Transformers-pelien suhteen on tähän saakka voinut tukeutua yksinkertaiseen muistisääntöön. Elokuvien nimeä kantavat lisenssihötöt voi suosiolla unohtaa, mutta suosikkilelujen universumiin vapaammin kytkeytyvät rymistelyt tarjoavat yleensä keskimääräistä parempaa räiskintäviihdettä. Yllättävän pienellä rummutuksella kauppoihin saapunut Transformers: The Dark Spark rikkoo tätä tutun turvallista kaavaa.
Hatusta vedetystä nimestään huolimatta uutukainen pyrkii hyödyntämään uusimman Age of Extinction -valkokangasversion nostetta, ja osa tapahtumista risteääkin leffan kanssa. Tarinallisesti peli kuitenkin sijoitetaan Cybertron-jatkumoon. Pakkaa sekoittaa myös uusi kehitystiimi, kun vetovastuuseen nousee aiemmin lähinnä käännöstöihin keskittynyt Edge of Reality.
Synkimmät hetkemme
Kahden toisistaan poikkeavan Transformers-kaanonin yhdistäminen toimii juuri niin huonosti kuin arvata saattaa. Kotoisalla planeetallamme koetun prologin jälkeen hypätään tönkösti ajassa taaksepäin Cybertronin maisemiin. Kun pelaaja vielä ihmettelee täyskäännöstä, vaihtuu myös ohjastettava joukkue Autobotien hyveellisistä teräskalsareista ilkeämielisten Decepticonien riveihin. Samoja tapahtumia käydään läpi kummankin osapuolen perspektiivistä, minkä vuoksi kerronta ei tunnu edistyvän lainkaan. Graalin maljana toimii tittelissä mainittu Dark Spark, joka suo kantajalleen ennen näkemättömät voimat. Himoitun esineen perässä juostaan yhteensä 14 tehtävän verran. Pelaajan kiinnostus sen kohtalosta loppuu jo paljon aiemmin.
Taisteluintoa nakertaa etenkin kampanjan alkupuoliskon kehno kenttäsuunnittelu. Ensikosketuksen näennäisesti avarampien maisemien jälkeen sukelletaan pitkäksi aikaa ankeisiin luolastoihin. Tylsää käytäväverkostoa suuremmaksi synniksi nousee niissä majaileva viholliskatras, joka koostuu loputtomasti päälle rynnivistä hyönteislaumoista. Massiivisen taistelurobotin ohjastaminen ei ole koskaan tuntunut yhtä aneemiselta kuin Rise of the Dark Sparkin synkimpien tuntien aikana. Osiot rikkovat jopa pelitasapainoa, kun alkupään tehtävissä koetaan nurinkurisesti vaikeimmat taistelut. Jopa helpoimmalla asteella hermot ja usko omiin kykyihin ovat koetuksella, kun panokset loppuvat ja energiapalkki huutaa hoosiannaa. Laiskasti sijoitetut tallennuspisteet takaavat viimeistään komennuksen hermolomalle.
Valoa tunnelin päässä
Onneksi ennen pitkää siirrytään perusasioiden äärelle, eli Autobotien ja Decepticonien keskinäiseen välien selvittelyyn. Vaikka pahimmasta suosta noustaankin, mitään järin eeppisiä hetkiä ei kannata jatkossakaan odottaa. Pelattavan hahmon tiheä vaihteleminen pitää menon kuitenkin riittävän tuoreena. Sarjakuvien sijaan elokuvista ulkoasuvaikutteensa hakeneet robotit eivät eroa visuaalisesti merkittävästi toisistaan, mutta peltikasojen nimikkoaseilla on mukava leikkiä. Ajoneuvoksi muuntautuminen jää usealla hahmolla kertakokeilun asteelle kulkuneuvojen kankeuden vuoksi. Robottimuotojen ohjastaminen tuntuu sitä vastoin paremmalta. Transformereiden massa saadaan välitettyä verkkaisten liikkeiden kautta ruudun toiselle puolelle, ja esimerkiksi latausanimaatioihin on selkeästi panostettu.
Muutoin The Dark Spark jää todella vaatimattomaksi suoritukseksi tekniseltä kantilta tarkasteltuna. Kuten jo kuvista ilmenee, näkymät täyttyvät lähinnä epätarkoista tekstuureista, haaleista väreistä sekä palikkamaisista rakennelmista. Karuudesta huolimatta ruudunpäivityksessä on havaittavissa outoja notkahduksia tasaisin väliajoin. Erityisrisut täytyy jakaa lataustauoille, joita nähdään jopa keskellä kenttiä katkaisemassa tökerösti toimintaa. Kuolon korjatessa kannattaa varautua todella pitkään odottelutuokioon. Ääninäyttelyn taso vaihtelee: Optimus Prime kuulostaa jäyhältä itseltään, mutta joidenkin sivuhahmojen dialogin kuunteleminen aiheuttaa akuuttia myötähäpeää.
Muistelematta paras
Kilpailullinen moninpeli loistaa kokonaan poissaolollaan. Vaikka kukaan tuskin kaipaa lisää puolivillaisia verkkoräiskintöjä kokoelmiinsa, tuntuu ominaisuuden pudottaminen aavistuksen oudolta edellisosien jälkeen. Kokonaan kimppapelaamista ei unohdeta, sillä pelaajat pääsevät yhdistämään voimansa tekoälyn hyökkäyksiä vastaan. Neljän hengen tiimeissä suojataan kotipesää 15 alati vaikenevaa vihollisaaltoa vastaan. Omaa hahmoa voi kehittää matkan varrella, ja kenttiin ripotellaan erilaisia apukeinoja urakkaa monipuolistamaan. Nykystandardit täyttävistä puitteistaan huolimatta moodi menettää viehätyksensä nopeasti, kun sessiot venyvät turhan pitkiksi verkkaisesti nousevan vaikeustasonsa vuoksi.
Transformers: The Dark Spark ei ole umpisurkea teos, mutta vaikea sitä on myöskään suositella edes kovimmille faneille. Kampanjasta ei jää oikein mitään käteen alkupuoliskon surkeita muistoja lukuun ottamatta. Mikäli taloudessa yhä majailee väistyvän sukupolven konsoleita, kannattaa pahimpien Transformers-poltteiden iskiessä turvautua mieluummin High Moon Studiosin huomattavasti laadukkaampien pelien puoleen.
