The Caribou Trail on erilainen sotapeli

Aiemmin jo PC:lle julkaistu The Caribou Trail keskittyy sotaan ystävyyden ja kumppanuuden näkökulmasta. Harmittavasti teos ei aivan tavoita aihepiirin käsittelyyn vaadittua vakavuutta.

Euroopan laidalla

Gallipolin taisteluun – tai oikeastaan asemasotaan – keskittyvä The Caribou Trail kertoo kolmen sotilaan kokemuksista ja ystävyydestä noin vuoden kestäneessä ensimmäisen maailmansodan aikaisessa operaatiossa. Nuorukaiset olivat päätyneet Euroopan laitamille aina Kanadan Newfoundlandista asti. Epätodelliset, romantisoidut odotukset ja karut olosuhteet törmäsivät rankasti, sillä monelle rekrytoidulle sodan karuus iski päin kasvoja saappaiden koskiessa rantahiekkaan. Edessä ei ollutkaan sankaritarina, jota kertoa kotona, vaan epäinhimillinen koettelemus, jossa ei ollut voittajia.

Gallipolin niemimaan valtaaminen päätyi suurien tappioiden jälkeen ympärysvaltojen vetäytymiseen. Nykyisen Turkin, silloisen Osamanien valtakunnan, kivikkoisella niemimaalla oli strategista merkitystä, sillä sen vieressä kulkee Mustanmeren ja Välimeren yhdistävä Turkin salmet, jonka kautta Venäjä olisi saanut tärkeän huoltoyhteyden Välimerelle. Operaatio ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan. The Caribou Trail keskittyy useamman kuukauden kestäneeseen pattitilanteeseen, jossa molempien osapuolten sotilaat kyttäsivät toisiaan juoksuhaudoissa, välissään täysin pommitettu “ei kenenkään maa”. Pelaajan tehtäväksi jää selvitä hengissä painajaismaisista olosuhteista.

Pidä kengät kuivana

Kaikki alkaa veneestä läheltä niemimaata. Kertojana toimiva Fisher soutaa yön pimeydessä kohti rantaa, paikkaa, joka toimii seuraavat kuukaudet joukko-osaston kotina. The Caribou Trail keskittyy sodan tiettyihin päiviin ja tehtäviin, joiden jälkeen istutaan leirinuotiolla keittämässä laihaa keittoa ja potemassa koti-ikävää. Vaikka peli on kuvattu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta, se ei ole missään nimessä räiskintä, vaan enemmänkin kävelysimulaattori. Apuna ovat kiikarit, kartta ja kestävät saappaat.

Noin kolmetuntinen nimike käynnistyy suht hitaasti ja kädestä pitäen. Leiripaikka toimii puoliavoimena tutkimuspaikkana, jossa voi kuunnella naapuriteltan juttuja ja lukea lehtileikkeitä. Hiljalleen siirrytään lähemmäs taistelukenttää, jolloin tehtävät tarjoavat jo hieman enemmän tunnetta ja pelkoa. Tehtävät koostuvat päivittäisistä askareista aina postin hakemisesta juoksuhaudan kaivamiseen, mutta kolmen kaverin tie vie myös etulinjaan, jossa kerätään muun muassa kuolleiden tunnuslevyjä. Viimeistään kaatuneiden sotilaiden näkeminen pysäyttää pohtimaan sodan järjettömyyttä. Karut ja kuumat olosuhteet vaativat veronsa muutenkin jo haastavan tilanteen lisäksi.

Pelin graafinen ulkoasu ei täysin tavoita synkkää tunnelmaa, sillä hahmomallit eivät muutu ajan ja tapahtumien mukana. Väsymys ei paina kasvoilla, eivätkä karut olot tunnu vaativan veroja muuten kuin jutustelussa. Lopputuloksessa näkyy rajattu budjetti, sillä animaatiot ovat hieman tönkköjä kautta linjan. Siinä mielessä The Caribou Trail jättää toivomisen varaa, sillä kokemus nojaa vahvasti tunnelmaan ja visuaaliseen tarinankerrontaan. Tilanteita vahvistetaan onnistuneesti musiikin avulla, mutta silti teos ei mielestäni tavoita sodan raadollisuutta ja päähenkilöiden epätoivoa, vaikka käsikirjoitus nostaakin ajatuksia.

Sota ei koskaan muutu

Lyhyt ja ytimekäs The Caribou Trail onnistuu monessa asiassa ja käsittelee aihepiiriä, jota harvemmin peleissä nähdään. Pääasiassa sotapelit tuntuvat keskittyvän päättömään räiskintään ja sodan hehkuttamiseen, kun taas Fisherin kertoma tarina muistuttaa sodan järjettömyydestä. Harmittavasti pelin visuaalinen anti ei tue täysin tarinaa, vaan pienet kauneusvirheet rikkovat immersiota tuon tuosta. Lopputulos on kaksijakoinen kokemus, joka ei tavoita haluttua tunnelatausta kuin muutamissa kohdissa. Silti kokemisen arvoinen tuokio, jos erilaiset sotapelit kiinnostavat.