Mega Man tekee paluun ilahduttavan perinteisesti
Mega Man: Dual Override on kahdestoista teos Capcomin klassisessa toimintapelisarjassa, joka on ilahduttanut pelaajia kohta neljänkymmenen vuoden ajan. Viimeisestä seikkailusta on kuitenkin vierähtänyt jo kahdeksan vuotta, ja sarjan fanit ovatkin innokkaasti odottaneet paluuta takaisin sinisen robotin saappaisiin. Pääsimme testaamaan pelin ensimmäisiä kenttiä Gamescomissa ja samalla kokeilemaan, miltä uusi Dual Override -pelimekaniikka maistuu.
Yksinkertaisesti todettuna, Mega Man: Dual Override on juuri sitä, mitä sarjalta voisi odottaa. Ensimmäisen kahden kentän perusteella Mega Manin uusin ralli on haastava ja mielikuvituksellinen paukuttelu, joka kuitenkin tarjoaa juuri tarpeeksi valintoja vaikeustason ja esteettömyyden suhteen, että jokainen pääsee nauttimaan uusimmasta osasta.
Perinteiset elementit ovat yhä tallella: Mega Man hyppii, liukuu ja lataa erikoishyökkäyksiä ihan kuin ennenkin. Mikäli yksikään aiempi sarjan peleistä on edes vähänkään tuttu, niin Dual Overriden perusteet tuntuvat hetkessä selkärangassa. Jotain pieniä myönnytyksiä nykypäivään on myös tehty. Esimerkiksi liukuminen ei enää vaadi kahden eri napin yhdistelmää: pelkästään ympyrä-napin painallus riittää. Itselle muutos on vain positiivinen, ja Mega Manin ohjaus tuntuu entistä paremmalta verrattuna esimerkiksi kirotun vaikeaan Mega Man 11 -peliin.
Uudistuksia ovat sen sijaan nimensä mukainen override-mekaniikka, jonka avulla Mega Man voi ladata patterinsa yli niiden tavallisen kapasiteetin. Tämän jälkeen hän voi laukaista erikoishyökkäyksen, joka osuessaan tekee aikamoista jälkeä viholliseen kuin viholliseen. Hyökkäys ei kuitenkaan ole mikään valttikortti, sillä käytön jälkeen Mega Manilla on lyhyt viilentymisaika, jonka aikana hän ei voi käyttää muita hyökkäyksiä kuin erikoisaseen peruspaukkuja.
Toinen lisä on Mega Manin Custom Chip -systeemi, jonka on tarkoitus antaa pelaajalle mahdollisuus kustomoida sankarimme kykyjä eri kenttiä varten. Jokainen Custom Chip antaa erilaisia bonuksia, kuten voimakkaampia hyökkäyksiä tai mahdollisuuden ladata energiaa varastoista Estus Flaskin tapaan. Perinteisempää formaattia puolestaan edustaa Rush-koiran kutsuminen kenttiin, jonka avulla Mega Man pystyy loikkimaan entistä korkeammalle etsimään salaisuuksia ja piilotettuja bonuksia.
Demossa esitteillä oli vain kolme erilaista bonusta, joista päädyin käyttämään Rushia eniten sen tuttuuden vuoksi. Koska testiaikaa oli vain alle tunti, halusin keskittyä enemmän kenttien tutkimiseen ja uusiin pomotaisteluihin, joten valitettavasti erikoiskyvyt jäivät hieman taka-alalle. Paikalla olleet PR-tyypit kertoivat, että itse pääpelissä Custom Chippejä löytyy huomattavasti enemmän, mutta eivät voineet vielä kertoa kuinka monta.
Kentät puolestaan ovat ehtaa Capcom-laatua, eli luvassa on monipuolinen sekoitus tasohyppelyä ja pirullisen vaikeita kohtaamisia vihollisten kanssa. Demossa oli mahdollista valita vaikeustasoksi klassinen ja huomattavasti helpompi modernisoitu versio, joka teki kokemuksesta paljon rennomman. Itse käytin valtaosan ajasta klassisella vaikeudella, mikä puolestaan muistutti minua rajusti siitä, että iän myötä omat refleksit eivät enää ole sitä, mitä ne ennen olivat. Onneksi perinteinenkään vaikeustaso ei pakota aloittamaan koko peliä alusta, kun Mega Man kuolee tarpeeksi monta kertaa.
Kentistä löytyy myös tätä nykyä tallennuspisteitä, jotka antavat mahdollisuuden jatkaa toimintaa tärkeistä välietapeista, kuten juuri ennen pomotaistelua. Lisäys on pieni, mutta merkittävä, eikä se vähennä pelin haastetta ollenkaan. Mega Man: Dual Override on yhä kova pähkinä purtavaksi.
Tuttuun tapaan maailmat on kehitetty erilaisten pomotaistelujen ympärille. Tällä kertaa vastassa ovat Robot Master -liigan jäsenet, joista uusimpana tuttavuutena on Twinkle Girl, joka edusti demon haastavinta antia. Kentät jälleen kerran kertovat jotain niiden johtajasta, eli Twinkle Girlin tapauksessa karkeloita rakastavasta pop-idolista, joka ei saa tarpeekseen ilotulitteista. Ilahduttavan värikästä maailmaa on ilo seurata, ja varsinkin mainiot animaatiot saivat hymyilemään kerta toisensa jälkeen. Musiikki on myös täyttä rautaa ja sarjan pitkäaikaiset fanit saattavat jopa tunnistaa tuttuja otteita uusista sävellyksistä. Ainakin omaan korvaan kantautui etäinen variaatio Dr. Wilyn teemasta, joka saa jalat tamppaamaan hetkessä.
Mega Man: Dual Override on vielä kehityksessä, eikä julkaisua nähdä kuin vasta ensi vuoden puolella. Tästä huolimatta ensimmäiset kentät tuntuivat jo todella viimeistellyiltä ja hauskoilta. On suorastaan ilo nähdä, miten nopeasti sarjaan tottuu jopa pitkän tauon jälkeen. Ei kestänyt kuin muutama minuutti ja meno tuntui siltä, kuin ei olisi kulunut hetkeäkään aiemmasta seikkailusta.
Vanhan koulukunnan fanit saattavat nurista uusista helpotuksista, mutta uudet tulokkaat ja ikääntyvät konkarit puolestaan vain kiittävät mahdollisuudesta nauttia rakkaasta sarjasta ilman, että kenttiä täytyy vääntää hampaat irvessä tästä tuomiopäivään asti.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun.