Pelikäännösten ensimmäisen säännön pitäisi olla, että käännöksestä ei saisi tehdä ainakaan huonompaa. High Impact Games teki hyvää työtä Ratchet & Clankin PSP-version kanssa, mutta tätä itse keksimääni sääntöä he noudattavat vain rimaa hipoen. Olisi ehkä kohtuutonta väittää Ratchet & Clank: Size Mattersin olevan PS2:lla huomattavasti alkuperäisversiota huonompi, mutta ruutukoon kasvaessa kolmellakymmenellä tuumalla ei joitain kaunesvirheitä enää voi katsoa sormien läpi.

Jotain vanhaa, ei mitään uutta

Kymmenen kuukautta alkuperäisen Size Mattersin jälkeen julkaistu PS2-käännös on tarinaltaan identtinen PSP:llä nähdyn pelin kanssa, joten siitä kiinnostuneiden kannattaa lukea alkuperäisversion arvostelu. Myös toteutus vastaa käsikonsolilla nähtyä, minkä ymmärtää ongelmaksi, kun muistaa normaaliresoluutioisen television omaavan noin tuplasti pikseleitä PSP:n näyttöön verrattuna. Kun grafiikkaresursseja ei ole päivitetty vastaamaan sekä resoluutioltaan että fyysisiltä mitoiltaan suurempaa ruutua, voi arvata puutteita ilmaantuvan. Toisaalta ruudun kasvaessa ja kuva-alan käytön pysyessä samana muuttuu näkymä ahtaaksi.

Vuotta aiemmin julkaistua PSP-Ratchetia saattoi hiukan kritisoida kameraongelmista, jotka kumpusivat toisen sauvaohjaimen puuttumisesta. High Impact onnistui keksimään sopivan vippaskonstin, jonka avulla kameran sai seuraamaan riittävän hyvin toimintaa. Tehokkaamman ohjaustavan lisääminen yhtälöön ei yllättäen ole vaikuttanut niin positiivisesti kuin olisi voinut toivoa. Jollain kummallisella tavalla PS2-version kamera tuntuu aiempaa kökköisemmältä.

Pelimoottoria ei ole PS2:n Size Mattersiin vaihdettu Insomniacin huippuunsa hiottuun koneistoon, joten lopputulos ei ole edes yhtä hyvännäköinen kuin aivan ensimmäinen Ratchet & Clank, saati tästä edelleen kaunistettu Ratchet & Clank 3.

Tökeröintä pelin käännöksessä on huolimattomuus sen ohjeistuksen kanssa. Englanninkielisessä selostuksessa opetetaan pelaajaa liikkumaan sivuttain suuntanappien avulla, vaikka oikeasti sivuliike toteutetaan pitämällä L2-nappia pohjassa. Myös suomenkielinen tekstitys on jotenkin huolettoman oloisesti kokoonheitettyä, tekstinä puhekielisyys ja varsinkin lapsellinen lässytys eivät yksinkertaisesti toimi.

Alimittainen tekele

Size Matters kärsii eniten siitä, että sitä tullaan automaattisesti vertaamaan Ratchet-sarjan aiempiin osiin, eikä se pärjää vertailukohteilleen näiden kotikentällä. PSP-peleillä odotukset ovat sekä laitteen koosta, kontrolleista että käyttökontekstista johtuen erilaisia, ja siksi käännöspeli joutuu räpiköimään melkoiseen vastavirtaan. Insomniacin Ratcheteissä suuri osa viehätyksestä juontuu niiden hysteerisen hauskasta asevalikoimasta, vaikka riemukkaita vihollisia ja toimivaa dialogiakaan ei ole unohtaminen. Näissä suhteissa High Impactilla on vielä opettelemisen varaa.

Valitettavasti High Impact ei ole korjannut edes pelisuunnittelullisia ongelmia PSP-version jäljiltä. Harvat pomotaistelut ovat edelleen tarpeettoman pitkitettyjä, ja salaisuus niiden voittamiseen on yhä oikean aseen kehittäminen riittävän tehokkaaksi, jotta taistelussa olisi mitään jakoa. Koluttavia planeettoja on liian vähän, ja ne ovat liian yksitoikkoisia, jotta niitä jaksaisi jauhaa uudestaan ja uudestaan vain aseiden kehittämisen takia. Clankin areenataistelut ja Ratchetin leijulautakisat ovat PS2:lla vielä kamalampia ohjattavia kuin PSP-version vastaavat, joten edes niistä ei ole peli-ilon pidentäjiksi.

Playstation 2:n elinkaaren vaiheesta kertoo jotain se, että sille ilmestyy enää lähinnä käännöksiä muiden alustojen peleistä; etenkin kaikki PSP:n yksinoikeudet tuntuvat löytävän tiensä ennemmin tai myöhemmin tälle konsolimaailman mammutille. Valitettavasti rimaa ei tunnuta pitävän suunnattoman korkealla, sillä yli sata miljoonaa mahdollista ostajaa ja tunnettu brandi pitävät huolen siitä, että tätäkään käännöstä ei varmasti tarvinnut tappiolla tehdä. PS2:n Size Matters ei ole älyttömän huono peli, mutta muiden osien laatuun tottuneet joutuvat pettymään.