Trivial Pursuit ei liene kenellekään tuntematon tietovisailupeli, mutta kertauksen vuoksi vielä lyhyt sääntökatsaus: pelaajat heittävät noppaa ja siirtyvät laudalla haluamaansa suuntaan silmäluvun mukaan. Pelilaudan värit määrittelevät kysymyksen aihealueen, joita ovat viihde, maantieto, kulttuuri ja taide, historia, urheilu ja vapaa-aika sekä luonto ja tiede. Jos vastaus on oikein, voi pelaaja heittää noppaa uudestaan. Omalle pelinappulalle kerätään värikolmioita, joita saa vastattuaan oikein pelinappulan ollessa laudalla sijaitsevissa isoissa ruuduissa.

"Mikä on Suomen suurin harrastajavoimin ylläpidetty videopelien ja elektronisen viihteen yhteisösivusto?"

Wiille julkaistu Trivial Pursuit on aluksi iloinen yllätys. Se on nimittäin täysin suomenkielinen ja kysymyksissäkin nähdään kiitettävästi kotimaatamme koskevia aiheita. PlayStationin omistajille suomenkielisyys on ollut jo pitkään luonnollista, mutta jopa suositut Wiin Smarty Pantsit sekä muut tietovisailutapaukset ovat olleet pelkästään englanninkielen taitoisille suunnattuja.

Useammalle visailijalle alunperin suunniteltu Trivial Pursuit on konsoliversionakin parhaimmillaan kahden tai useamman tietoviisaan kauraa. Yksinpelille on jätetty vain yksi pelimoodi, kun taas moninpelaajille on tarjolla perinteisen pelitilan lisäksi astetta monimutkaisempi Facts & Friends lukuisine bonuskenttineen. Facts & Friends -tilassa ennustetaan kysymyksiin vastaamisen ohella toisten tietämystä aiheesta ja päätarkoituksena on ansaita eniten pisteitä. Yksinpelitila Clear the Board on välipalana kohtuullisen hauskaa treenaamista. Tarkoituksena on tyhjentää pelilauta vastaamalla mahdollisimman usein oikein, jotta pistekerroin kasvaa. Lopullisen pistemäärän näkee tulostaulukossa.

Ohjaus on simppeliä ja Wiin kaukosäädin sopii vastausvaihtojen osoitteluun mainiosti. Nopan heittäminen onnistuu heilauttamalla Wiimotea sivusuunnassa ja nostamalla sitä nopeasti ylös, jolloin noppa lennähtää näkyville. Nopan heittäminen onnistuu tosin pelkästään A-nappiakin painamalla, joten liikkeentunnistuksella ei ole käytännössä merkitystä.

"PS3, Wii, X360 - kuka vetää pisimmän korren?"

Graafisesti Trivial Pursuit ajaa pääosin asiansa. Selkeä ja pirteä pelilauta miellyttää silmiä ja vinkeät animaatiot höystävät pelinappuloiden liikkumista. Tekstit on luotu kuitenkin käsittämättömän pienellä fontilla. Kannattaa siis siirtyä metrin päähän telkkarista ja valmistautua silmien siristämiseen. Jo tämän vuoksi pistemäärä tipahtaa alemmas, sillä se vaikuttaa olennaisesti pelinautintoon. Paikoin raivostuttava juontaja voisi olla myös moiseen syypää, mutta asetuksista onnistuu onneksi ”hassuja” one-linereita laukovan moottoriturvan suun tukkiminen. Taustamusiikki on unohdettavuudessaan juuri sitä itseään, mutta ainakaan musiikki ei häiritse ajattelua.

Wiin Trivial Pursuit ei ole huono peli. Siitä pitää huolen erityisesti alkuperäinen idea jota on kunnioitettu ja uudistettu sopivassa määrin. Valittamisen aihetta löytyy kuitenkin teknisestä toteutuksesta: missä puuttuvat verkko-ominaisuudet, jotka olisivat tietovisailuun omiaan? Ladattavat lisäkysymykset sekä verkkomoninpeli olisivat olleet poikaa. Muihin valittamisen aiheisiin kuuluvat fontin koko sekä paikoin turhan kovatasoista maantiedon tuntemista vaativat vastausvaihtoehdot.

Jos kotoa löytyy mahdottoman tarkka ja suurikokoinen telkkari, on Wiin Trivial Pursuit illanistujaisissa aivan käypä tapaus. Jos taas uudistettu pelitila ei kiinnosta, kannattaa luottaa edelleen lautapeliin.