Maailman vaarallisimmat selfiet

Reportteri Frank West palaa tuttuun sankarirooliin. Eletään vuotta 2022. Yliopistoprofessorin pätevyyden hankkinut Frank ryhtyy tutkimaan oppilaansa kanssa lähistöllä olevaa sotilaslaitosta. Kyseessä ei ole mikään tavanomainen tutkimusretki, mistä pitävät huolen jatkuvasti ympärillä päivystävät epäkuolleet, vihamieliset selviytyjät ja sotilaat.

Toimintaa ei puutu, sillä massoittain kimppuun käyvät zombiet tarjoavat meininkiä koko rahan edestä. Kiitettävän monipuolisella asevalikoimalla varustettu Frank kyntää vihollislaumoissa kuin puimuri peltojen kaurahalmeen joukossa, ja pitempien osumasarjojen palkkiona avataan näyttäviä erikoishyökkäyksiä. Taistelu itsessään on ikään kuin mielipuolisen tilataideteoksen luomista, sillä tantereen ikuistaminen Frankin kameralla kerryttää kokemuspisteitä. Uskaliaimmat voivat halutessaan napsia myös selfie-otoksia kesken kamppailun. Monikäyttöinen erikoiskamera onkin yksi tärkeimpiä Frankin työkaluja johtolankojen etsimisessä, mutta pitemmän päälle kuvien räpsiminen alkaa hieman tylsistyttää. Onneksi toiminta pysyy pääosassa, ja rutiininomaiset hommat mahtuvat revolverijournalismin pakettiin mainiosti mukaan.

Äänimaailma sopii zombielahtaukseen. Epäkuolleiden örinät ja aseiden pauke kuulostavat uskottavilta. Valikkomusiikin rauhalliset joululaulut sen sijaan tuntuu jopa hieman huvittavalta verisen mäiskeen lomassa. Ulkoisesti tarkasteltuna verentäyteinen splatter-meininki vie pääosan show'sta. Näin ollen esimerkiksi ympäristö näyttää pelkistetyn synkältä. Zombeista ja välipomoista asettuu vastaan mukavan monta erilaista variaatiota, mutta viholliset ovat liian flegmaattisia ollakseen pelottavia ja kauhuelementti jää usein varsin laimeaksi. Esimerkiksi viemäristä kuulunut kammottava karjahdus saa odottamaan huomattavasti hurjempaa vastusta.

Maailmanpelastajan matkantekoa

Toiminnan keskellä Frank löytää silloin tällöin turvahuoneita, jotka toimivat pikamatkustuspaikkoina. Huoneita kansoittavat myyjät, joilta voi ostaa kaikenlaisia elämää helpottavia varusteita. Kauppiaat eivät kuitenkaan ole automaattisesti paikalla, sillä sivutehtäviin kuuluvat pelastusretket vaativat oman aikansa. Aiemmin sarjassa aikaraja usein hankaloitti etenemistä, mutta nyt haahuilu ei ole lainkaan minuutin päälle, kun rajoitteita ei ole.

Taipaleita paikasta toiseen ei välttämättä tarvitse kulkea jalan, sillä silloin tällöin käyttöön saa erilaisia ajoneuvoja. Kulkupelit paitsi nopeuttavat siirtymistä myös auttavat massiivisten vihollislaumojen jyräämisessä, joten matkanteosta ei taatusti tule tylsää. Ajan mittaan massojen seassa möyriskely alkaa hieman toistaa itseään, mutta tappolukemamittarin villiintyminen on silti viihdyttävää seurattavaa.

Supersankareiden loistetta

Kymmentuntisen tarinan läpäisee muutamassa illassa, mutta tekemistä riittää tarinan ulkopuolellakin. Useamman pelaajan selviytymistaistelu Capcomin peleistä tuttujen supersankareiden kera jaksaa viihdyttää pitempäänkin. Vai miltä tuntuisi murjoa vihollisia jättimäisillä Hulkin nyrkeillä, riehua Street Fighterin taistelijoilla tai silpoa porukkaa Devil May Cryn Dantena? Mielenkiintoiset hahmovalinnat pitävät mielenkiintoa mukavan pitkään yllä. Etenkin Megamanin exosuit-panssari ansaitsee erityismaininnan, kun hyvän puolesta taisteleva robotti muuttuu pukunsa avulla murhaavan tehokkaaksi soturiksi.

Pelottavaksi Dead Rising 4:ää ei voi kutsua, mutta viihdyttävä se on. Jo yksistään sanavalmiin Frankin huumori eri tilanteissa saa hymynkareet ilmestymään suupieliin ja monipuoliseen zombiteurastamiseen ei kyllästy liian pian. Roolipelimäinen hahmonkehitys tuo omat muuttujansa mukaan. Samoin kädenkäänteessä rakennettavien aseiden lukuisat variaatiot piristävät meininkiä entisestään. Kaiken kaikkiaan kyseessä on toimiva ja erittäin pelattava jatko-osa.

Ladattavaa lisäsisältöä ei ollut mahdollisuutta kokeilla, mutta videoiden perusteella Frank on zombiena "lajitovereitaan" huomattavasti pelottavampi.

Oheisesta linkistä pääsee lukemaan Dead Rising 4:n taannoisen Xbox One -version arvostelun: https://www.konsolifin.net/arvostelu/jouluista-kauhukomediaa-dead-rising-4