Testosteronipiikki

UFC eli Ultimate Fighting Championship on nimensä veroinen. Se on miehekästä kaksintaistelua, jossa useita eri taistelutyylejä edustavat ottelijat ottavat toisistaan mittaa kahdeksankulmaisella areenalla. Sääntöjä ei juuri ole, mutta UFC ei silti ole pelkkää järjetöntä pieksemistä. Voittoon ei pyritä keinolla millä hyvänsä, vaan ottelut ovat pääasiassa rehellisiä. Kehässä on kamppailijoiden lisäksi tuomari, joka vahtii vilunkipeliä ja yrittää tarvittaessa estää sen.

Toisin kuin amerikkalaisessa showpainissa, UFC:ssa on tosi kysymyksessä. Tony Halmekin kävi aktiivivuosinaan ottamassa UFC-kehässä muutaman kerran kuonoon. Toisaalta lajin raskaan sarjan tämänhetkinen mestari on entinen showpainitähti Brock Lesnar. Kummallista kyllä, urheilupeleistään tuttu Electronic Arts kieltäytyi ostamasta UFC-lisenssiä. Ehkä laji oli heille liian väkivaltainen. EA on tosin julkaisemassa saman lajityypin pelin ensi vuonna. Lopulta THQ tarttui täkyyn ja hyvä niin. UFC 2009 Undisputed on suunnannäyttäjä tulevaisuutta ajatellen.

Tummuva liha

Parasta Undisputedissa on pelattavuus. Ohjaussysteemi on helppo oppia mutta vaikea hallita täydellisesti. Sekä puolustus- että hyökkäysliikkeitä on runsaasti. Avainasemassa ovat vastahyökkäykset ja torjunnat. Vaikean ottelun saa altavastaajanakin käännettyä, kun saa pysäytettyä hyökkäyksen ja tehtyä oikein ajoitetun vastaiskun.

Aloittelijan näkökulmasta erityiskiitosta ansaitsee kattava harjoitusosio. Siinä voi halutessaan käydä läpi jokaisen liikkeen yksinkertaisimmista peruslyönneistä monimutkaisiin yhdistelmiin. Erinomainen pelattavuus nousee esiin harjoitusosiossa. Undisputedissa korostuu taito, ei nappuloiden satunnainen hakkaaminen. Etenkin mattopainissa saa olla todella tarkkana, ettei vastustaja saa yliotetta.

Treenauskehästä pääseekin suoraan tositoimiin. Yksittäisten otteluiden lisäksi pääsee kokeilemaan Classic Fights -tilaa. Klassisten otteluiden tahkoaminen on virkistävintä mitä kamppailupeleissä on pitkään aikaan nähty. Kikka piilee siinä, että nämä kamppailut on voitettava tiettyyn aikaan ja tietyllä liikkeellä. Palkkioksi oppii lajin historiaa ja saa avattua näyttäviä, aitoja videopätkiä.

Tärkein on tietysti uramuoto. Aluksi luodaan oma pelaaja. Toisin kuin Electronic Artsin urheilupeleissä, THQ:lla keskitytään olennaiseen; oman hahmon ulkonäkö jää yksilöllisten taisteluominaisuuksien varjoon. Oman ottelijan kyvyt voi räätälöidä mieleisekseen. Koska UFC-kehässä otellaan useilla eri tyyleillä, pelaaja voi keskittyä esimerkiksi nyrkkeilyyn, painimiseen tai judoon. Tämä tekee urasta ja jokaisesta yksittäisestä ottelusta sopivan vaihtelevan. Takapakkia otetaan tosin umpitylsissä sali- ja valikko-osioissa. Ennen jokaista ottelua joutuu treenaamaan useita kuukausia. Realistisuus on joskus puuduttavaa. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, sillä oman eläkkeelle siirtyneen ottelijan saa käyttöönsä muissa pelimuodoissa.

Kaksinpeli toimii parhaiten omalla koneella. Verkossakin pääsee pelaamaan, mutta serveriongelmat vesittävät tämän mahdollisuuden. Testissä ollut lehdistöversio toimi netissä harvakseltaan, kaatuillen ja tahmaten vähän väliä.

Pelattavuuden ehdoilla

Grafiikka ei ole kummoista, mutta ajaa silti asiansa. Animaatio on parhaiten toteutettu osa-alue. Huomaa, että etenkin kuuluisimpien kamppailijoiden liikkeisiin on panostettu. Silmäkarkin ystävä jää kuitenkin erityisesti kaipaamaan pieniä yksityiskohtia. Undisputedissa kaikki toimii pelattavuuden ehdoilla. Musiikki on Papa Roach -tyylistä kehnoutta, eikä aito UFC-selostuskaksikkokaan äidy ihmeellisiin suorituksiin. Huomio kääntyy itse otteluihin.

On virkistävää, että UFC 2009 Undisputedin teki THQ. Siitä on riisuttu Electronic Artsin urheilupeleille tyypillinen kuorrute. Tällä kertaa ratkaisu toimii, sillä ohjattavuus on hyvässä kuosissa. Jokaisen voiton eteen saa tehdä töitä, ja se on pelille kunniaksi. Undisputed on erinomainen valinta kamppailu-urheilun ystäville.