Sims 3 kääntyi PlayStationille noin vuosi sitten, ja sarjalle uskollisesti lisäosia pukkaa. Konsoliversion tapauksessa lienee pakko puhua jatko-osista, sillä tuoreen sisällön niukkuudesta huolimatta The Sims 3: Pets julkaistaan täysihintaisena pelinä. Lemmikit eivät ole sinänsä mikään uusi juttu edes konsoleilla, kun muistaa elukoiden loikkineen PS2:lla jo viitisen vuotta takaperin. Onko paketti hankkimisen arvoinen, vai paljastuuko Pets pelkäksi lisäosaksi myyntiversion muovikotelossa?

Konsolien päätähtinä tepsuttavat kissat ja koirat. Valitettavasti hevoset, liskot, käärmeet ja muut PC-version otukset jäävät ainoastaan herrasrodun huviksi, joten tarujen yksisarvista on turha pleikkaversiosta metsästää. Heppojen sijaan konsoleilla päästään söpöilemään kissan- ja koiranpentujen kanssa sekä selvittämään salaperäisen päiväkirjan viittä erikoistehtävää. Nämä monivaiheiset mysteerit laittavat karvaiset kaverit liikkeelle, ja pulmakulmaa ratkoessa elikoiden ominaisuudet tulevat hyvin tutuiksi. Päiväkirjan antamat tehtävät ovat heittämällä kiinnostavampia kuin urapolun tai harrastusten tavoitesysteemi. Lisää tällaista, kiitos.

Simsin monipuolisella editorilla lempilemmikistä saa luotua juuri haluamansa. Tehtailipa sitten puhdasrotuista irlanninterrieriä punertavine karvoineen tai pääkallokuvioin koristeltua Kerberoksen inkarnaatiota, työkalupakissa piisaa. Piskeille ja mirreille voi niin ikään suoda luonteenpiirteitä sekä kykyjä, aivan kuten simeille. Kaksijalkaisten tapaan karvaturrit voivat hankkia työpaikan vaikkapa poliisikoirana tai vähän eksoottisemmin hautuumaan haamujengiläisenä, eivätkä ystävyyssuhteet tai romanssitkaan ole poissuljettuja. Mistäpä niitä lutuisia pentuja muuten tulisi?

Itse sain eniten hupia irti Simsistä heittämällä tavoitteet jorpakkoon, ja rikkomalla Sim-maailman normeja. Oma kissani huristi taksilla töihin, kävi raapimassa naapurin sohvanpäälliset ja rietasteli kulkukissojen kustannuksella. Uudet karmavoimat antoivat mahdollisuuden yhä suuremman hämmennyksen aiheuttamiseen. Tämä tuli todettua, kun meteori läiskähti allasbileiden uimarien niskaan. Eikä se vielä mitään, onnistuinpa myös taikomaan tuttavaperheen tyttären naaraskisuksi. Tarvinneeko kertoakaan, että tämäkin mirri joutui lopulta rietastelun kohteeksi.

Takkuturkki

The Sims 3: Petsin suurimmat ongelmat ovat presentaation puolella. Kömpelöt ja luonnottomat animaatiot verottavat nelijalkaisten vetovoimaa lähes yhtä paljon kuin Simsin äänimaailma. Musiikki ei liene koskaan ollut hissimusaa kummempaa, mutta kissojen ja koirien äänet ovat jotain aivan kamalaa. Naukaisut ja haukunta kuulostavat aivan ihmisen jokeltamalta keskinkertaiselta imitaatiolta. Pienen selvittelyn jälkeen paljastui, että kehitystiimi The Sims Studio oli todellakin päättänyt sekoittaa aitoja luontoääniä ihmisten päästelemiin. Syytä tähän voi vain arvailla. Graafinen olemus on pysynyt samana sitten Sims 3:n, eikä jo silloin vaatimaton ulkoasu miellytä silmää yhtään sen enempää.

Lemmikkien osuus on toteutettu pääosin hyvin, mutta kuudenkympin investointi on lopulta liikaa vaadittu. Sisältöä ei vain ole tarpeeksi. Karvakamuilla pelaaminen ei eroa merkittävästi kaksilahkeisista, vaikka täytettävät tarpeet eroavatkin. Lisäksi elukkaskaalan rajoittaminen kahteen tuntuu nihkeältä, kun PC:n lisäosassa pääsee ratsastamaan konilla sekä tallustelemaan papukaija olalla. Salaisen päiväkirjan mysteeri on kuitenkin kokemisen arvoinen tehtäväpaketti. Syksyn julkaisutahdin hipoessa huippulukemia lienee silti paras vaihtoehto poimia tuorein Sims kyytiin joulualesta, sillä virtuaalieläinten kanssa touhuilu on hyvä varasuunnitelma, mikäli oikea lemmikki jäi pukilta tuomatta.