Ei se päämäärää…
Nunnaluostarin elämä on karua. Askeettisten olojen, päivittäisten työrutiinien ja pidättäytymisen elämän normaaleista iloista pitäisi vahvistaa uskoa Jumalaan, vahvistaa yhteyttä tuonpuoleiseen ja pitää mieli puhtaana. Vahvat hierarkiat ja perinteet kuuluvat jokapäiväiseen arkeen, joka kaikessa harmaudessaan on kuitenkin pyhää. Tämän kaiken keskellä Indika-niminen nuori nainen kamppailee uskonsa sekä mielenterveytensä kanssa. Aiemmin Venäjällä vaikuttaneen, nykyisin Kazakstanissa majailevan Odd Meterin teos käsittelee kiehtovasti osittain samoja teemoja kuin Hellblade-sarja. Menneisyyden tukahdutut tragediat nostavat päätään herkkänä hetkenä.
Indikan rutiininomainen matka kirjelähettinä kokee yllättävän käänteen, kun hän saapuu onnettomuuspaikalle. Tästä alkaa samalla seikkailu, pakomatka ja sukellus omiin uskomuksiin. Karut maisemat, sota ja ihmisten pahuus laittavat liikkeelle lumipalloefektin, jota on vaikea pysäyttää. Ajoittain nimike uppoaa syvälle kovia kokeneen nunnan sielunelämään ottaen jopa psykedeelisiä sfäärejä. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän tunnistaminen ei olekaan niin mustavalkoista kuin luostarin paksujen seinien sisäpuolella on opetettu. Menetetty nuoruus piinaa.
Vain rotat puuttuvat
Kävelysimulaattorimainen kokonaisuus nojaa vahvasti käsikirjoitukseen, sillä itse pelattavuus ja kontrollit eivät tarjoa ihmeitä – vaikka muutamille yllättäville ratkaisuille pitääkin nostaa hattua. Indika leikittelee esimerkiksi videopelien iänikuisilla elementeillä, kokemuspisteillä ja saavutuksilla. Se kyseenalaistaa uskomuksiamme ja käytäntöjämme verraten niitä oikeisiin uskontoihin. Pieni studio on onnistunut luomaan audiovisuaalisesti upean kokemuksen, joka muistuttaa hieman A Plague Tale -sarjaa. Karujen maisemien ihailun keskeyttää ainoastaan ajoittaiset pulmat tai välivideot. Maailman kylmyys – niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisesti – tuntuu kotisohvalle saakka.
Heikoimmillaan teos on tilanteissa, joissa tarvitaan tarkkuutta ja nopeutta. Varsinkin loppupuolen pyörivien tasojen päällä liikkuminen tuntuu typerältä ratkaisulta, sillä kuoleminen ei tuo lainkaan lisäarvoa ajatuksia herättävälle tarinalle, vaan epäonnistumiset rikkovat turhaan rytmitystä. Omalaatuiset 2D-osuudet hurmaavat grafiikallaan, mutta pelattavuudella nekään osuudet eivät juhli.
Uskon asialla
Noin viisituntisesta tarinasta ei kannata tietää liikaa etukäteen. Indika kertoo pysäyttävän tarinan ihmisyydestä ja uskonnon vaikutuksesta herkkään yksilöön. Mikään elämässä ei ole mustavalkoista, ja onneksi moni asia onkin muuttunut 2000-luvun maailmassa. Silti useat pelin teemoista ovat edelleen ajankohtaisia. Harmi, että muutamat pelilliset osuudet rikkovat muuten ehjän tarinan kaarta ja vievät ajatuksia herättävältä teokselta parhaimman terän pois.
