Rayman Revolution

 

Maailma on merirosvojen vallassa

Syvältä
avaruudesta ovat saapuneet merirosvot terrorisoimaan maailmaa
ilkeän Kapteeni Razorbeardin johdolla. He ovat onnistuvat
tuhoamaan maailman sydämen, jolloin kaikki energia
on pirstoutunut ympäri maailmaa. Kaikki urheat taistelijat
ovat jääneet vangeiksi yksi toisensa jälkeen,
kuten myös pelin sankari Rayman. Rayman on menettänyt
kaikki voimansa ja viruu merirosvojen vankityrmässä
avuttomana. Kuitenkin tuo irtoraajainen sankari pääsee
pakenemaan vankityrmästä ystävänsa rupikonna
Globoxin avulla. Ja näin 3D-maailman pelastaminen voi
alkaa. Jotta maailma tulisi pelastetuksi on Raymanin löydettävä
neljä maagista naamiota. Naamioilla on tarkoitus herättää
jonkin sortin jumala Polokus, joka ainoana voi tuhota merirosvot.
Naamioiden etsimisen sivussa keräillään lumseja
eli keltaisia energiapalloja sekä vapautetaan vangiksi
joutuneita ystäviä ja keijuja.


 


Tyhjin käsin matkaan


Rayman
siis aloittaa vähillä voimilla ja ominaisuuksilla.
Matkan aikana kertyy lisää erilaisia ominaisuuksia
kuten sadetanssin hallitseminen. Lumseja ei onneksi kerätä
turhaan, vaan maailmasta löytyy maagisia lähteitä,
joista voi määrätyllä lumssimäärällä
"ostaa" lisää ominaisuuksia kimpoilevista
ammuksista räjähtäviin ammuksiin. Näillä
ominaisuuksilla onkin pelissä tärkeä rooli,
sillä ilman jotain määrättyä ostettua
ominaisuutta ei ratoja pysty suorittamaan. Osassa radoissa
ei pysty keräämään kaikkia lumseja heti
ensimmäisellä kerralla, vaan ratoihin pitää
palata kun Rayman on saanut käyttöönsä
tietyn ominaisuuden. Kun mailmasta on kerätty kaikki
lumssit ja keijut, aukeaa pääsy bonusrataan.


Ensimmäinen
bonusrata, johon pääsin oli kilvan juoksemista.
Kahta nappia rämpyttämällä hahmo saatiin
juoksemaan. Mitä nopeammin nappien rämpytys tapahtu,
sitä lujempaa juostiin. Itselläni oli vaikeuksia
voittaa kisaa ennen kuin oikea tekniikka löytyi. Tässä
tapauksessa tekniikassa olisi ollut parantamisen varaa,
sillä kahden napin väliä hinkatessa väkisinkin
tuli palorakkula sormeen, vaikka voitto tulikin. Kipeää
ottavan suorituksen jälkeen pettymys oli suuri, kun
voitosta ei saanutkaan yhtikäs mitään. Ajattelin
että olin rämpyttänyt itseni palkinnonkin
ohi, joten ei auttanut kuin kerätä kaikki lumsit
ja keijut seuraavasta mailmasta. Seuraavassa bonustehtävässä
oli juoksemista jälleen, eikä senkään
voitosta saanut yhtikäs mitään.


 


Palkintona energiaa


Kun
10 keijuja on vapautettu, voi mennä keijukuningatar
Lyn puheille (kuningatar itsekin pitää ensin tottakai
vapauttaa). Tämä palkitsee sinut pienillä
alipeleillä. Pääset ajelemaan vuoristoradalla,
juoksemaan kilpaa, hyppimään jne. Näissä
alipeleissä kerätään myös lumseja.
Kun kaikki radan lumsit on saatu kerättyä, sekä
tehnyt sen hyvällä ajalla antaa keijukuningatar
palkinnoksi pidennystä Raymanin energia mittariin.
Tätä energiaa kyllä pidemmän päälle
tarvitaan.


Tehtävää
Raymanilla kyllä riittää, sillä erilaisia
mailmoja löytyy mukavasti toinen toistaan kauniimpia
ja mielenkiintoisempia. Mailmoissa on käytetty erilaisia
teemoja. Mailmojen vaihtelevuus onkin pelin parhaita puolia
ja kaiken lisäksi musiikki sopii mukaan saumattomasti
ja sitä kuuntelee mielellään eteenpäin
vaeltaessa. Pelissä käytetyt värit ovat kirkkaat
ja ennen kaikkea selkeät. Vesissä liikuttaessa
läpikuultoefekti on todella vaikuttavan näköinen.
Erilaisia hahmoja löytyy mielin määrin toinen
toistaan mielenkiintoisempia. Kaiken tämän takia
pelissä pysyy yllä mielenkiinto, joka pakottaa
pelaamaan eteenpäin katsomaan uusia maailmoja ja hahmoja.


 


Ohjattavuus kohdallaan, kamera ei


Rayman
pystyy juoksemaan, hyppimään, liikkumaan sivuttain,
roikkumaan kielekkeillä, kiipeilemään pylväiden
välissä, ampumaan sekä käyttämään
korviaan jonkilaisena helikopterina. Ainoana todellisena
miinuksena ja haittapuolena pelissä on kameran käyttäytyminen.
Toki kameraa pystyy pyörittämään, mutta
joka paikassa se ei onnistu. Liian usein tiukissa tilanteissa
vasempaan yläkulmaan ilmestyy ylivedetty kameran kuva
merkiksi siitä, ettei kamera juuri nyt toimi kun sitä
eniten kaipaisi. Tämä aiheuttaa useimmiten hyppyjen
suorittamisen sokkona. Kameran käyttäytyminen
osottautui todella ärsyttäväksi heti ensi
alkuun. Tuli tilanteita joissa olisi pitänyt katsoa
eteenpäin ja juuri ennen hyppyä kamera päättikin
siirtyä katsomaan hahmoa edestäpäin. Yleisin
syy kameran toimimattomuudelle on se, ettei se mahdu rullaamaan
vapaasti Raymanin ympärillä. Tuntuu kuin siellä
todellakin olisi jättimäinen kamera, joka kuvaa
seikkailua välillä jääden luolien seiniin
kiinni. Kameran käyttäytyminen on ollut aina ongelmakohta
3D-tasohyppelyissä. Toisissa se saadaan toimimaan loistavasti
(Spyro-sarja) ja toisissa ei sitten millään. Ja
esiintyypä sitäkin muotoa, jossa kamera pyörii
kuin karuselli, jolloin merisairaan olotilan saa jo muutaman
minuutin pelaamisella. Raymanin ohjattavuus on itsessään
siis hyvä, kunhan vaan kamera pysyisi mukana.


 


Ja käteen jää palorakkulan
lisäksi


Rayman
Revolution ei ole aivan uusi peli, vaan on julkaistu ainakin
N64:lle, Dreamcastille ja PSX:lle nimellä Rayman 2:
The Great Escape. Jos peliä olet muilla konsoleilla
pelaillut, niin tätä ei tietenkään kannata
ostaa vaikka pelissä joitakin eroavaisuuksia onkin.
Peli on sopivan vaikea (itselleni paikoitellen liiankin
vaikea, mutta jos jo kolmevuotiaskin tämän kahlaa
läpi, niin parempi olla hiljaa pelin vaikeudesta),
kentät ovat monipuoliset ja laajat, hahmot omaperäisiä
ja hauskoja, ja kokonaisuus imaisee pelaajan mukaansa. Rayman
Revolution on melkein keskivertoa parempi tasohyppely. Ainoina
miinuspuolina ovat pelin pitkät latausajat maailmojen
välissä ja se kameran ikävä temppuilu.
Nyt kameran toimimattomuus laskee roimasti pelattavuutta,
antaen leimansa muuten niin hyvään kokonaisuuteen.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi