Gran Turismo 4 Prologue

Harva pelisarja on saavuttanut niin suuren suosion, että sen uusimmasta osasta voidaan julkaista kaupallinen demoversio varsinaisen pelin odotuksen helpottamiseksi. Gran Turismo 4 Prologue ei sentään ole täysihintainen peli, eikä se sisällä niin paljon pelattavaa, että sitä voisi normaalin pelin tasolle hinnoitellakaan. Prologue perustuu tällä hetkellä jo yli puoli vuotta vanhaan koodiin, joten paljon on varmasti edetty senkin jälkeen pelin kehityksessä.

Autokouluun

Gran Turismo 4 Prologue ei sisällä täysversioon kuuluvaa Gran Turismo -moodia, joten ainoa tapa edetä pelissä on suorittaa edellisistä osista tutuiksi tulleita ajoharjoittelutehtäviä. Tehtäviä on yhteensä 41 ynnä muutama vapaaehtoinen, ja suoritukset arvioidaan jälleen kulta-, hopea- ja pronssipokaalien avulla. Seuraavalle oppitunnille pääsemiseksi on suorituksen oltava vähintään pronssin arvoinen. Jokainen oppitunti ajetaan eri autolla ja käytetyn auton saa onnistuneesta suorituksesta käytettäväksi arcade-moodissa. Autojen kokonaismäärä sijoittuu 60 kappaleen pintaan, kun erinäiset bonusautot lasketaan mukaan. Autovalikoima on vahvasti japanilaispainotteinen, eikä autoja voi myöskään säätää tai asennella niihin uusia osia.

Oppitunnit alkavat ajoneuvon hallinnan eri osa-alueista päättyen kilpa-ajotesteihin, kuten ohituksiin, aika-ajoihin sekä kilpailuihin. Ratoja on viisi: kaksi japanilaista, perinteistä kilparataa, New Yorkin ja Italian katuradat sekä yksi rallitaipale. Kaikki radat ovat uusia, eikä niitä löydy Gran Turismo 3:sta. Mielenkiintoisin tuttavuus on italialainen katupätkä, jossa puikkelehditaan kapeita kujia pitkin rakennusten välissä. Lujaa ajaminen tällaisessa ympäristössä alkaa välillä tosissaan hirvittää, vaikka onkin vain pelistä kyse. Rallin ajaminen on puolestaan muuttunut koko lailla haastavammaksi, sillä auto lähtee herkemmin sivuluisuun ja sen jälkeen hanskasta, jos sitä ei saa hallintaan. Lopputulos muistuttaa kyllä enemmän rallia kuin Gran Turismo 3:ssa.

Kun koko ajokoulu on käyty läpi, jää pelattavaksi enää arcade-tila. Se ei loppujen lopuksi jaksa tällä ratamäärällä kiinnostaa tavallista pelaajaa kovinkaan kauaa, joten siinä vaiheessa peli alkaa olla kaluttu loppuun. Ajokoulunkin läpäisee muutamassa tunnissa, mutta kultaisten pokaalien - ja sitä kautta bonusautojen - jahtaamiseen saa toki kulumaan runsaasti enemmän aikaa.

Kolhot konekuskit

Ajotuntuma on taattua Gran Turismo -laatua. Mistään keskivertokaahailusta ei ole kyse, vaan auton ominaisuudet vaikuttavat ajettavuuteen aivan kuin tosielämässäkin. Kun ajoa helpottavat järjestelmät, kuten sutimisenesto, kytketään pois päältä, tehokkaammilla menopeleillä täytyy löytyä itsehillintää kaasujalankin suhteen. Tällöin jo lähdössäkin voi menettää kallisarvoisia sekunteja. Ajaminen onnistuu hyvin myös perusohjaimella, mutta ratilla peli on luonnollisesti parhaimmillaan. Valitettavasti rattiajoa ei päästy testaamaan, koska vielä Gran Turismo 3:ssa toimineen MOMO Forcen kanssa Prologue ei suostunut yhteistyöhön. Toivottavasti asia korjaantuu lopulliseen versioon. Mielenkiintoisin ja todenmukaisin ajokokemus lienee uudella 900 astetta kääntyvällä Logitech Driving Force Pro-ratilla.

Yksi asia, missä Gran Turismo ei ole koskaan erityisemmin loistanut, on konekuskien tekoäly. Eikä loista tälläkään kertaa. Luulisi, että viiden yhtäaikaa radalla olevan kilpakumppanin tekoälyn saattaminen siedettävälle tasolle ei olisi ylivoimainen tehtävä tai liikaa konsolin tehoja kuluttava ominaisuus. Koneen ohjaamat kuljettajat kuitenkin puskevat edelleen sokeasti omaa ajolinjaansa tekemättä minkäänlaisia ajovirheitä, eivätkä osaa ohittaa edes paikalleen pysähtynyttä autoa. Epäilemättä tähän on luvassa jonkinasteista parannusta, mutta jää nähtäväksi, millaista.

Toinen kovasti toivottu ominaisuus - vauriomallinnus - ei ole vieläkään mukana. Hyvät perustelut tälle on kuitenkin esitetty jo moneen otteeseen. Tekijät haluavat tehdä vauriomallinnuksen samalla tarkkuudella ja realismilla kuin pelin muutkin osa-alueet, mikä olisi uskomattoman kova urakka. Toinen syy on PS2:n rajallinen kapasiteetti, ja kolmantena ongelmana on autovalmistajien nihkeä asenne autojen romuttamiseen pelissä. Aivan päätöntä koheltamista ei tällä kertaa kuitenkaan sallita, sillä kovemmista kolaroinneista seuraa kymmenen sekunnin aikasakko, joka kärsitään 50 km/h nopeutta madellen.

Kelpaa katsella

Grafiikkaosastolla tarjotaan jälleen todellista silmänruokaa. Kerta toisensa jälkeen saa ihmetellä, miten PS2:n koneistosta revitään irti näin hienoa grafiikkaa ja saadaan se pyörimään täysin sulavasti. Pieniä grafiikkabugeja vielä löytyy, ei kuitenkaan mitään mitä ei näkisi useassa valmiissa ajopelissä. Autot ovat edelleen upeita, mutta edelliseen osaan nähden ovat selvimmät parannukset nähtävissä taustoissa ja radanvarsissa. Katsojat heiluttelevat käsiään sekä räpsyttelevät kameroitaan, ja rallipoluilla rohkeimmat juoksevat viime hetkillä pois tieltä. Yleisö koostuu vielä kaksiulotteisista pahvikuvista, mutta pelin pääsuunnittelija Kazunori Yamauchi on luvannut niiden Gran Turismo 4:ssä vaihtuvan aitoihin 3D-malleihin, ja muitakin parannuksia ulkoasuun on vielä tulossa. Mahdoton edes kuvitella, mitä Polyphonylla saadaan aikaan PlayStation 3:lle aikanaan ilmestyvässä sarjan viidennessä osassa.

Ääniefektit tuntuvat säilyneen jotakuinkin ennallaan, eikä ole syytä epäillä, etteivätkö autojen moottorien äänet olisi esikuviensa kaltaisia. Lisätunnelmaa tuo muun muassa tuulen suhina kovassa vauhdissa puskurikuvakulmasta ajettaessa. Musiikkeihin ei ilmeisesti vielä tässä vaiheessa ole kiinnitetty huomiota, sillä ne ovat suurelta osin suoraan Gran Turismo 3:sta siirrettyjä. Valikkojen jazz-fiilistely jakanee edelleen mielipiteet.

Kevyt välipala

Monelle sarjan tosifanille tämä "välimallin julkaisu" on elintärkeä kuin Seiska Nykäselle, mutta keskivertopelaajalle se ei tarjonne kovin ihmeellistä, saati sitten pitkäikäistä kokemusta. Arvosana onkin annettu edellämainittu huomioon ottaen. Prologuen perusteella Gran Turismo 4 tulee kuitenkin tarjoamaan vähintään vanhaa tuttua laatua. Tämä yhdistettynä tekijöiden medialle jakamiin tiedonjyväsiin valmiin pelin ominaisuuksista saa olon vakuuttuneeksi siitä, ettei peliin tarvitse pettyä. Pelkästään verkkopelimahdollisuus riittää monille ostoperusteeksi. Jos kärsivällisyyttä löytyy tarpeeksi, Prologuen voi aivan hyvin jättää väliin.