Arvosteltu alustalla
Lisätiedot
Arvostelukappale oli myyntiversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Ubisoftille.
Sotilaan viidakkokirja
Vaikka huhumylly uuden Ghost Recon 2 -pelin ympärillä tipauttelee julkisuuteen uutisjyviä alati kiihtyvään tahtiin, ehti Ubisoft heittää markkinoille vielä yhden desanttiseikkailun, ikään kuin välipalaksi ennen varsinaista Ghost Reconin jatko-osaa. Perusasetelmat ja pelimekaniikka ovat pysyneet samana, mutta tapahtumapaikat ovat vaihtuneet. Tarkemmin sanottuna asutuskeskustaistelu on vaihtunut viidakkosotaan ja taktiseen sotilastoimintaan saaristo-olosuhteissa.
Tarkoituksena on jälleen Tom Clancy -peleille tyypilliseen tapaan käskyttää pientä terrorisminvastaista sotilasyksikköä vihollislinjojen takana. Vastapuolella on käytössään raskasta aseistusta ja joukoittain harjaantuneita taistelijoita, kun taas oma porukka koostuu kourallisesta huippuvarusteltuja eliittisotilaita. Tehtävät vaihtelevat panttivankien pelastamisesta salamurhiin, ja kunkin tehtävän alussa pelaajalla on vapaat kädet varustaa ja valita olosuhteisiin nähden paras joukkuekokoonpano. Joukkuetovereihin kannattaa tutustua heti alussa, sillä kullakin sotilaalla on omat vahvuutensa, joista on tosipaikan tullen apua. Hahmot myös kehittyvät kampanjan edetessä, joten taktisen sodankäynnin lisäksi Ghost Reconista löytyy korkillinen roolipelielementtejä.
Normaaleista räiskintäpeleistä eroten Ghost Recon on painottunut taktiikkaan. Pelaajan tehtävänä ei ole sooloilu ja räiskiminen, vaan todellista sotatilaa mukaileva ryhmätyö, motitus ja armeijasta tuttu ikuinen odottelu. Vaikeneminen ja hiljaisuus ovat kultaa, joten rynnäkköaseisiin ja sinkoon turvaudutaan vasta äärimmäisen vaaran uhatessa. Ne on silti syytä pakata mukaan, sillä tankkeja ja hyökkäysajoneuvoja on vaikea tuhota pelkin kiväärein. Muita käyttökelpoisia aseita ovat rynnäkkökiväärit, äänivaimennetut konepistoolit, sekä pitkän kantaman kiikarikiväärit.
Tupakaverit messiin
Jo alusta saakka Ghost Reconin parhaana puolena on pidetty sen tiimivetoisia taisteluita. Jungle Storm tuo PS2-versioon myös kaivatun verkkopelimahdollisuuden, jonka ansiosta laajakaistaliittymin varustautuneet olohuonejääkärit ympäri maailmaa voivat lyöttäytyä yhteen virtuaaliterroristeja vastaan. Viestintä jäsenten välillä onnistuu kuulokemikrofonia käyttäen, eli samaan tapaan kuin Socomissa ja Rainbow Six 3:ssa. Moninpelikarttoja on peräti 31 erilaista.
Jos maantieteellinen sijainti tai rahatilanne ei kuitenkaan salli verkkopelaamisen iloja, on Ghost Recon: Jungle Stormia täysin mahdollista pelata yksinkin. Silloin tekoälyn ohjaamien tiimikavereiden komentaminen onnistuu joko normaalilla ohjaimella tai kuulokemikrofonia hyödyntävää puheentunnistusjärjestelmää käyttäen. Vaikka yksi ihmispelaaja vastaa taidoiltaan kymmentä tekoälysissiä, on yksinpelissä tavoitettu hieno illuusio joukkuetaistelusta. Taistelun tiimellyksessä pelaaja voi päättää mitä sotilasta kulloinkin ohjaa. Siten on mahdollista järjestää esimerkiksi väijytyksiä vihollissaattueelle: suojatulen voi jättää tekoälyn vastuulle, samalla kun itse vaihtelee muutaman tarkka-ampujan välillä ja tulittaa terroristeja eri kulmista. Köyhän miehen moninpeli onnistuu jaetulla ruudulla, mutta vain kahden pelaajan kesken.
Rautaa rajalle - teho ei riitä!
Alkujaan PC:lle julkaistun Ghost Recon: Jungle Stormin PlayStation 2 -käännöstä on jouduttu karsimaan kovalla kädellä. Pahiten erot näkyvät graafisella puolella, jossa maisemat ja taistelukentät eivät pääse lähellekään PC-version vastaavia. Myös äänipuoli koostuu lähinnä räsähtelevistä radioviesteistä, aseiden paukkeesta ja vaatimattomista viidakon piipityksistä. Liialliset audiovisuaaliset yksityiskohdat olisivat todennäköisesti lyöneet PlayStation 2:n polvilleen, joten vahinkoa on yritetty paikata tekemällä kentistä laajoja ja monimuotoisia - näyttävyyden kustannuksella. Peliä voisikin hyvin verrata venäläiseen tykkiin: ruma, väljä ja koliseva, mutta ajaa kyllä asiansa.
Realismi on uskottavaa, muttei liioiteltua. Sysäyksenvahvistimet on kuitenkin selvästi poistettu ja räkäpäät on vaihdettu koviin ammuksiin, sillä yksikin osuma voi siirtää kovaonnisen nurmiporan porailemaan nurmen alle. Esteiden ja maaston muotojen hyödyntäminen on välttämättömyys ja avomaastossa pystypäin käppäilevälle plutoonalle voi huoletta naamiointiverkkojen sijaan laittaa hautajaisseppeleet kaulaan. Onneksi realismi toimii kumpaankin suuntaan; tarkalla kiväärillä varustettu sala-ampuja voi hyvinkin tehdä selvää joka ikisestä varomattomasta terroristista.
Länsimaat vastaan kasvottomat ulkomaalaiset -asetelma saattaa ärsyttää monia, muttei onneksi paista liian pahasti läpi. Sen sijaan vanhentunut grafiikka ja rosoinen liikkeenmallinnus ovat silmin nähtäviä todisteita vanhentuneesta ja köykäisestä suunnittelusta. Juontakaan ei voi kehua liiasta innovatiivisuudesta, sillä viidentoista marjapensaassa istutun minuutin jälkeen sissitoiminta alkaa tuntua liiankin tutulta, ainakin armeijan käyneen mielestä. Hetkittäin tunnelma saattaa silti kohota kiitettäviin sfääreihin, ja etenkin hiiviskelytehtäviä suorittaessaan huomaa usein jännittävänsä sydän sykkyrällä.
Kaislikossa pörisee
PlayStation 2:lle on tehty paljon hyviä käännöspelejä. Osa PC-käännöksistä on onnistuneita, osa ei. Ghost Recon: Jungle Storm kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan ja osoittaa syyttävän kiväärinpiipun kohti PlayStation 2:n vanhentunutta suorituskykyä. Nykyaikaiset PC:t kun ovat monta kertaa ärjympiä kuin liki puoli vuosikymmentä takaperin julkaistu pelikonsoli. Laajoja kenttiä ladatessaan vanha rauta alkaa väkisinkin piiputtaa.
Ghost Recon: Jungle Storm ei varsinaisesti kuulu sotapelien mutasarjaan, vaikka edustaakin monella osa-alueella latteaa ja innotonta suunnittelutyötä. Liian monta kohtaa on silti kopioitu edellisestä osasta, eikä vanhassa pelimoottorissa enää riitä onkaa kuljettamaan Jungle Stormia pelimaailman huipulle. Rahastuksesta ei Ubisoftia voi syyttää, sillä peliä on alusta asti myyty sangen huokeaan hintaan. Pakettiin sisältyy myös PC:llä nähty Island Thunder -lisäosa, joka verkkopeliominaisuuden kanssa tekee kokonaisuudesta tusinaräpellystä paremman tuotteen. Jos Rainbow Six 3 ja Socom tuntuivat kiinnostavilta, kannattaa Ghost Recon: Jungle Stormia ainakin kokeilla.
Vaikka huhumylly uuden Ghost Recon 2 -pelin ympärillä tipauttelee julkisuuteen uutisjyviä alati kiihtyvään tahtiin, ehti Ubisoft heittää markkinoille vielä yhden desanttiseikkailun, ikään kuin välipalaksi ennen varsinaista Ghost Reconin jatko-osaa. Perusasetelmat ja pelimekaniikka ovat pysyneet samana, mutta tapahtumapaikat ovat vaihtuneet. Tarkemmin sanottuna asutuskeskustaistelu on vaihtunut viidakkosotaan ja taktiseen sotilastoimintaan saaristo-olosuhteissa.
Tarkoituksena on jälleen Tom Clancy -peleille tyypilliseen tapaan käskyttää pientä terrorisminvastaista sotilasyksikköä vihollislinjojen takana. Vastapuolella on käytössään raskasta aseistusta ja joukoittain harjaantuneita taistelijoita, kun taas oma porukka koostuu kourallisesta huippuvarusteltuja eliittisotilaita. Tehtävät vaihtelevat panttivankien pelastamisesta salamurhiin, ja kunkin tehtävän alussa pelaajalla on vapaat kädet varustaa ja valita olosuhteisiin nähden paras joukkuekokoonpano. Joukkuetovereihin kannattaa tutustua heti alussa, sillä kullakin sotilaalla on omat vahvuutensa, joista on tosipaikan tullen apua. Hahmot myös kehittyvät kampanjan edetessä, joten taktisen sodankäynnin lisäksi Ghost Reconista löytyy korkillinen roolipelielementtejä.
Normaaleista räiskintäpeleistä eroten Ghost Recon on painottunut taktiikkaan. Pelaajan tehtävänä ei ole sooloilu ja räiskiminen, vaan todellista sotatilaa mukaileva ryhmätyö, motitus ja armeijasta tuttu ikuinen odottelu. Vaikeneminen ja hiljaisuus ovat kultaa, joten rynnäkköaseisiin ja sinkoon turvaudutaan vasta äärimmäisen vaaran uhatessa. Ne on silti syytä pakata mukaan, sillä tankkeja ja hyökkäysajoneuvoja on vaikea tuhota pelkin kiväärein. Muita käyttökelpoisia aseita ovat rynnäkkökiväärit, äänivaimennetut konepistoolit, sekä pitkän kantaman kiikarikiväärit.
Tupakaverit messiin
Jo alusta saakka Ghost Reconin parhaana puolena on pidetty sen tiimivetoisia taisteluita. Jungle Storm tuo PS2-versioon myös kaivatun verkkopelimahdollisuuden, jonka ansiosta laajakaistaliittymin varustautuneet olohuonejääkärit ympäri maailmaa voivat lyöttäytyä yhteen virtuaaliterroristeja vastaan. Viestintä jäsenten välillä onnistuu kuulokemikrofonia käyttäen, eli samaan tapaan kuin Socomissa ja Rainbow Six 3:ssa. Moninpelikarttoja on peräti 31 erilaista.
Jos maantieteellinen sijainti tai rahatilanne ei kuitenkaan salli verkkopelaamisen iloja, on Ghost Recon: Jungle Stormia täysin mahdollista pelata yksinkin. Silloin tekoälyn ohjaamien tiimikavereiden komentaminen onnistuu joko normaalilla ohjaimella tai kuulokemikrofonia hyödyntävää puheentunnistusjärjestelmää käyttäen. Vaikka yksi ihmispelaaja vastaa taidoiltaan kymmentä tekoälysissiä, on yksinpelissä tavoitettu hieno illuusio joukkuetaistelusta. Taistelun tiimellyksessä pelaaja voi päättää mitä sotilasta kulloinkin ohjaa. Siten on mahdollista järjestää esimerkiksi väijytyksiä vihollissaattueelle: suojatulen voi jättää tekoälyn vastuulle, samalla kun itse vaihtelee muutaman tarkka-ampujan välillä ja tulittaa terroristeja eri kulmista. Köyhän miehen moninpeli onnistuu jaetulla ruudulla, mutta vain kahden pelaajan kesken.
Rautaa rajalle - teho ei riitä!
Alkujaan PC:lle julkaistun Ghost Recon: Jungle Stormin PlayStation 2 -käännöstä on jouduttu karsimaan kovalla kädellä. Pahiten erot näkyvät graafisella puolella, jossa maisemat ja taistelukentät eivät pääse lähellekään PC-version vastaavia. Myös äänipuoli koostuu lähinnä räsähtelevistä radioviesteistä, aseiden paukkeesta ja vaatimattomista viidakon piipityksistä. Liialliset audiovisuaaliset yksityiskohdat olisivat todennäköisesti lyöneet PlayStation 2:n polvilleen, joten vahinkoa on yritetty paikata tekemällä kentistä laajoja ja monimuotoisia - näyttävyyden kustannuksella. Peliä voisikin hyvin verrata venäläiseen tykkiin: ruma, väljä ja koliseva, mutta ajaa kyllä asiansa.
Realismi on uskottavaa, muttei liioiteltua. Sysäyksenvahvistimet on kuitenkin selvästi poistettu ja räkäpäät on vaihdettu koviin ammuksiin, sillä yksikin osuma voi siirtää kovaonnisen nurmiporan porailemaan nurmen alle. Esteiden ja maaston muotojen hyödyntäminen on välttämättömyys ja avomaastossa pystypäin käppäilevälle plutoonalle voi huoletta naamiointiverkkojen sijaan laittaa hautajaisseppeleet kaulaan. Onneksi realismi toimii kumpaankin suuntaan; tarkalla kiväärillä varustettu sala-ampuja voi hyvinkin tehdä selvää joka ikisestä varomattomasta terroristista.
Länsimaat vastaan kasvottomat ulkomaalaiset -asetelma saattaa ärsyttää monia, muttei onneksi paista liian pahasti läpi. Sen sijaan vanhentunut grafiikka ja rosoinen liikkeenmallinnus ovat silmin nähtäviä todisteita vanhentuneesta ja köykäisestä suunnittelusta. Juontakaan ei voi kehua liiasta innovatiivisuudesta, sillä viidentoista marjapensaassa istutun minuutin jälkeen sissitoiminta alkaa tuntua liiankin tutulta, ainakin armeijan käyneen mielestä. Hetkittäin tunnelma saattaa silti kohota kiitettäviin sfääreihin, ja etenkin hiiviskelytehtäviä suorittaessaan huomaa usein jännittävänsä sydän sykkyrällä.
Kaislikossa pörisee
PlayStation 2:lle on tehty paljon hyviä käännöspelejä. Osa PC-käännöksistä on onnistuneita, osa ei. Ghost Recon: Jungle Storm kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan ja osoittaa syyttävän kiväärinpiipun kohti PlayStation 2:n vanhentunutta suorituskykyä. Nykyaikaiset PC:t kun ovat monta kertaa ärjympiä kuin liki puoli vuosikymmentä takaperin julkaistu pelikonsoli. Laajoja kenttiä ladatessaan vanha rauta alkaa väkisinkin piiputtaa.
Ghost Recon: Jungle Storm ei varsinaisesti kuulu sotapelien mutasarjaan, vaikka edustaakin monella osa-alueella latteaa ja innotonta suunnittelutyötä. Liian monta kohtaa on silti kopioitu edellisestä osasta, eikä vanhassa pelimoottorissa enää riitä onkaa kuljettamaan Jungle Stormia pelimaailman huipulle. Rahastuksesta ei Ubisoftia voi syyttää, sillä peliä on alusta asti myyty sangen huokeaan hintaan. Pakettiin sisältyy myös PC:llä nähty Island Thunder -lisäosa, joka verkkopeliominaisuuden kanssa tekee kokonaisuudesta tusinaräpellystä paremman tuotteen. Jos Rainbow Six 3 ja Socom tuntuivat kiinnostavilta, kannattaa Ghost Recon: Jungle Stormia ainakin kokeilla.
Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun.