Tutut toimittajat jutustelevat irkissä mechipeleistä. Orastava kyynel silmäkulmassa helmeillen muistelen niitä aikoja, kun olin paskoa alleni MechWarrior 2:n ja etenkin Mercenariesin räjäyttäessä tajuntani toistuvasti ulkoasullaan, mittakaavallaan ja ajatuksella siitä, että nyt on pojat kunnon vehkeet alla. Italialaiset ylihinnoitellut Fiatit hiiteen, nyt on todellinen nakinkasvattaja ahterin alla.

Pelisuunnittelun ansiosta joka puolelta hyökyi tunnelma, että nyt on hommat isollaan. Yritän olla ajattelematta Armored Corea, Mobile Suit Gundamia ja kaikkia turhanpäiväisiä mechinaksuja joita julkaistiin rts-buumin pahimpina vuosina. Chromehoundsin keskitason ylittänyt kokonaisuus tuntuu vain laastarilta 3. asteen palovamman päällä. Steel Battalion oli ilmiö itsessään, mutta fiilispelaajana arvostan peleissä syvyyttä, tunnelmaa ja viihteellisyyttä detailisyynäystä ja hardcore-arvoja enemmän.

Kuinka se ajan hammas pääsi näin pahasti jäytämään kokonaisvaltaiseksi genreksi luonnehdittavan pelityypin ? Kuka äkkäsi huutaa yhtiökokouksessa, että jättirobotit myyvät hyvin - eikä kukaan huutanut Missä vaiheessa pelintekijät unohtivat miten luoda hyvän pelin isojen robojen ympärille? Eivätkä jättirobotit tokikaan yksin ole kuihtuneen.

On toki totta, että pelimaailma velloo ja aaltoilee omien vivahteidensa vietävänä. Pienet liikehdinnät pinnan alla aiheuttavat vedenpinnan väreilyä ja lopulta koko vesimassa puskee aaltoillen alkusysäyksen osoittamaan suuntaan. Pelejä ahmien nauttivat ihmettelevät, miksi koko peliala on niin homogeeninen ja kärkkäästi turvasatamiin (ts. franchise-muottiin) itsensä kahlitseva peto.

Välillä jokin peli lyö itsensä läpi sekä yllättäen että sellaisella voimalla, joka saa sikariportaan konformistit puremaan kuubalaisensa keskeltä kahtia. Bioshock on tällainen peli. Kaikesta suitsutuksesta ja ylisanoista huolimatta Bioshock on ytimeltään jämerästi suunniteltu suoraviivainen räiskintäpeli ilman kokonaisuuden 90-kulmaisia käänteitä monimutkaistavia kommervenkkeja. Vaan Pelaajien on turha itkeä luovuuden, innovaation ja omaperäisten ideoiden rutikuivaa määrää ja kuihtunutta tilaa pelibisneksessä. Kun Spider-Man 3 kiilaa itsensä brittilistojen kärkeen ja alle 90 pisteen arvostelukeskiarvo on seikkailupelille kuolinisku.