SpydeCOD

Äärettömän sodan jäljillä

KonsoliFINin postilaatikkoon tipahti täysin yllättäen kutsu uuden Call Of Dutyn arvostelutilaisuuteen. Pienen arpomisen jälkeen – sekä vaimon siunauksen kera – ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi. Halukkaita lähtijöitä oli jonoksi asti, mutta muutaman päivän varoitusaika torppasi useimpien haaveet.

Heti saapuessa kävi selväksi, että edessä oli rankka pelirupeama. Myös turvajärjestelyiden laajuus kiinnitti huomiota. Tiloja vahti koko ajan neljä henkilöä, joiden päätehtävänä oli varmaankin ulkopuolisten poissa pitäminen. Olen melko varma, että he vahtivat toisella silmällä toimittajia, sillä tilaisuudesta ei saanut hiiskua kenellekään ennen Infinite Warfaren julkaisupäivää. Somepostaukset ja kirjoitukset olisivat johtaneet tuntuviin seurauksiin.

Lounaan nautittuamme pidettiin vain lyhyt esittely, jonka jälkeen kävimme kampanjan kimppuun. Illallistettuamme suurin osa porukasta alkoi olla jo viimeisissä tehtävissä. Itse jatkoin yhteentoista asti, jolloin lopputekstit rullasivat ruudulla. En edes muista milloin olisin viimeksi pelannut yhtä paljon saman päivän aikana.

Seuraavana aamuna startattiin zombimoodilla heti aamupalan jälkeen. Pelimuodon ohjaaja piti silmät kiiluen lyhyen esittelyn tulevasta. Mies sai tartutettua intoaan hieman myös toimittajaporukkaan. Aluksi otimme tuntumaa yksinään, kunnes muodostimme neljän hengen ryhmät yhteistyöpeliä varten. Minulla kävi tuuri, sillä pelipisteeni sijaitsi samassa ryppäässä kehittäjätiimin porukan kanssa ja he pyysivät minua liittymään seuraan. Pääsin siis vääntämään hauskaa pelimuotoa varsinaisten asiantuntijoiden kanssa ja se näkyi. Aluksi oli vaikea tottua heidän erikoiseen etenemistapaansa. Minua kiellettiin ampumasta yhtään zombia! Homma kuulemma etenee jouhevammin, jos yksi mies hoitelee ensimmäiset aallot. Kolmikko tiesi kaikki kikat ja opin moodista varmasti enemmän kuin yksikään toinen toimittaja siinä huoneessa. Olin tietysti melko huono verrattuna pelikavereihini, mutta se ei heitä tuntunut haittaavan. Pisimmillään pääsimme aaltoon numero 18.

Lounaan jälkeen kävimme moninpelin kimppuun. Onnekseni olin harjoitellut pelaamalla betaa muutamia päiviä ennen matkaa. En siis ollut aivan hukassa, kun astelimme taistelutantereelle. Toisia vastaan otellessamme toimittajien kansallisuudet tulivat hienosti esille: saksalaiset olivat uhmakkaita ja halusivat tuhota kaiken, ranskalaiset keskittyivät näyttämään hyvältä, kun taas hollantilaiset vaikuttivat lupsakoilta tyypeiltä. Entäs me kolme suomalaista? No, teimme tietysti parhaamme ja katsoimme mihin se riitti.

Kehittäjätiimin läsnäolo teki tapahtumasta erittäin mielenkiintoisen. En virallisesti haastatellut ketään, mutta jututin porukkaa kyllä. Osa heistä oli todella taitavia Codin pelaajia, mutta jotkut vain meidän tavallisten kuolevaisten tasolla. Yhtä lailla kaikki nauttivat oman studion tuotoksesta, mikä oli erittäin mahtavaa huomata. Intohimo näkyi katseissa, eleissä ja puheissa, eikä ollut kysymystäkään, etteivätkö he olisi tyytyväisiä aikaansaannokseensa. Eräs kehittäjätiimin jäsen ilmaisi asian hienosti: ”we have a sickness”.

Toisen päivän viihdyttävimmät hetket koettiin illan hämärissä. Hollantilaiset sekä yksi ranskalainen haastoivat kehittäjätiimin, ja matsit olivat todella tiukkoja. Viihdearvo oli kohdallaan riemunkiljahdusten sekä kirosanojen halkoessa ilmaa.

Kolmannen päivän aamu omistettiin Modern Warfaren uusioversiolle. Hiukan kampanjaa lämmikkeeksi, jonka jälkeen suuntasimme moninpeliareenoille. Pelattavuus oli pieni shokki Infinite Warfaren jälkeen, sillä rakettireppuhyppely jäi päälle. Pian siihenkin tottui, mutta kaipasin silti takaisin fururistisimmille areenoille. Lounaan jälkeen olikin jo aika lähteä kotia kohti.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Ruokaa ja juomaa oli aina tarjolla, eikä edes ovea tarvinnut avata itse. Puitteiden ollessa kohdillaan saimme keskittyä olennaiseen, eli pelaamiseen. Tämmöiselle reissulle voisi kyllä lähteä toistekin. Joku tietysti kysyy, että vaikuttaako tämän kaltainen voitelu pelin arvosanaan. Samaa mietin itsekin ennen lähtöä, mutta ilokseni voin todeta, että Infinite Warfare yllätti positiivisesti. Arvostelu luettavissa tästä.


ladataan kommentteja...