafiikka on kaunista sekä terävää. Kameramieskin lienee huomannut ympäristöjen viehätyksen, sillä paikoin ilmassa kuvakulma sulkee alastuloalueen pois ruudusta keskittyen bongaamaan maisemapotrettia. Ääniefektit eivät ansaitse samanlaista ylistystä, sillä pytyn vaihtaminen ei vaikuta koneääneen mitenkään. Ei vaikka vaihtaisi nelitahdista kaksitahtiseen. Mönkkärit kuulostavat muutenkin todella vaisuilta. Tätä paikkaa kuitenkin pelin loistava ääniraita, joka osuu Puren tunnelmaan upeasti.

Puren konsepti on jämäkkä. Se vetoaa kaikentasoisiin kaasuttelijoihin rennolla fiiliksellään. Kuitenkin vaihtelun vähyys ja jaetun ruudun kimpparallin puute pudottavat arvosanan kiitettävästä. Disney-julkaisut harvemmin onnistuvat ihastuttamaan pelipuolella, joten Puren menestys on saavutus jo siinä mielessä. Boxin ainoaksi HC-ajopeliksi suosittelen edelleen Forza Motorsport 2:a, mutta kaikki vähän erilaista ajokokemusta hakevat löysivät juuri etsimänsä. Kaasu pohjaan, lämä tiskiin, urku auki – ja baanalle!