Indie-rintama käy peliteollisuudessakin kuumana. Innovatiiviset ideat ja sisällöstä huokuva rakkaus ovat saaneet niin kriitikot kuin pelaajatkin ylistämään Braidin ja Fezin kaltaisia yhden miehen projekteja. Ne tuovat myös virkistävää vaihtelua ummehtuneille genrehiteille. Valtavirrasta poikkeavia teoksia ei voikaan koskaan olla liikaa, ja Giant Sparrow’n esikoistuotos The Unfinished Swan on sarjan viimeisimpiä tulokkaita.

Olipa kerran…

The Unfinished Swan kertoo pienestä Monroe-pojasta, joka äitinsä menetettyään joutuu orpokotiin. Mukaansa hän saa muistoksi yhden äitinsä lukuisista tauluista, joista hän valitsee keskeneräiseksi jääneen taulun joutsenesta. Eräänä yönä joutsen on kuitenkin kadonnut taulun pinnalta. Hädissään poika sukeltaa taikapensseli kädessään raamien sisään saadakseen kiinni viimeisen muistonsa äidistään.

Taulun sisältä paljastuu ammottava tyhjyys. Taikasiveltimensä avulla Monroe onnistuu kuitenkin tuomaan väriä silmänkantamattomiin jatkuvaan valkeaan, josta mustetahrat alkavat vähitellen paljastaa tunnistettavia muotoja. Tyhjän taulun sisältä ilmaantuu kokonainen maailma, jonka asukkaat ja kuningas ovat kadonneet mystisesti. Salavyyhti purkautuu hiljalleen Monroen löytäessä kätkettyjä kirjansivuja, joissa rauhallinen naisääni kertoo huvittavan opettavaiseen sävyyn, mitä valtakunnalle on tapahtunut. Samaan aikaan kultaiset joutsenen jäljet johdattelevat pojan yhä lähemmäksi totuutta.

Satukirjallisuutta noudattava kerronta vie pelaajan lapsenomaisen yksinkertaiseen maailmaan, joka ei ole kuitenkaan täysin vailla vaaroja. Valkoinen tyhjyys muuttuu kappaleiden vaihtuessa pelottavan synkkään metsään ja surrealistiseen uneen, jossa eteenpäin päästäkseen on luotava kuutioita ilmasta. Kuolemista ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä peli jatkuu samasta pisteestä välittömästi epäonnistumisen jälkeen. Pimeydessä vaanivat hämähäkit luovat silti sopivasti jännitystä.

Maalaa maailmasi

Pelin ydin on värien yksinkertaisessa hyödyntämisessä. Ilmeetön maailma muuttuu kuin varkain pikkutarkasti suunnitelluksi luomukseksi saadessaan teräviä kontrasteja pintaansa. Tarinan edetessä uudet sävyt avaavat toisenlaisia ongelmia, mutta parhaimmat hetket The Unfinished Swanin parissa vietetään nimenomaan ensiminuuttien aikana. Pelillisesti muuttuva mekaniikka on toki järkevämpi ratkaisu, mutta viihdearvon osalta touhu alkaa muistuttaa liiaksi markkinoiden muita pelejä.

Pelaajan tärkein työkalu on Monroen taikasivellin, jonka avut muuttuvat kunkin kappaleen tarpeita vaativaksi. Aluksi sillä luodaan pelkästään musteläikkiä nähdäkseen eteenpäin, mutta myöhemmin sillä muun muassa kastellaan köynnöksiä, joita pitkin kiipeillä. Kenttiin piilotettuja ilmapalloja vapauttamalla pelaaja voi puolestaan avata käyttöönsä erilaisia apuja, kuten musteita pidemmälle ampuvan tarkkuuskiväärin. Näin pelikelloon saa muutaman lisäminuutin muutoin noin parituntiseksi jäävään kokemukseen.

Askeettista kauneutta

Visuaalisuus on muiden osa-alueiden tapaan hyvin pelkistetty. Kulmikkaista rakennelmista ja yhden käden sormilla laskettavista värisävyistä huolimatta yleisilme on piristävän poikkeuksellinen. Erilaisista lässähdyksistä ja poksahduksista koostuvat tehosteet eivät herätä kummoista mielenkiintoa, mutta Joel Corelitzin sävellykset ovat sen sijaan yksinkertaisuudessaan kauniita.

The Unfinished Swanin satumainen ote viettelee mukaansa. Yksinkertaisen toimiva visuaalisuus ja lempeän lorumainen kerronta kannattelevat kerrontaa siinä, missä varsinainen pelillinen osuus jättää kaipaamaan lisää.