Vanhan koulukunnan arcade-räiskinnöistä ei juuri ole ylitarjontaa. Jos ei pienten pelitalojen matalan budjetin tuotoksia oteta laskuihin, saa pelikansa muutaman hyvän "shootterin" vuodessa. Treasuren Sin & Punishment: Successor of The Skies on harvinainen tapaus paristakin syystä. Tunnetun pelitalon uusin tuotos on jatko-osa vuonna 2000 ainoastaan Japanissa julkaistulle Sin & Punishmentille, joka saavutti nopeasti kulttiaseman. Vaikka peli oli tekstityksiä myöten englanniksi, eivät länsimaalaiset pelaajat kovista odotuksista huolimatta saaneet N64:n viimeistä klassikkoa käsiinsä. Virhe korjattiinkin vasta vuonna 2007, jolloin peli julkaistiin Wiin Virtual Consolelle. Tärkeintä on, että Treasure – toimintafilosofiastaan huolimatta – teki pelistä jatko-osan, joka päihittää edeltäjänsä kaikin puolin. Sin & Punishment: Successor of The Skies näyttää ikivanhan lajityypin vahvuudet, ja samalla osoittaa kuinka Wii hallitsee ainakin tämän genren suvereenisti, kiitos ohjauksen.

Syntisen hauskaa

Sin & Punishment: Successor of The Skies (jatkossa S&P: SoTS) on puhdasverinen ja konstailematon räiskintäpeli, joka ei yritä rönsyillä lukuisiin suuntiin vaan keskittyy olennaiseen – väistelyyn ja ammuskeluun. Treasuren peleille tyypillisesti voimavarat on keskitetty peliteknillisesti tärkeisiin osa-alueisiin. Tästä johtuen S&P: SotS ei elvistele häikäisevillä välianimaatioilla, kärkiluokan grafiikoilla tai suurempaa yleisöä kosiskelevilla jipoilla. Sen sijaan peli tarjoaa selvät ja tärkeät kustomointimahdollisuudet pelaajalle. Ensimmäisestä pelikerrasta alkaen pelaaja voi valita vaikeustason (myös hardin!), pelattavan hahmon ja lisäksi muokata ohjaustapaa lähes rajattomasti. Alkusäätöjen jälkeen Wiin tyylikkäin räiskintäeepos starttaa joko Isan tai Kachin saappaissa. Kuten Treasuren peleissä yleensä, myös tässäkin tekeleessä juoni on samalla naurettava ja kiinnostava; jälkimmäistä vain niille, jotka viitsivät ottaa juonen tosissaan sen naiiviudesta huolimatta. Tarina ei pelissä kuitenkaan ole pääosassa, vaikka se virittääkin sopivan tunnelman tyylitellylle toiminnalle.

S&P: SoTS on raiteilla kulkeva räiskintäpeli, jossa pelaaja hoitaa kaksiulotteisen liikkumisen ja ampumisen samalla, kun hahmo rullaa eteenpäin kolmiulotteisessa ympäristössä. Star Foxin, Panzer Dragoon Ortan tai vaikkapa Space Harrierin fanit voivat siis huutaa tässä välissä riemusta. Harvinaiseksi käynyt lajityyppi luo olohuoneeseen autenttisen pelihallifiiliksen. Alkuosio muistuttaa Contra-peleistä tuttua käytäväkohtausta ampuvine ovineen, ja huvittavan näköiset vihollissotilaat päästävät korostetun koomisia ääniä heittäessään veivinsä. Taustalla soi vaatimaton mutta klassillinen musiikki, joka huokuu retrohenkeä. Vakavasta ja synkästä nimestään huolimatta S&P: SoTS on viihdyttävä ja kevytmielinen peli, johon on helppo tarttua, mutta josta on vaikea päästää irti.

Ote kohdallaan

Kontrollit ja aseistus käyvät tutuiksi muutamassa minuutissa, eikä mitään muutoksia kumpaankaan tule koko pelin aikana. Näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta pelimekaniikka tyydyttää niin amatöörin kuin ammattilaispelaajankin tarpeet. Parhaiten toiminta sujuu wiimote-nunchuk-kombolla, jonka jälkeen muut ohjaustavat ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Viholliskuvioista ja -määristä kaiken lisäksi huomaa, että peli on optimoitu wiimote-nunchuk-yhdistelmälle. Kun ottaa lisäksi huomioon laajat muokkausmahdollisuudet, ei pelin ohjausta voi kuin ylistää. Wiimotella hoidetaan tähtääminen ja ampuminen, nunchukilla liikutetaan itse hahmoa. Oppimiskynnys on matala, koska pelaajalla on käytössään vain kolme erilaista hyökkäystä liikkumisen ja väistöliikeiden lisäksi. Normaali tulitus tehoaa hyvin heikkoihin vihollislaumoihin, mutta isompiin mörssäreihin vaaditaan jo ladattu laukaus, jonka käyttöä tosin rajoittaa viilentymisaika ammusten välillä. Lähietäisyydelle eksyviä vihollisia voi mätkiä käsin, ja samalla iskulla vihollisten panokset voi kimmottaa takaisin. Hahmoa voi ohjata joko maassa tai ilmassa, ja tehokas väistöliike takaa hetkellisen kuolemattomuuden. Useimpien toimintapelien vastaisesti S&P: SoTS:n haaste ei perustukaan monimutkaisiin liikesarjoihin vaan teräviin reflekseihin ja tarkkaan pelisilmään.

Peli etenee kenttä kerrallaan juonen avautuessa lyhyissä peligrafiikalla luoduissa välikuvissa. Hahmoilla on vastassaan The Nebulox, tyylitelty pahisporukka, joka muistuttaa visuaalisesti ja rakenteellisesti hieman Metal Gear Solid -sarjan vastaavia. Tarina etenee päähahmojen taistellessa kohti loppua, vastassaan The Nebulox ja suuri joukko muita vihollisia. Näistä kookkaimmat ja vahvimmat ovat vartijat, jotka edustavat futuristisen planeetan alkuperäisrotuja, suuria petoja. S&P: SoTS onkin tupaten täynnä pomotaisteluita, usein vieläpä peräkkäisiä sellaisia. Pomot vaihtelevat kookkaista ja näyttävistä pieniin ja vikkeliin. Yhteenotot erityisesti vartijoiden kanssa ovat näyttäviä: pelaaja taistelee massiivista kilpikonnaa vastaan vauhdikkaasti putkimaisessa pudotuksessa, kliimaksien osuessa pysähtyneisiin hetkiin tunnelin laajemmissa onkaloissa. Vastustajat sopivat hyvin myös kenttien tunnelmaan. Esimerkiksi aavemaisessa metsätasossa vastaan tulee haamuja, luurankoja ja erilaisia henkiä, ja hahmoa ohjataan lähes täysin pimeässä ympäristössä, joka on täynnä vaanivia vihollisia. Kiitos täydellisen ohjauksen, yksikään pahis ei karkaa, jos vain pelaajalla on taito hyppysissään.

Kauneus yksityiskohdissa

S&P: SoTS on täynnä juuri sellaisia yksityiskohtia, joita vaativa ja tarkka pelaaja arvostaa. Treasuren rakkauden peleihin ymmärtää juuri detaljien kautta. Kivat yllätykset alkavat pelikotelon kansitaiteesta, jonka voi kääntää toisin päin. Näin logoilla, ikäsuosituksilla ja muulla roskalla peitelty kansikuva vaihtuu puhtaaseen ja tunnelmalliseen taidetykitykseen. Taiteesta vastaa tietysti Yasushi Suzuki, jonka kiistämätön visionäärisyys, ainutlaatuisuus ja esteettisyys rakentavat yhdessä pelimekaniikan kanssa pelin punaisen langan. Treasuren luottotaiteilijan kädenjälki luo terävän viimeistelyn ja virittää peliin synkkäsävyisen kauniin tunnelman. Äänipuolella kuullaan Treasuren vakiosäveltäjää, Norio Hanzawaa. Score ei erityisesti herätä vahvoja tunteita, vaan pikemminkin luo räiskimiselle pulssimaisen ja hypnoottisen rytmin. Muutamissa tiukoissa tilanteissa musiikki yltyy eeppisiin mittoihin, mikä harkiten käytettynä toimii pätevänä tehokeinona. Äänimaailmaa dominoivat luonnollisesti paukkeet, huudot, räjähdykset, laserien korkeat ujellukset ja hahmojen hyökkäyshuudot.

Pelattavat hahmot poikkeavat toisistaan vain hieman, mutta ero on silti merkittävä – ainakin ahkerammille pelaajille. Isan perusase ampuu suoraan voimakkaan tulisarjan, kun taas Kachin pistooli ampuu hajanaista ja lukittautuvaa sarjaa. Ladattu laukaus Isalla tuottaa suuren räjähdyksen, kun taas Kachin ase lukittautuu useaan kohteeseen ja vapauttaa ilmoille kuolettavia säteitä. Vaikka S&P: SoTS onkin lyhyt toimintapeli, on siinä paljon uudelleenpeluuarvoa, koska peli perustuu korkean pistesaldon tavoitteluun. Kentät ovatkin täynnä erilaisia taitavasti piilotettuja kohteita, tilanteita ja haasteita, jotka löytämällä pelaaja saa hurjasti lisäpisteitä tai selviää mahdottomalta näyttävästä tilanteesta kevyesti. Pistekertoimet kohoavat kun pelaaja ei ota osumaa, mutta yksikin laaki hahmoon pudottaa pistekertoimet alas. Systeemi on haastava ja pitää jatkuvan jännityksen yllä, mutta ei silti sorru epäreiluihin konsteihin; vahingoittumattomana selviäminen ei ole niin vaikeaa kuin miltä se sivustakatsojalle näyttää.

S&P: SoTS on yhdistelmä perinteistä räiskintäpeliä ja shoot 'em uppeja. Shmup-elementit tulevat esiin jo ensimmäisen tason pomotaistelussa, jossa robotti päästää ilmoille shmup-peleille tyypillisiä ammuskuvioita. Korostunut hatunnosto arcade-hallien fossiileille on eräs kenttä, joka rullaa vasemmalta oikealla kuin Gradius konsanaan. Erilaisia viittauksia Treasuren aikaisempiin peleihin on luonnollisesti paljon. S&P: SoTS ei ole visuaalisesti huipputasoa, ainakaan perinteisessä mielessä. Grafiikka on paikoitellen Wii-tasollakin rujoa, ja erityisesti tekstuurit ovat välillä aivan järkyttävän puuroutuneita. Väripaletti vaihtelee harmaasta ja suttuisesta massasta oveliin ja moniulotteisiin prismoihin. Toisaalta peli on kuin onkin mielettömän kaunis, mikä näkyy varsinkin intensiivisimmissä toimintakohtauksissa. Suzukin taide takaa tietysti visuaalisen miellyttävyyden, mutta myös sulava ruudunpäivitys (60 ruutua sekunnissa) pitää huolen siitä, ettei näyttävyys kaadu takkuiluun. Graafiset huippuhetket koetaan pomotaisteluissa ja vauhdikkaimmissa kohtauksissa. Kamppailut lentävää linnaketta, kiipeävää hirviötä tai muotoaan vaihtavaa pahista vastaan luovat aidon sohvapelitunnelman.

S&P: SoTS käyttää Wiin nettipalveluita genrelle sopivalla tavalla, tuloslistoilla. Pelaaja voi lähettää pistetietonsa listalle, mikä tietysti on S&P: SoTS:n kaltaisille peleille eräänlainen elinehto. Pelissä kun on kyse hyvin pitkälti vain taidosta ja korkeiden pisteiden tavoittelusta. Vaikka luoviminen ammusten ja kenttien läpi tuntuukin jo itsessään riittävän haastavalta, voi pelin mennä läpi lähes ottamatta vahinkoa – tai ainakaan kuolematta. Se, kuinka moni tähän haasteeseen vastaa, onkin sitten toinen juttu. Haasteen mielekkyyttä varjostaa raa'asti se, että useat kentät ovat pituudeltaan ylimitoitettuja. Shmup-pelien neljän minuutin kenttien hinkkaaminen pisteiden perässä on yksi juttu, puolen tunnin tasojen hiominen uudestaan ja uudestaan hieman toinen. Pienistä vioistaan huolimatta S&P: SoTS on kuitenkin jokaisen hc-pelaajan pakko-ostos. Lajityypissään Treasuren uusin on kärkitasoa, eikä sen ajaton charmi kohtaa aivan heti vertaistaan. Lock on, boost up and rush in!