Nintendon maineikas ja pitkän taipaleen kulkenut The Legend Of Zelda -sarja on nauttinut suurta suosiota jo 25 vuoden ajan. Kaikki sarjan kokemat muutokset eivät aina ole miellyttäneet jokaista vihreänuttuisen suippokorvan ystävää, mutta laatu on pysynyt korkeana vuodesta toiseen. 13 vuotta sitten Nintendo 64:lle ilmestynyt Ocarina Of Time on useille pelaajille edelleen sarjan huipentuma, jonka taikaa lukuisat pelit ovat yrittäneet vangita. Juhlavuoden kunniaksi Nintendo otti kyseisen tuotoksen ja päivitti sen vastaamaan nykyajan standardeja lisäten mukaan vielä uuden ulottuvuuden.

Sama vanha tarina

Pahuuden uhatessa rauhaisaa Hyrulen valtakuntaa kohtalo valitsee epätodennäköisen sankarin, josta eeppisen seikkailun aikana kasvaa legendojen veroinen soturi. Tällä kertaa kohtalon osoittava sormi tökkää pientä Link-poikaa, joka viettää leppoisaa elämää Kokiri-metsässä muiden paikallisten asukkaiden kanssa. Muista lapsekkaista veijareista Linkin erottaa se, ettei hänellä ole omaa mukana kulkevaa keijua, kuten muilla. Syrjintä alkaa hellittää, kun metsän asukkeja suojeleva Deku-puu sairastuu ja pyytää pientä Navi-keijua hakemaan Linkin hätiin. Syytä oireiluun lähdetään etsimään jättiläispuun sisältä, mikä on tietenkin vasta alkua.

Eipä aikaakaan, kun kotimetsä on jätetty taakse ja edessä avautuu laaja sekä monipuolinen valtakunta tutkittavaksi. Suuri seikkailu johdattaa sankarin aina Kuoleman vuoren huipulta Hylia-järven pohjaan. Samalla Link tutustuu paremmin itseensä ja alkuperäänsä, kohtaa pahuuden silmästä silmään, matkaa ajassa sekä lopulta pelastaa erään prinsessankin. Satumaisten maisemien lisäksi pelaaja pääsee ihastelemaan toinen toistaan oudompia otuksia ja ottamaan mittaa mielikuvituksekkaista pomovastuksista, joilla riittää kokoa.

Maailman pelastaminen on tunnetusti stressaavaa touhua, mutta ei hätää: Hyrulen mailta ja mannuilta löytyy kaikenlaista pikkukivaa tekemistä, jotka auttavat irrottautumaan sankarin arjesta. Kaupungeissa ja kylissä on erilaisia minipelejä, kuten jousiammuntaa, pommien räjäyttelyä sun muuta palkitsevaa toimintaa. Kalamiehillekin löytyy oma lammikkonsa, jossa eväkkäitä pääsee narraamaan. Sinne tänne on piilotettu myös sydämenpalasia, joilla voi lisätä elinenergiaa.

No miltäs se nyt sitten näyttää?

The Legend Of Zelda: Ocarina Of Time 3D näyttää upealta. Nintendo ei ole vain tyytynyt nostamaan grafiikan resoluutiota, vaan kuvasuunnittelua on laitettu uuteen uskoon myös tekstuurien osalta. Lisäksi siellä täällä on nähtävissä uusia yksityiskohtia, joita pelin aiemmista versioista ei löytynyt: Kaupat ovat pullollaan muutakin kuin ostettavaa tavaraa, sekä kasvusto näyttää rehevämmältä. Animaatio on tehty sulavammaksi, minkä seurauksena hahmot ja viholliset vaikuttavat entistä eläväisemmiltä. Kolmiulotteisuus tuo pelimaailmaan uutta syvyyttä ja kaivattua tuoreutta. Uudistuksista huolimatta pelimaailma tuntuu tutulta, ja sinne on ilo palata kaikkien vuosien jälkeen. Kaiken kuorrutuksen ohella ruudunpäivitys pysyy sulavana - paria satunnaista ja lähes huomaamatonta notkahdusta lukuun ottamatta.

Audiopuolta ei ole lähdetty juuri uudistamaan, vaan tutut musiikit, melodianpätkät sekä ääniefektit asettuvat oikeille paikoilleen. On edelleen kokemus juosta pitkin Hyrulen nurmikenttiä pirteän mutta mahtipontisen sävellyksen raikuessa taustalla. Luolastoissa ja kaupungeissa tunnelmointi hoidetaan tilanteisiin sopivilla musiikeilla, joihin ei ehdi kyllästyä, ellei jää toimettomana seisomaan paikoilleen. Audiovisuaaliselta toteutukseltaan Ocarina Of Time saa puhtaat paperit.

Halki, poikki ja pinoon

Pelattavuus on tuttu huttua sarjan ystäville, mutta kosketusnäyttö tuo pieniä uudistuksia mukanaan. Alempi ruutu näyttää karttaa ja mahdollistaa inventaarion käytön. Tavaroita voi nyt olla käytössä enemmän kuin ennen, ja näin ollen osa toiminnasta hoidetaan ruutua koskettelemalla. Ritsalla tai jousella tähdätessä voi hyödyntää 3DS:n liikkeentunnistusta, mutta perinteisempään menoon tottuneet saavat edelleen käyttää analogiohjainta. Molemmat vaihtoehdot toimivat niin hyvin kuin sopii toivoa. Ohjattavuus on kaikin puolin hiottua, ja Link tottelee käskyjä uskollisesti, kuten kunnon pelisankarin kuuluukin. Itse pelimaailma ratkottavine ongelmineen on pidetty lähes koskemattomana, pahamaineista Vesitemppeliä lukuun ottamatta. Muita pieniä lisäyksiä ovat esimerkiksi uudenlaiset kivet, joilta voi udella apua suurempiin ongelmakohtiin.

Näilläkin uudistuksilla kasassa olisi jo mittava paketti, mutta Nintendo on mennyt vielä askeleen pidemmälle. Suurimmat bonukset aukeavat vasta myöhemmässä vaiheessa tai läpipeluun jälkeen, jolloin tahkottavaksi saa uuden Boss Challenge -tilan sekä pahamaineisen Master Quest -version itse pääpelistä. ”Pomotilassa” otetaan mittaa kaikista pääpahiksista yhdellä istumalla, mikä ei ole tehtävä helpoimmasta päästä. Master Quest puolestaan pistää pelin luolastot uuteen uskoon tarjoten visaisempia pulmia ja astetta kireämpää vaikeustasoa.

Lopussa kiitos seisoo

The Legend Of Zelda: Ocarina Of Time 3D olisi monelle sarjan ystävälle varmasti tarpeeksi jo pelkkänä grafiikkapäivityksenä. Onneksi Nintendo ei ole mennyt aidan matalimmasta kohdasta, vaan päättänyt tehdä homman viimeisen päälle. Pelisarjan ja varsinkin kyseisen osan ystäville tämä on selkeä rakkaudenosoitus. Uusille tulokkaille kyseessä on tähän mennessä 3DS:n paras ja näyttävin peli. Nyt kun vielä saisimme Majora’s Maskin moisella kuorrutuksella.