Huom. arvostelu kirjoitettu julkaisupäivän jälkeisenä päivänä.
Pelin päähenkilö on itä-eurooppalainen sodassa runnoutunut Niko Bellic, joka on menettänyt sielunsa täysin nähdessään sodan kurjuuden. Nikon hyväntuulinen serkku, Roman, lähettelee Nikolle sähköpostiviestejä ja houkuttelee tämän asumaan Liberty Cityyn, jossa Romanilla on lokoisat oltavat. Niko pohtii ajatusta, mutta kuullessaan rahasta, kartanosta, urheiluautoista ja silikonitisseistä, Niko päättää lähteä maahanmuutajana Liberty Cityyn, joka on täysin mallinnettu oikean elämän New Yorkista. Saapuessaan Ramonin opastamana tämän - öh - kartanoon, Niko kokee karun totuuden.
Sain Grand Theft Auto IV:n heti julkaisupäivänä vähän jälkeen kymmenen. Pelaamaan peliä pääsin vasta joskus puoli kahden mailta. Kun peli asenteli itseään hetken, hämmästyin grafiikoista jo alkunäytöksen aikana. Peli alkoi yöllä ja vain auton valot valaisivat satama-aluetta, jossa ei nähnyt metriäkään eteenpäin ilman valoja. Aluksi kontrollit sekä tämä liika pimeys kävi hermoille, mutta kun molempiin tottui (ja sääti hieman kontrasteja, kirkkautta yms. asetuksista) molemmat olivat toimivia ratkaisuja. Yöllä on nimittäin nyt myös jopa ihan pimeää, autojen valot ovat tarpeen. Kontrolleihin tottui jonkun ajan kuluttua ja olkanäppäimet kaasuna ja jarruna / pakkina toimivat todella hyvin, paljon paremmin kuin vanhat kontrollit aiemmista GTA:ista. Nyt nopeutta pystyi hyvin säätelemään painamalla kaasunäppäintä vain vähän alaspäin.
Pelin alueena toimii Liberty Cityn laaja kaupunki. Koko kaupunki on täysin mallinnettu New Yorkista, mutta esimerkiksi maamerkkien ja teiden nimiä on muutettu - kyllä, pelissä on nimettynä myös kaikki tiet kaupunginosien lisäksi. Alue on vain vähän San Andreasta pienempi, mutta se ei sisällä yhtäkään tyhjää kohtaa kuten maatiloja tai metsiä. Voit kuvitella New Yorkin kuinka laaja se on, sama juttu on GTA IV:ssä. Liberty City on suoraan sanoen jumalattoman laaja kaupunki. Olen itse pelannut peliä vasta yhdellä kolmesta isosta saaresta ja yhdellä kolmesta pienemmästä saaresta ja jokaisessa paikassa näistä saarista en ole todellakaan vielä käynyt. Aina tulee esiin uusia paikkoja, joissa ei ole tullut vielä kertaakaan käytyä. Aluetta ei todellakaan osaa ulkoa, se on niin käsittämättömän laaja.
Liberty City on laajuudensa lisäksi täynnä elämää. Ihmiset käyttävät kännyköitään, vastailevat puheluihinsa ja alkavat jutustella soittajiensa kanssa, soittavat itsekin kavereilleen, näpyttelevät kännykkää, syövät, juovat, pitävät käsissään sateenvarjoja sateisella ilmalla, palelevat kylmällä ilmalla jne. Voit tavata myös kujilla pummeja liekehtivän tynnyrin ääressä lämmittelemässä tai nukkumassa vaikkapa rannalla sillan alla. Ihmiset tosiaan elävät, eivät vain kävele. Kaupungissa myös tapahtuu monia asioita. Jotkut ihmiset tulevat haastamaan riitaa toisen kanssa kolhittuaan toistensa autot, joillakin saattaa olla mukanaan vaikka jokin teräase. Jotkut ihmiset ovat rikollisia, joita poliisit jahtaavat. Kun poliisit saavat rikolliset kiinni, he pidättävät nämä samanlailla kuin pelaajan ja kuljettavat tämän sen jälkeen polisiauton takapenkille ja vievät tämän poliisiasemalle. Kaupungista löytyy tämän lisäksi monia hienoja yksityiskohtia.
Grand Theft Auto IV on paljon realistisempi, kuin aiemmat Grand Theft Autot. Kulkuneuvot käyttäytyvät paljon realistisemmin ja uskottavammin ja autojen äänet ovat todella hienot. Esimerkiksi jarruttaessa monista autoista kuuluu pientä inisemisääntä vähärasvaisista jarruista. Eri autoilla on erilaiset moottorien hyrräämisäänet. Autojen ulkonäkö on yksinkertaisesti sanottuna kaunis. Uusi lähempi enemmän kuskinpuoleinen kamerakuvakulma takaa sen, että näkee hyvin oman autonsa kiiltelevän pinnan ja auton päällä leikkivät varjot. GTA IV on visuaalisesti hyvin kaunista katsottavaa, toisin kuin jotkut kuvankaappaukset antavat netissä ymmärtää. Valaistus, varjot, hahmojen yksityiskohdat, upeasti mallinnetut tuhannet talot ja koko Liberty Cityn laaja kaupunki... Kaikki on upean näköistä.
Aseilla ampuminen on uusittu kokonaan. Ampuminen on paljon sujuvampaa. Vanhaan tuttuun tyyliin kohteensa voi edelleen lukita pitämällä L2:ta pohjassa ja ampumalla R2:lla, mutta myös vapaalla kädellä tähtääminen toimii nyt sata kertaa paremmin ja se kerrottuna vielä sadalla. Aluksi tähtäämien tuntui vaikealta, kun manuaalitähtäyksen saa käyttöön pitämällä L2:ta vain puoliksi pohjassa. Aluksi painoin aina liikaa, että kohde lukittuikin, mutta nyt manuaalitähtäämisen osaa jo silmätkin kiinni ja sillä jopa saa napsittua kivasti pääosumia. Manuaalitähtäystä tuleekin käytettyä useamminkin kuin automaattitähtäystä. Lähinnä tehtävissä automaattitähtäys toimii paremmin, kun ei ole aikaa tähtäillä.
Nyt pelissä voi myös suojautua kunnolla. Niko pääsee vasten seiniä ja kyykkyyn suojien taakse helposti painamalla suojan lähellä R1-näppäintä. Niko sukeltaa - tai miten tilanteeseen parhaiten sopii - suojan taakse ja on valmis tulitaisteluun. Kohteita voi lukita L2:lla ja ampuessaan R2:lla, Niko nousee suojasta esiin tulittamaan. Myös manuaalitähtääminen onnistuu unohtamatta sokkotulta. Suojautumis-systeemi on hyvin toimiva ratkaisu ja se tuo peliin täysin uusia ulottuvuuksia.
Pelin tarina ja dialogi on Oscar-pystin arvoinen. Välinäytöksiä kelpaa ihailla, kuin katselisi elokuvaa, johon saa itse vaikuttaa. Pelin aikana voikin tehdä monia päätöksiä, jotka vaikuttavat peliin radikaalisti. Voit esimerkiksi tappaa jonkun henkiön, jos tunnet sillä tavoin tätä kohtaa ja luulet tekeväsi oikein. Voit myös säästää tämän hengen ja vaikuttaa näin juonikuvioihin. Valinta on yksin pelaajan, vaikka henkeään anovat teloitettavat koittavatkin manipuloida Nikon päätöstä.
Tehtävät ovat mainioita. Jokainen on erilainen, vaikka tehtävän annon kohdalla tuntuu, että tämähän on jo tehty, kohteena vain eri henkilö. Tehtävien aikana kuitenkin sattuu ja tapahtuu ja eri keinoja ja kulkuneuvoja joutuu käyttämään. Tehtävät voitat myös päättyä monella tapaa, kiitos suurimmalti osalti Euphoria-moottorin.
Euphoria on pelin uusi fysiikkamoottori. Se luo sen sensaatiomaisen todellisuuden, että valmisanimaatioille voidaan jättää hyvästit. Ihmiset reagoivat tilanteisiin eritavoilla. Fysiikat ovat kuin perinteiset toimivat rasynukkefysiikat, mutta siihen on lisättynä Euphorian suola. Ihmiset yrittävät esimerkiksi ottaa kaatuessaan käsillään vastaan, he hoipterlevat pakoon, kun heitä ollaan ammuttu ja pitelevät kohtaa johon heitä on ammuttu. Ihmiset reagoivat kaikkeen todella realistisesti ja fysiikkamoottori onkin pelin parasta antia. Kun pääsee ajamaan ihmisten päälle muskeliautolla samalla, kun veri värjää konepellin ja tuulilasin uuteen väriin, on tunnelma mahtava! Ihmiset lentelvät volteilla konepellin yli, jäävät alle ja auto murskaa heidät alleen pompaten hieman ja ennen kaikkea kaikki toimii loistavasti. Joskus ihmiset voivat joskus esimerkiksi jäädä roikkumaan autojen kahvoihin tai helikopterien laskeutumistelineisiin ja irrottaen väsyttyään otteensa.
Myös ympäristö hajoaa hienosti. Pahvilaatikot, roskapöntöt ym. irtaimisto lentelee, aidat ja muut pienet objektit hajoilevat ja pienimpiä esineitä, esimerkisi tiiliskiviä voi vaikka käyttää aseina heittelemällä niitä. Fysiikat ovat kertakaikkiaan uskomattomat. Nikokin lenteleee esimerkiski moottoripyörän kyydistä todella tyylikkäästi tai jäädessään autojen alle. Fysiikoista ei tarvitse enempää selitellä, sanoo vain, että ne ovat pelin suola. Se tuo kokonaan uuden mausteen pelaamiseen, tehtävät ovat Euphorian ansiosta esimerkiksi aina erilaisia.
HYVÄÄ:
+ Hyvä pelattavuus, paremmat uudet kontrollit ja kamerakuvakulmat
+ Monipuoliset ja hauskat tehtävät
+ Elokuvamainen dialogi ja mielenkiintoinen tarina
+ Kaunista katseltavaa
+ Uskomaton fysiikkamoottori
+ Realistisuus
+ Kännykän käyttö sekä monet ominaisuudet, kuten internet
+ Absoluuttisen mainio nettipeli
HUONOA:
- Pienen pienet bugit, joita ei ole juuri lainkaan
- Tekemistä ei moninpelin ja tehtävien lisäksi ole
LYHYESTI:
Grand Theft Auto IV on tämän vuoden sekä tämän vuosisadan paras peli. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Pelissä on vain kaikki täysin kohdallaan unohtamatta pienimpiä tyylivirheitä, jotka voi antaa anteeksi pelin ollessa muuten kaikin puolin uskomaton. Pelin visuaalisuus, fysiikkamoottori, Liberty City, tehtävät, äänimaailma ja ennenkaikkea Oscarin arvoinen tarina takaavat uskomattoman pelikokekemuksen, josta kelpaa maksaa hyvästi vaikka sen seitsemänkymppiä - vaikka itse sainkin Gigantista viidelläkympillä, heh. En päässyt pelaamaan GTA IV:tä vielä nettiin, mutta se on muiden arvosteluiden ja artikkeleiden mukaan täydellinen. Viisitoista eri pelimoodia variaatioineen, isännän asetuksineen ja koko Liberty Cityn ollessa pelialueena ja kaikkien yksinpelin ominaisuuksien ollessa mukana, GTA IV:n nettipeli on täyden kympin arvoinen. Pian tätä pääsen testaamaan, nollan prosentin varmuudella tulen pettymään, eli en mitenkään.
TUOREEMPI KAPPALE:
GTA IV jaksaa koukuttaa. Sitä tulee pelattua vielä edelleenkin. Kaikki lähti oikeastaan taas käyntiin trophyjen tulon myötä, mutta nyt tulee tuota nettipeliä muutenkin pelattua. Yksinpelissä ei ole tarinan tehtävien lisäksi juuri muuta tekemistä kuin räiskiä poliiseja ja ihmisiä päin, mutta onneksi tuo moninpeli pelastaa paljon. Se on todella upea, runsas ja mallikkaasti toteutettu. Yksinpelin tarinaa jaksaa myös pelata uudestaankin läpi.
