N-Gagella ei ole liiemmin jalkapallopelejä näkynyt. TaskuFINin aiemmin arvostelema Gameloftin Marcel Desailly Pro Soccer kärsi epäloogisuuksistaan pelimekaniikassa, ja tuotoksen ainoa kilpailija on ollut FIFA Football
-pelisarja. FIFA luottaa kotikonsoleilta tuttuun arcade-tyyliin, jossa
matseilla on tapana päättyä melko suurinumeroisiin lukemiin. Vuoden
2005 painos on jatkoa N-Gagen FIFA Football 2004:lle,
joka ilmestyi vasta kuluvan vuoden tammikuussa. Siispä seuraajan
ilmestymisestä ei ole kulunut vuottakaan, mutta tästä huolimatta sarjaa
on pystytty viemään eteenpäin.
Vuodet vierivät, FIFA pysyy
Kuten alustuksessa tuli todettua, luottaa N-Gagen FIFA Football 2005 kolikkopelimäiseen tyyliin. Tästä johtuen varsinkaan helpoimmilla tasoilla vastustajan puolustuksen pystyy ohittamaan turhankin helposti parilla syötöllä taikka ristiohjainta hyväksi käyttäen pujottelemalla. Oikean elämän futismatseihin verrattuna FIFAssa maalivahdit nousevat erityisen suureen osaan ihmepelastuksiensa takia; tosin tämä on kuulunut jo pitkän aikaa pelisarjan konseptiin.
Muihin EA Sportsin futispeleihin verrattuna N-Gagen FIFAa voisikin kutsua riisutuksi versioksi. Kotikonsoleilta tutut hienoudet ovat poissa, mutta tämä ei kuitenkaan estä peliä olemasta viihdyttävä. Syötön ja vedon lisäksi taskuversiossa onnistuvat vain juoksut, läpisyötöt ja keskitykset, mutta jo näillä avuilla pärjää hyvin. Lisäkikat saattaisivat vain sekoittaa pelaajaa, sillä lähes koko toimintanäppäinten kirjo on jo käytössä. Pääasiassa kontrollit ja näppäinasettelu ovat vuoden 2005 mallissa kohdallaan, mutta karvaus- ja laukaisutoimintojen piilottaminen saman napin alle ihmetyttää. Usein nimittäin pelaaja yrittää ottaa palloa pois vastustajalta ja vahingossa heti perään potkaisee pelivälineen kohti vastustajan maalia. Valitettavasti näppäinasetuksia ei voi muuttaa pelissä, joten valmiiksi päätettyihin nappeihin on tyytyminen.
Puitteet hanskassa, kuten aina
Uuden FIFAn lisenssin laajuus on huikaiseva. Pienelle MMC-kortille on pystytty mahduttamaan yli 10 000 pelaajan tiedot, 20 liigaa sekä läjän maajoukkueita Suomea myöten. Tiedot ovat hyvin kohdillaan, tosin maajoukkueiden pelaaja listoilla on pienempiä ja vähän suurempia virheitä. Esimerkiksi Suomen maajoukkueesta tuttu Joonas Kolkka pelaa FIFAssa ensisijaisesti keskushyökkääjänä, vaikka hänet tunnetaan paremmin laiturin taidoistaan.
Pelimuodot keskittyvät ennen kaikkea seurajoukkueiden ympärille. Toki maailmanmestaruusturnausten ynnä muiden sarjojen pelaaminen onnistuu maajoukkueillakin, mutta ura- ja haastemoodeja tahkotaan seurajoukkueilla. Jälkimmäinen pelimuoto onkin melko mukava lisä FIFA-sarjaan. Siinä pelataan tosielämästä tuttuja pelitilanteita, joissa tulee pystyä kääntämään tappioasema voitoksi tai kyetä rökittämään vastustaja oikein kunnolla. Haasteet ovat mukavan lyhyitä, ja ne toimivat hyvänä välipalana muiden pelimuotojen lomassa. Oikeastaan ainoa suurempi valituksen aihe on se, että myös vuosien takaiset ottelut pelataan vuoden 2004 kokoonpanoilla. Näin esimerkiksi legendaarinen Mestarien liigan finaali Manchester United - Bayern München on tunnelmaltaan hieman lattea.
Haastepelimuodon ohella uramoodi on FIFAn mielenkiintoisinta antia. Siinä pelaajan vastuulle annetaan oman joukkueen luotsaaminen viiden vuoden ajan. Peli antaa pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet, jotka tulisi pyrkiä täyttämään. Oman lisämausteensa soppaan vielä tuo erikoiset pisteet, joita saa otteluiden voittamisesta sekä erilaisten muiden ehtojen täyttämisestä. Esimerkiksi vähintään kolmen maalin voitto ja oman pään puhtaana pitäminen tietävät pelaajalle lisätuohta. Kun oma pistepussi on karttunut tarpeeksi, annetaan mahdollisuus kehittää pelaajien kykyjä. Yleisen fysiikan parannuksen lisäksi voi harjoittaa myös hyökkääjien, keskikenttäpelaajien, puolustajien ja maalivahtien taitoja.
FIFAssa on edellisvuoden malliin verrattuna parannettu moninpeli. Tällä kertaa kahden sijaan korkeintaan neljä pelaajaa voivat ottaa mittaa toisistaan. Bluetoothin välityksellä toimiva moninpeli on hauska lisä, eikä lähiverkossa pelatessa esiinny tökkimistä. Valitettavasti N-Gage Arenalla ei voi pelata matseja ihmispelaajia vastaan, mutta toisaalta tämä on ymmärrettävää GPRS:n rajatun kaistan takia. Arenalla riittää tästäkin huolimatta tietyssä määrin puuhasteltavaa, joskin verkkopeli on FIFAssa lähinnä kosmeettinen ominaisuus. Verkossa voi nimittäin katsella vain toisten maaliuusintoja sekä ladata omia maalejaan muiden nähtäväksi. Lisäksi uramoodin tilastotiedot voi antaa Arenalla muiden nähtäväksi.
Eteenpäin on menty
Pelisarjaa on viety graafisesti eteenpäin: animaatiot näyttävät entistä sulavammilta ja ulkoasu on miellyttävän näköinen. Presentaatiossa olisi toki parantamisen varaa, mutta toisaalta taskupeleissä tämä ei ole aivan yhtä olennaista kuin kotikonsoleilla. Ymmärrettävästä syystä myöskään kasvoja ei pysty N-Gage-versiossa erottamaan, eikä eri pelaajille ole luotu omien potkutekniikoiden kaltaisia yksilöllisiä ominaisuuksia. Pelin äänimaailma ei yllä aivan parhaalle mahdolliselle tasolle, sillä matseissa taustalla mölyävät fanit eivät onnistu vakuuttamaan. Valikoissa taustalla soiva musiikki on sitä vastoin leppoisaa ja tyylilajien kirjo on mukavan leveä. EA Sportsille tuttuun tyyliin kappaleet ovat lisensoituja, eikä jäljessä ole juuri valittamista.
FIFA Football 2005 on onnistunut jatko-osa. Peli on kehittynyt edelliseen versioon verrattuna, ja tuotos sopii mainiosti taskupeliksi rennon kolikkopelimäisen tyylinsä takia. N-Gagen Marcel Desailly Pro Soccer lyödään lähes jokaisella osa-alueella, vain äänimaailma onnistui vakuuttamaan Gameloftin nimikkeessä FIFAa paremmin Vaikka arcademainen tyyli on tiettyyn rajaan asti eduksi futispeleille, saattaa se ylittyessään tuntua pelimekaniikassa pinnallista. Juuri syvyyttä jääkin FIFAssa kaipaamaan. Lisäksi N-Gage-versio ei pysty tarjoamaan pelisarjaan kotikonsoliversiot mukaan lukien oikeastaan mitään uutta. N-Gage Arena on loppujen lopuksi melko turha lisä ja haastemoodi tuli tutuksi jo edellisvuoden mallissa. Lyhykäisesti sanottuna FIFA Football 2005 tekee asiat varmaksi ja hyväksi havaitulla tavalla, mutta toisaalta kyseessä on melko yllätyksetön pelikokemus.
Vuodet vierivät, FIFA pysyy
Kuten alustuksessa tuli todettua, luottaa N-Gagen FIFA Football 2005 kolikkopelimäiseen tyyliin. Tästä johtuen varsinkaan helpoimmilla tasoilla vastustajan puolustuksen pystyy ohittamaan turhankin helposti parilla syötöllä taikka ristiohjainta hyväksi käyttäen pujottelemalla. Oikean elämän futismatseihin verrattuna FIFAssa maalivahdit nousevat erityisen suureen osaan ihmepelastuksiensa takia; tosin tämä on kuulunut jo pitkän aikaa pelisarjan konseptiin.
Muihin EA Sportsin futispeleihin verrattuna N-Gagen FIFAa voisikin kutsua riisutuksi versioksi. Kotikonsoleilta tutut hienoudet ovat poissa, mutta tämä ei kuitenkaan estä peliä olemasta viihdyttävä. Syötön ja vedon lisäksi taskuversiossa onnistuvat vain juoksut, läpisyötöt ja keskitykset, mutta jo näillä avuilla pärjää hyvin. Lisäkikat saattaisivat vain sekoittaa pelaajaa, sillä lähes koko toimintanäppäinten kirjo on jo käytössä. Pääasiassa kontrollit ja näppäinasettelu ovat vuoden 2005 mallissa kohdallaan, mutta karvaus- ja laukaisutoimintojen piilottaminen saman napin alle ihmetyttää. Usein nimittäin pelaaja yrittää ottaa palloa pois vastustajalta ja vahingossa heti perään potkaisee pelivälineen kohti vastustajan maalia. Valitettavasti näppäinasetuksia ei voi muuttaa pelissä, joten valmiiksi päätettyihin nappeihin on tyytyminen.
Puitteet hanskassa, kuten aina
Uuden FIFAn lisenssin laajuus on huikaiseva. Pienelle MMC-kortille on pystytty mahduttamaan yli 10 000 pelaajan tiedot, 20 liigaa sekä läjän maajoukkueita Suomea myöten. Tiedot ovat hyvin kohdillaan, tosin maajoukkueiden pelaaja listoilla on pienempiä ja vähän suurempia virheitä. Esimerkiksi Suomen maajoukkueesta tuttu Joonas Kolkka pelaa FIFAssa ensisijaisesti keskushyökkääjänä, vaikka hänet tunnetaan paremmin laiturin taidoistaan.
Pelimuodot keskittyvät ennen kaikkea seurajoukkueiden ympärille. Toki maailmanmestaruusturnausten ynnä muiden sarjojen pelaaminen onnistuu maajoukkueillakin, mutta ura- ja haastemoodeja tahkotaan seurajoukkueilla. Jälkimmäinen pelimuoto onkin melko mukava lisä FIFA-sarjaan. Siinä pelataan tosielämästä tuttuja pelitilanteita, joissa tulee pystyä kääntämään tappioasema voitoksi tai kyetä rökittämään vastustaja oikein kunnolla. Haasteet ovat mukavan lyhyitä, ja ne toimivat hyvänä välipalana muiden pelimuotojen lomassa. Oikeastaan ainoa suurempi valituksen aihe on se, että myös vuosien takaiset ottelut pelataan vuoden 2004 kokoonpanoilla. Näin esimerkiksi legendaarinen Mestarien liigan finaali Manchester United - Bayern München on tunnelmaltaan hieman lattea.
Haastepelimuodon ohella uramoodi on FIFAn mielenkiintoisinta antia. Siinä pelaajan vastuulle annetaan oman joukkueen luotsaaminen viiden vuoden ajan. Peli antaa pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet, jotka tulisi pyrkiä täyttämään. Oman lisämausteensa soppaan vielä tuo erikoiset pisteet, joita saa otteluiden voittamisesta sekä erilaisten muiden ehtojen täyttämisestä. Esimerkiksi vähintään kolmen maalin voitto ja oman pään puhtaana pitäminen tietävät pelaajalle lisätuohta. Kun oma pistepussi on karttunut tarpeeksi, annetaan mahdollisuus kehittää pelaajien kykyjä. Yleisen fysiikan parannuksen lisäksi voi harjoittaa myös hyökkääjien, keskikenttäpelaajien, puolustajien ja maalivahtien taitoja.
FIFAssa on edellisvuoden malliin verrattuna parannettu moninpeli. Tällä kertaa kahden sijaan korkeintaan neljä pelaajaa voivat ottaa mittaa toisistaan. Bluetoothin välityksellä toimiva moninpeli on hauska lisä, eikä lähiverkossa pelatessa esiinny tökkimistä. Valitettavasti N-Gage Arenalla ei voi pelata matseja ihmispelaajia vastaan, mutta toisaalta tämä on ymmärrettävää GPRS:n rajatun kaistan takia. Arenalla riittää tästäkin huolimatta tietyssä määrin puuhasteltavaa, joskin verkkopeli on FIFAssa lähinnä kosmeettinen ominaisuus. Verkossa voi nimittäin katsella vain toisten maaliuusintoja sekä ladata omia maalejaan muiden nähtäväksi. Lisäksi uramoodin tilastotiedot voi antaa Arenalla muiden nähtäväksi.
Eteenpäin on menty
Pelisarjaa on viety graafisesti eteenpäin: animaatiot näyttävät entistä sulavammilta ja ulkoasu on miellyttävän näköinen. Presentaatiossa olisi toki parantamisen varaa, mutta toisaalta taskupeleissä tämä ei ole aivan yhtä olennaista kuin kotikonsoleilla. Ymmärrettävästä syystä myöskään kasvoja ei pysty N-Gage-versiossa erottamaan, eikä eri pelaajille ole luotu omien potkutekniikoiden kaltaisia yksilöllisiä ominaisuuksia. Pelin äänimaailma ei yllä aivan parhaalle mahdolliselle tasolle, sillä matseissa taustalla mölyävät fanit eivät onnistu vakuuttamaan. Valikoissa taustalla soiva musiikki on sitä vastoin leppoisaa ja tyylilajien kirjo on mukavan leveä. EA Sportsille tuttuun tyyliin kappaleet ovat lisensoituja, eikä jäljessä ole juuri valittamista.
FIFA Football 2005 on onnistunut jatko-osa. Peli on kehittynyt edelliseen versioon verrattuna, ja tuotos sopii mainiosti taskupeliksi rennon kolikkopelimäisen tyylinsä takia. N-Gagen Marcel Desailly Pro Soccer lyödään lähes jokaisella osa-alueella, vain äänimaailma onnistui vakuuttamaan Gameloftin nimikkeessä FIFAa paremmin Vaikka arcademainen tyyli on tiettyyn rajaan asti eduksi futispeleille, saattaa se ylittyessään tuntua pelimekaniikassa pinnallista. Juuri syvyyttä jääkin FIFAssa kaipaamaan. Lisäksi N-Gage-versio ei pysty tarjoamaan pelisarjaan kotikonsoliversiot mukaan lukien oikeastaan mitään uutta. N-Gage Arena on loppujen lopuksi melko turha lisä ja haastemoodi tuli tutuksi jo edellisvuoden mallissa. Lyhykäisesti sanottuna FIFA Football 2005 tekee asiat varmaksi ja hyväksi havaitulla tavalla, mutta toisaalta kyseessä on melko yllätyksetön pelikokemus.
Arvosteltu alustalla
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nokialle.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun.