Aikana, jolloin videopelit koostuivat lähinnä pikseleistä, nuorison päätä sekoitti riemuisa avaruustaisto Asteroids. Se oli yksinkertainen räiskintä, jossa tarkoituksena oli tuhota sinne tänne sinkoilevia järkäleitä ja koettaa pysyä hengissä.

Housemarque modernisoi alkuperäisen Super Stardust -pelin aikanaan PlayStation 3:lle ja nyt myös PlayStation 4:lle Super Stardust Ultran muodossa. Se seuraa osittain Super Stardust HD:n jalanjäljissä mutta tuo myös hivenen uutta mukanaan.

Pelaajalla on käytettävänään kolme asetta, joiden tehokkuus vaihtelee tuhottavan asteroidin mukaan. Murikat hajoavat jokaisella nopeasti, mutta kätevimmäksi osoittautui piiskamainen kullan sulattaja. Sen pitkä ruoska pyyhkäisee helposti kentällä majailevat viholliset.

Pelimuotoja on useita, jotka vaihtelevat perinteisestä tuhoamisesta kekseliäämpiin pommitehtäviin. Osa niistä on tuttuja jo PS3:n Super Stardust HD:sta eivätkä sinällään tuo konseptiin mitään uutta. Niiden viilaamisessa kuluu kuitenkin aikaa, sillä ne vaativat harjoittelua. Peli rankaisee kovalla kädellä pienistäkin virheistä, mikä aiheuttaa joko turhautumista tai halua yrittää samaa kenttää uudelleen.

Innovatiivisin ratkaisu on Twitch-streamauspalvelua hyödyntävä interaktiivinen pelimuoto, jossa katselijat voivat lähettää pelaajalle apujoukkoja tai lisää tuhottavaa.

Nopeita refleksejä ja väistöliikkeitä

Super Stardust Ultran kentissä on viisi vaihetta, jotka muuttuvat vaikeammiksi pidemmälle edetessä. Viimeinen on niin touhukasta menoa, että lisäelämiä ja pommeja on syytä olla monta varastossa. Lisäksi vaikeammat tasot vaativat tarkkaa silmää ja koordinointikykyä, koska asteroideihin tai vihollisiin törmää nopeasti. Niitä ilmestyy myös lisää tiimellyksen keskelle, mikä aiheuttaa entistä enemmän kaaosta.

Etenemisessä helpotusta tuovat erilaiset edut, joita voi kerätä tuhoamalla erikoisasteroideja. Ne vapauttavat joko uuden aluksen, kilven, aseparannuksen tai lisää aikaa. Varsinkin aseparannukset tulevat tarpeeseen, sillä pelin edetessä tarvitaan kovempaa tykkitulta. Aseet kehittyvät maksimissaan sataan prosenttiin, jolloin esimerkiksi perustykki laukoo kuulia entistä kiivaammalla tahdilla.

Resogunistakin tutuiksi tulleet ominaisuudet ovat mukana myös Super Stardust Ultrassa. Turboa hyödyntämällä aluksella voi tehdä nopeita pyrähdyksiä vihollisparven lävitse ja pommeja käyttämällä ympärillä olevat kiusankappaleet hajoavat atomeiksi.

Partikkelitykityksen ryydittämä areena

Audiovisuaalisesta puolesta jää suhteellisen vähän käteen. Taustalla soi retromainen pauke ja monotoninen naisääni kertaa pelin kulkua ohjaimen kaiuttimesta. Graafisesti Super Stardust Ultra ei eroa aikaisemmasta julkaisusta paljoa, mutta esimerkiksi räjähdysten luomat partikkelisäikeet näyttävät komeilta. Lisäksi peli pyörii mukavasti yskimättä, vaikka ruudulla tapahtuu paljon samanaikaisesti.

Super Stardust Ultra toimii hyvin ajantäytteenä, mutta sen pariin ei varsinaisesti jumitu. Omien ja muiden ennätyksien rikkominen ei ole kovin kannustavaa, vaikka ystävilleen voi lähettää haasteita pelin omaa järjestelmää hyödyntäen. Se toimii hieman kankeasti ja tuntuu työläältä. Mistään ei myöskään näe kuka ystävistä omistaa Super Stardust Ultran.

Pelaajien, jotka nauttivat Super Stardust HD:sta PlayStation 3:lla ja etsivät samaa kokemusta tehokonsoleilla, kannattaa tutustua julkaisuun. Jos kuitenkin Super Stardust HD tai Delta viihdyttävät edelleen, ei uutukainen tarjoa paljon uutta. Rahoilleen saattaa löytää parempaa vastinetta muualta.