Vuonna 1999 Activision julkaisi Tony Hawk’s Pro Skater –pelin. Se saavutti lähes kulttisuosion ja toi extreme-pelit suuren yleisön tietoisuuteen. THPS sai suosionsa takia paljon jäljittelijöitä mm. BMX- ja lumilautailupelien muodossa. Haukan evoluutio ei ole päättynyt vielä tähänkään päivään mennessä, ja pelisarja on ehtinyt jo neljänteen osaansa säilyttäen yhä suosionsa. Vielä se jaksaa viehättää, mutta miksi?
Rakenna oma Haukkasi
Graafisesti THPS4 kuuluu Cube-pelien keskikastiin. Toki kentät ovat suuria ja toimivat nopeasti, mutta näyttävyyden kustannuksella. Taustalla olevat rakennukset ovat melko yksinkertaisia pahvilaatikkotaloja, joissa ei esiinny kovinkaan monimutkaisia kuvioita. Hahmomallinnus on paikoin kankeaa ei-pelattavien hahmojen animoinnista puhumattakaan. Temppuiluareenoilla siellä täällä tallustelevat ihmiset ovat kirveellä puusta veistettyjen näköisiä ja liikkuvatkin halkojen tavoin. Ihmisillä on vain yksi ja sama ilme kasvoillaan koko ajan, eikä se anna niistä tosiaankaan ihmismäistä, elollista vaikutelmaa. Käytössä olevan lautailijan temput sen sijaan on animoitu taidolla ja ne sulautuvat lähes saumattomasti yhteen. Satunnaisia töksähtelyjäkin tosin löytyy. Törmäystarkistus toimii maan kanssa erinomaisesti, mutta ihmisten läpi voi ajella ihan miten tahansa. Muutaman kerran kävi myös niin, että hahmo putosi rampin läpi suoraan maahan. Pelattavien hahmojen mallinnukseen on panostettu ja hahmot ovatkin melko helposti tunnistettavissa esikuvikseen. Jos pelin 14 lautailijaa ei riitä, löytyy THPS4:stä myös Create-A-Skater –moodi, jossa pelaajat pääsevät kokoamaan mieleisensä lautailijan valmiista osista.
THPS4:n yksinpeli painottuu lähes kokonaan sen Career Moden varaan. Siinä pelaajan on suoritettava eri skeittikentissä tehtäviä, joiden läpäisystä hänet palkitaan muun muassa uusilla lautailukentillä, tempuilla tai statistiikkapisteillä, joiden avulla voidaan parantaa lautailijan ominaisuuksia kuten hyppykorkeutta, nopeutta tai tasapainoa. Suurimpana erona aiempien versioiden Career Modeihin THPS4:n Career Moden kentissä voi liikkua täysin vapaasti, ilman minkäänlaisia aikarajoja. Kentissä siellä täällä vaeltavat ihmiset antavat pelaajalle erilaisia tehtäviä, joita pelistä löytyy 190. Tehtävien tavoitteet vaihtelevat suuresti: välillä tavoitteena voi olla tiettyjen asioiden poimiminen kentästä, tai tietyn temppusarjan tekeminen. Osa tehtävistä menee läpi jo muutamalla yrityksellä, mutta osa vaatii millintarkkaa ajoitusta, sorminäppäryyttä sekä ennen kaikkea vahvoja hermoja.
Liikkuu Haukan tavoin
Kaikki tähän asti pelaamani Cube-pelit käyttävät analogitikkua pääasialliseen ohjaukseensa. THPS4:ssä sitä voi kyllä käyttää, mutta itse huomasin D-padin olevan paljon käytännöllisempi vaihtoehto nopeiden kombojen toteutuksen kannalta. Analogitikkua käytettäessä liikeradat muuttuvat niin suuriksi verrattuna D-padiin, ettei sillä saa aikaan pitkiä liikesarjoja yhtä helposti kuin D-padilla. Valitettavasti Cuben D-padin pienehköstä koosta johtuen sormet lipsuvat siltä aika-ajoin niin, että sitä tulee painettua vahingossa viistoon, eivätkä halutut temput välttämättä onnistu. Jonkin ajan pelaamisen jälkeen tähän on kuitenkin niin tottunut, että pienetkin virheet on mahdollista paikata hieman huolellisemmalla pelaamisella.
Temppuilu on luonnollisestikin pääosassa THPS4:ssä ja onneksi se onkin pelin parhaiten tehty osuus. Erilaisia temppuja on aivan valtavasti ja niiden tekeminen onnistuu vain muutaman napin painalluksella. Kickflipit ja indyt onnistuvat keltä tahansa, mutta temppujen ketjutus erilaisiksi komboiksi onkin sitten jo toinen juttu. Tässä mukaan astuvat manualit ja revertit, jotka toimivat eräänlaisina aasinsiltoina tempusta toiseen. Manualissa lautailija alkaa tasapainoilemaan vain kahdella pyörällä, ja revertissä hän pyöräyttää laudan 180 astetta ympäri jalkojensa alla. Revertit onnistuvat vain ramppitemppujen jälkeen, kun taas manualeja voi tehdä lähes missä vain. Niin kauan kun lauta ei laskeudu maahan neljälle pyörälle, voi pelaaja jatkaa temppujen ketjutusta. Syy siihen, miksi temppujen ketjutus on pisteiden kannalta erittäin tuottoisaa löytyy kertoimista: jokaisesta kombon aikana tehdystä tempusta lopullisten pisteiden kerroin kasvaa yhdellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi viiden tempun ketjusta saa viisinkertaiset pisteet. Kombojen teko on syytä opetella heti alusta alkaen, sillä niitä tullaan tarvitsemaan pelin aikana useasti. Ruudun vasemmassa ylälaidassa on pieni special-mittari, joka täyttyy temppuja tehtäessä ja tyhjenee pelaajan kaatuessa. Kun se on täynnä, voi pelaaja tehdä erikoistemppuja, jotka ovat tavallisia näyttävämpiä ja pisterikkaampia. Lisäksi joistain kentistä löytyy minipelejä, joissa päästään mm. pelaamaan tennistä ja lyömään kunnareita rullalaudalla.
Haukaksi Haukan paikalle
Pelin musiikkiraidalla kuullaan artisteja kuten The Offspring tai Iron Maiden muutaman kymmenen kappaleen verran. Kappaleet ovat pääasiassa punk- tai rap-kappaleita, jotka sopivat pelin tunnelmaan erinomaisesti. Onneksi kappaleiden soittolistasta saa karsittua epämiellyttävät kappaleet pois tunnelmaa pilaamasta. Pelin efektipuoli on hoidettu mallikkaasti. Laudan ääni muuttuu maanpinnan mukaan, ja laudan irrotessa maasta voi kuulla renkaiden rullaavan jonkin aikaa tyhjää ennen kuin ne pysähtyvät. Erilaisista grindeistä lähtevät äänet hoitavat hommansa hyvin. Pitkästä aikaa ääniefektit kiinnittivät huomioni laadullaan.
THPS oli itselleni positiivinen yllätys. Vaikka rullalautailu ei kiinnosta pätkääkään, oli THPS4 varsin riippuvuutta aiheuttava sorminäppäryystesti. Peli on yhdellä hahmolla läpäisty parissa kolmessa illassa, mutta uudelleenpelattavuutta löytyy. Hiottu pelattavuus tekee pelaamisesta yhtä riemua, mutta jos aiemmat osat ovat entuudestaan tuttuja, kannattaa miettiä kahdesti jaksaako Haukka enää kiinnostaa.
