Viekö pystyyn kuollut Marathon Bungien mukanaan?

Bungien riski marginaalisen genren kanssa on realisoitumassa pahan kerran.

Bungie studiona on kehittänyt joukon pelihistorian parhaita ammuskelupelejä. Halot, Destinyt, you name it. Kun Sony osti studion 3,6 miljardilla dollarilla vuonna 2022 ja uuden brändin kehityksestä ilmoitettiin, olivat odotukset syystäkin korkealla. Kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitellusti.

Rankka ankka

Marathon oli itselleni sarjana vieras, vaikka monet ystäväni muistelevatkin alkuperäisiä 90-luvun ammuskelupelejä hyvällä. Suuria pään rapsutuksia tuotti kuitenkin uusimman osan genre: trendikäs keräilyammuskelu (extraction shooter).

Keräilyammuskelut tunnetaan hardcoreina peleinä, joissa panokset ovat kovia ja resurssit tiukassa. Ammuskelupelit tunnettiin jossain määrin hupsuina sinkohippailuina, kunnes genre lähti kypsymään. Teemana paineen kasvattaminen on ollut aikanaan läpimurto kahdessa kohtaa pelihistoriaa. 

Ensimmäisenä 90-luvun lopulla saapui Counter-Strike, jossa kuolleet pistetään loppukierroksen ajaksi edelleen penkille odottelemaan lopputulosta. Minuutit tuntuivat pitkiltä, kun ainoa mahdollisuus oli seurailla eloonjääneiden toilailua.

Kovempaa selviytymistaistelua edustaa vuonna 2017 julkaistun PlayerUnknown's Battlegroundsin esittelemät kuninkaallistaistot (battle royale), joissa kentälle selviytymään heitetyt joukkueet häviävät lähes aina ja vain yksi sankarseurue jää juhlistamaan voittoa kanaillallisen merkeissä.

Keräilyammuskelut edustavat vieläkin kovempaa genreä, sillä yksittäisten taisteluiden päälle rakentuu resurssienhallinnan metapeli. Kuollessa resurssit jäävät matkalle, jolloin pelaaja voi menettää edellytyksensä tuoda käyttöön mielekkäitä varusteita seuraaville kierroksille. Escape from Tarkovin kaltaiset pelit ovat kerryttäneet oman fanipoolinsa, joita tällainen hikoilu kiinnostaa.

Hypätään hypejunaan

Sonyn investointi Bungien ostamiseen on ollut massiivinen, joten odotukset ovat sen mukaisia. Odotuksia kasvattaa Arc Raidersin menestys, sillä edelleen lähes vuosi julkaisunsa jälkeen se kerryttää noin 40 000 pelaajaa palvelimen äärelle. Arc Raidersin resepti on ollut kasualisointi, sillä vaikka genre on armoton, kohdellaan pelaajaa mahdollisimman hellällä kädellä. Lisäksi pelaajat ohjataan eri palvelimille sen mukaan, kiinostaako heitä ennemmin ympäristön vai muiden pelaajien kanssa taisteleminen.

Tällä akselilla, jossa Tarkov edustaa rankinta hardcorea ja Arc Raiders pehmeän kasuaalia taistelua, asettuu Marathon johonkin väliin – tosin hieman kovempaan päähän. Ainakaan uusia pelaajia ei silitetä myötäkarvaan. Tämä on vaikea positio, kun omistaja odottaa massiivista menestystä laajoista pelaajajoukoista.

Oma mielipiteeni on selvä: lopputulos oli farssi. Marathonin esteettinen ja toiminnallinen kulma toimivat, mutta sen jyrkkä vaikeusaste vieraannutti. Olen pelannut nelinumeroisen tuntimäärän Counter-Strikea ja Apex Legendsiä, ja varmaan toisen mokoman muita ammuskelupelejä, mutta jatkuva turpasauna ja sen tuottama köyhyyskierre ei kerta kaikkiaan ollut hauskaa.

Oma arvioni oli tylppä kaksi tähteä, mikä osoittautui maailman huonoimmaksi arvosanaksi pelille. Kenties en vain osannut gitata guudiksi tai heittäytyä toiminnan vaikeuteen oikealla tavalla, mutta ilmeisesti oma sentimenttini on samanlainen kuin suurella pelaajakunnalla. Jo muutamassa kuukaudessa pelaajamäärät ovat romahtaneet.

Kun Arc Raidersia pelaa nelisenkymmentätuhatta pelaajaa ja Tarkovia runsaat parikymmentätuhatta, on Marathonin pelaajamäärä alittanut seitsemäntuhannen päivittäisen pelaajan rajan. Jopa vähemmän tunnettu genren edustaja Hunt: Showdown 1896 on Tarkovin kanssa samanlaisissa lukemissa.

Redditiin on vieläpä kertynyt rommareiden oma, yllättävän seurattu MarathonHate-subi, joka keskittyy trollaamisen kautta ivaamaan pelaajamäärien romahdusta.

Suurin pudottaja

Oikeastaan nyt odotetaan vain laskeuman asettumista. Voi olla, että Marathon nilkuttaa eteenpäin vannoutuneen hardcore-pelaajakuntansa voimin, mutta kovin hyvältä tilanne ei näytä – semminkin kun kovemmat pelit imevät edelleen pelaajakuntaa itseensä. En ole aivan varma, keitä jäljelle jääneet seitsemäntuhatta pelaajaa ovat.

Bungie on selvästi onnistunut iskemään kätensä kakkaan, ja vaikka toistaiseksi omistajan luottamus on voimassa, eivät yleiset talousuutiset pelialalla lupaa hyvää. Sonyn osavuosikatsaus kertoo jo omaa jälkeään: yhtiö joutui alaskirjaamaan 765 miljoonaa dollaria alkuperäisestä 3,6 miljardin investoinnistaan Bungiehin.

Nyt irtisanomiset ovat alkaneet, joten nähtäväksi jää, miltä tulevaisuus näyttää. Ainakin Sonyn johtajien mielessä pyörii varmasti yksi kysymys: ovatko live-service-pelit asia, johon haluamme tulevaisuudessa panostaa?