Move on vihdoin täällä – vaan entäs ne pelit? Kapuloiden siivellä eräs julkaisupäiväksi kauppoihin ratsastavista peleistä on Sports Champions, Sonyn vastine Wii Sportsille. Kannessa luvataan ihanaa kapulan vispaamista yksin tai kimpassa kuuden eri urheilulajin parissa. Löytyy pingistä ja petankkia, ampumista ja kamppailulajeja, frisbeegolf sekä lentopalloilu. Peli pyörimään ja vankka ote sauvasta. Muistakaa käyttää remmiä.

Heti tuntuu kuin olisi Nintendon valkoinen laatikko käytössä. Ohjain pitää kalibroida osoittamalla sillä kameraa ja painamalla samaan aikaan liipaisinta (T eli trigger) sekä peukalonappia (Move). Kalibroinnin myötä peli heittää päävalikkoon, jossa kaikki lajit ovat heti valittavissa. Tässä vaiheessa täytyy mainita, että käytössäni on vain yksi Move-kapula, eli samaan aikaan pelattavia moninpelejä tai kahden kapulan käyttämistä yksinpelissä en pääse kokeilemaan. Kaikkien lajien yksinpeli toimii onneksi jossain muodossa yhdellä ohjaimella, mutta petankki ja frisbeegolf ovat ainoat lajit joiden moninpeliin pääsen käsiksi.

Taas se meni veteen…

Ensin joka lajissa pääsee valitsemaan oman hahmonsa. Joukko hahmoja on lukkojen takana, kymmenkunta heti valittavissa. Ihan makeanoloisia kavereita, mutta komean ulkokuoren lisäksi ei muuta persoonallisuutta hahmoissa ole. Kyllä nämä silti Wiin Miit voittavat. Anyway, aloitetaan frisbeegolfista. Vertailukohtaa oikeiden kiekkojen heittelystä löytyy, joten katsotaan kuinka lähelle peli pääsee aitoa heittotunnetta. Otan tietenkin samoalaisen korston, varmasti heittää pidemmälle kun muut. Peli ohjaa ensikertalaisen harjoitteluosioon, jossa käydään heittämisen vaiheet läpi oikein tyylikkäästi suomeksi.

Heti ensimmäisestä harjoitusheitosta tulee aika hyvä fiilis. Kiekkohan lähti kutakuinkin sinne minne yritinkin! Pientä toivomisen varaa on lentoradan realismissa, sillä oikeakätisen rystyheitolla ei pitäisi olla näin helppoa saada kierrettä vasemmalle. Silti, olen positiivisesti yllättynyt. Grafiikat ovat aivan eri luokkaa kuin Wii Sportsissa, tätä peliä kelpaa jo katsella. Vähän enemmän elämää kentällä voisi silti olla. Väistämättä tulee mieleen, että kyseessä on kuitenkin enemmän Moven esittelypeli kuin oikea täysiverinen mestariteos. Kämmenheitotkin onnistuvat ja kiekot kierivät myös maassa realistisesti, siitä plussaa. Lajista löytyy sekä kaksinpelattava reikäpeli että lyöntipeli 1-4:lle pelaajalle.

Seuraavaksi edessä on areenataistelu aseen ja kilven kanssa. Kilvellä torjutaan, aseella mätkitään. Tämä laji jos mikä saa toivomaan kapulaa toiseenkin käteen. Alkupään tekoäly on puuduttavan tylsä, joten yksinpelin helpoimman vaikeusasteen pakollinen tahkoaminen seuraavan tason haastetta odotellessa alkaa ärsyttää. Pelissä pääsee latomaan superiskuja, jos onnistuu torjumaan toisen lyöntejä riittävän hyvin. Väistöliikkeillä taas ei taida olla käyttöä kuin ihmispelaajia vastaan.

Makeaa taistelupelissä on se, että vahinkoa saa aikaiseksi sitä enemmän, mitä kovempaa lyö, eli tähän peliin saa kyllä purettua agressiota. Peukku siitä. Muutaman vastustajan teurastuksen jälkeen meikäläisen käsi ilmoittaa, että pitäisi hieman rauhoittua.

Lentopalloilu on tylsää

Ankea lentopalloilu on lajeista ylivoimaisesti heikoin. Imitoimalla syöttö- tai lyöntiliikkeitä saa pelihahmon toistamaan saman ruudulla. Toteutettavaa liikettä ei voi itse valita, vaan peli päättää kuhunkin tilanteeseen oikean ratkaisun. Jos peli päättää että syötetään vaikka olisi hyvä paikka iskeä, täytyy tehdä syöttöliike. Hahmoja ei pysty itse edes liikuttamaan kentällä, vaan ne päättävät itse mihin haluavat sijoittua.

Petankki on sen sijaan ihan hauska laji kaveriporukalla. Jousiammuntakin varmaan olisi, jos sen moninpeli onnistuisi yhdellä ohjaimella. Yksin näitä ei kyllä pelaa kukaan muu kuin arvostelija – ja tietenkin kaikki trophyfanaatikot. Petankin tuntuma on aika hyvä, ja se tarjoaa peruskentän lisäksi monia erikoisempia kenttävaihtoehtoja. Jousiammunassakin erilaisia pelimuotoja on kiitettävä määrä. Ohjainvaatimusten myötä vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaksi Move-sauvaa on minimisijoitus jos lajeista haluaa aidosti nauttia. Kahden pelaajan areenataistoon kapuloita tarvitaan neljä, jotta molemmilla olisi erikseen kilpi- ja asekäsi.

Viimeisenä lajina pöytätennis. Vakuuttavaa jälkeä. Lyöntivoimalla on merkitystä, kierteet ja stopparitkin onnistuvat. Ota kaksi askelta vasempaan, ja pelihahmo toistaa saman ruudulla. Mahtavaa. Aivan eri maailmasta kun Wiin versio lajista. Tuntuma on kaikin puolin hyvä, mutta tietokonevastustajat vain taas vähän yksitoikkoisia. Tässä vaiheessa samat kymmenen lajista toiseen siirtyvää hahmoa alkavat muuten jo vähän puuduttaa. Mitenhän nuo loput edes saa avatuksi…

Hauskaa hetkeksi

Buzzin ja Singstarin rinnalle Sports Champions on hyvä seurapeli. Vähän kuitenkin kalliinpuoleinen, kun tarvitaan kamera ja vähintään kaksi kapulaa, jotta pelailu kimpassa edes onnistuu. Yksinpeliin tylsistyy nopeasti, enkä takaa, että moninpeliäkään jaksaa loputtomiin vääntää. Vaikea tätä on täysihintaisena pelinä suositella, varsinkin jos Move-ohjaimille ei ole luvassa muuta käyttöä. Peli sopii ihan kelvollisesti Moven esittelyyn tuttaville. Silti, jos esittelyä varten pitäisi valita kahdesta testaamastani julkaisupelistä, Start the Party on hauskempi – ja se sentään toimii hyvin yhdelläkin ohjaimella.