Vuosi 1996 oli konsolipeliteollisuudelle monessa mielessä merkityksellinen. Sonyn ensimmäinen PlayStation-konsoli oli saanut runsaasti jalansijaa kuluttajien olohuoneissa ja pelaamisesta oli tulossa pikkuhiljaa yleisesti hyväksytty harrastus. Tästä syystä pelien saralla nähtiin runsaasti uusia, rohkeita julkaisuja. Yksi kirkkaimmista johtotähdistä oli Capcomin Resident Evil.

“Welcome to the world of survival horror."

Kauhupelejä nähtiin runsaasti myös ennen Romeron elokuville nöyrästi kumartelevaa Resident Eviliä. Capcomin zombikauhistelu seurasikin jokseenkin tarkasti Infogramesin muutama vuosi aiemmin julkaiseman Alone in the Darkin jalanjäljissä. Tästä huolimatta juuri Resident Evil lanseerasi markkinoinnissaan jokaiselle peliharrastajalle tutuksi tulleen termin ”selviytymiskauhu”.

Vuoden 1996 jälkeen Resident Evil -sarja on rönsyillyt vaihtelevalla menestyksellä lähestulkoon jokaiselle alustalle. Vuosituhannen alussa alkuperäinen julkaisu loikkasi Sony-fanien kauhuksi Nintendon kelkkaan. Tällöin kolme ensimmäistä peliä nähtiin uusioversioina Gamecubella, ja myös täysin uutta pelattavaa saatiin 0-numeroa kantavan esiosan muodossa. Nyt nähtävä remasterointi tuo alkuperäisen Resident Evilin jälleen kerran uudelle konsolisukupolvelle. Capcom on valinnut tuoreimman päivityksensä rungoksi Gamecubelta tutun version.

"That was too close! You were almost a Jill sandwich!"

Capcom ei ole lähtenyt hapuilemaan tuoreimmalla Resident Evil -päivityksellään kuuta taivaalta, vaan japanilaisjätin jalat pysyvät tiukasti maan pinnalla. Tarinallisesti seurataan edelleen varsin jäyhän ja vähäpuheisen, mutta sitäkin filmaattisemman S.T.A.R.S. -tiimin edesottamuksia joko Jill Valentinen tai Chris Redfieldin näkökulmasta. Mikäli Spencerin huushollin koukerot ovat iskostuneet selkärankaan, tuntuu HD-päivitys heti kättelyssä varsin tutulta. Lukemattomat käytävät, elävät kuolleet, kryptiset esineet sekä kiusallisen hitaasti aukeavat ovet ovat edelleen tutuilla paikoillaan juuri siellä missä liki kaksi vuosikymmentä takaperin. Ääninäyttely on napattu vuoden 2002 painoksesta, joten klassisimmat lausahdukset jäävät ”Jill sandwichiä” myöten uupumaan. Dialogi on edelleen b-luokan elokuvista tuttua huttua eikä kankea ääninäyttely ainakaan edesauta asiaa. Silti viime vuosituhannella tahattomasti pelin vallannut jäykkyys on aina ollut valtavan suuri osa Resident Evilin kiistatonta viehätystä.

HD-päivityksen ollessa kyseessä pelikokemusta on luonnollisesti tuunattu tarkemmalla resoluutiolla ja lukuisilla visuaalisilla parannuksilla. Vaikka kamerakulmat ovatkin edelleen suhteellisen staattisia, ei uusimman painoksen ole syytä edelleenkään hävetä ulkoasuaan. Valtavan kartanon käytävät ovat näyttäviä pienine yksityiskohtineen ja tunnelmallisine valoefekteineen. Ympäristöjen ohella hahmomallit ovat saaneet hiukan lisää yksityiskohtia, joskin näiden kankeat liikeanimaatiot ovat jumittuneet edelleen viime vuosituhannelle. Vähemmän yllättäen myös kuvasuhde on päivitetty vastaamaan nykyajan standardeja. Muutoin uudistuksia ja ekstroja on viljelty pelin oheen hyvin niukanlaisesti.

Alkuperäinen Resident Evil muistetaan poikkeuksellisen kankeista kontrolleistaan. Vanha tuttu ohjausmalli on edelleen valittavissa, mutta käyttöön voi ottaa myös tuoreemman näkemyksen selviytymiskauhun kontrolleista. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ohjaustattia käännetään juuri sinne minne hahmon haluaakin kävelevän eikä tuskallisen hitaasta paikallaan kääntymisestä tarvitse huolehtia. Siitä huolimatta uudet kontrollit tuottavat erityisesti kuvakulman vaihtuessa harmaita hiuksia. Kontrollien suhteen valittavissa on siis kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono.

"It's a weapon. It's really powerful, especially against living things."

Resident Evil on aina loistanut ainutlaatuisen painostavan tunnelman luomisessa. Kauhupelien mentyä suurin harppauksin eteenpäin viimeisen 20 vuoden aikana, on Resident Evil säilyttänyt murroskaudesta huolimatta suuren osan viehätyksestään. Capcom säikyttelee pelaajaa harvakseltaan shokkiefektein, eikä myöskään ensikohtaaminen elävän kuolleen kanssa kastele housuja kuten kultaisella 90-luvulla. Sen sijaan jokaiselle tutuksi tulleen kartanon ympärillä leijuu tasaisen vahva, oudolla tavalla ahdistava atmosfääri. Jollekin tunnelman voivat luoda klassiset hitaasti avautuvat ovet, toiselle taas kontrollien sietämätön kankeus. Tilannetta eivät myöskään helpota alati vähissä olevat panokset, keltaisena vilkkuva energiaviiva, nykypelien standardeille täysin sopimattomat valikkorakenteet tai vaikkapa Barry Burtonin tragikoomiset lausahdukset. Jokin tässä kokonaisuudessa onnistuu silti kiehtomaan edelleen.

"It's not just a snake... it's a MONSTER!"

Resident Evil on kiistatta viime vuosituhannen tuotos ja se näkyy selkeästi myös HD Remasterin yhteydessä. Ulkoasullisesti on luonnollisesti menty parempaan suuntaan 32-bittiseltä konsoliraudalta, ei mikään onnistu peittämään sitä, että 20 vuotta pelimaailmassa on suunnattoman pitkä aika. Vaikka Resident Evilin merkitystä genrelleen ei käy kiistäminen, on aiheellista kyseenalaistaa päivityksen päivityksen tarpeellisuus. Resident Evil HD Remaster ei tunnu millään osa-alueella nykypeliltä ja Spencerin kartanonsa aiemmin kolunneelle jää käteen lähinnä kohtuullisen onnistunut nostalgiatrippi.

Resident Evil HD Remaster on saatavilla PC:lle, .PlayStation 3:lle, PlayStation 4:lle, Xbox 360:lle sekä Xbox Onelle.