Taskukokoisen ylipapin kutsu ja muita kertomuksia

Kuva

Yksityisetsivä Edward Pierce matkustaa etäiselle Darkwaterin saarelle tutkimaan erään vaikutusvaltaisen perheen murhaa. Kalastajakylän asukkaat eivät tietenkään toivota miestä avosylin vastaan, vaan käyttäytyvät Edwardia kohtaan epäluuloisen vihamielisesti. Kaiken lisäksi sankan sumun syvyydessä asustaa muinainen pahuus, ja eipä aikaakaan, kun Edward huomaa olevansa olkapäitä myöden limaisten ongelmien peitossa.

Kauhua hohkaava ilmapiiri hengittää niskaan koko seikkailun ajan, ja näkymätön uhka tuntuu vaanivan jokaisen nurkan takana. Usvan peittämä, hämyisä ympäristö näyttää ihanan synkältä luoden ympärilleen ahdistavan, pelonsekaisen tunnelman.

Tunnelma katossa

Koska kyseessä on sama peli kuin viime vuonnakin, niin hahmojen verrattain jäykät animaatiot ja muut pienet kauneusvirheet ovat yhä vahvasti läsnä tässäkin versiossa. Muutamia teknisiä ongelmia esiintyy, vaikka suurilta osin Switch pyörittää teosta vähän keskinkertaista paremmin.

Ehkä huomattavin murheenkryyni on erittäin pitkäkestoiset latausajat aina uudelle alueelle siirryttäessä. Tämä rasite ei kuitenkaan menoa pahemmin haittaa, sillä latausikkunoita ei tule vastaan kovinkaan usein. Myös ajoittain melko alhaiseksi laskeva ruudunpäivitys aiheuttaa joitakin harmaita hiuksia: ongelma koetaan varsinkin silloin, kun ruudulla sattuu ja tapahtuu paljon asioita samanaikaisesti.

Kuva

Teknisesti pienoinen pettymys

Nintendon hybridikonsolille sovitettu versio antaa oivan mahdollisuuden vastata myönteisesti taskukokoisen Cthulhun kutsuun. Hämyisän synkkä tunnelma hipoo korkeuksia, eikä Edwardin matka läpi painajaismaisten maisemien jätä pelaajaa kylmäksi. Call of Cthulhu kärsii kuitenkin parista teknisestä hikasta, joiden takia arvosana jää valitettavan keskinkertaiseksi.