Ikuisen elämän yölliset ilot

Kuva

Nuori, kivenkova bisnesnainen Amanda on jäänyt ylitöihin New Yorkin sydämessä sijaitsevaan hulppeaan toimistoonsa. Yllättäen hänen huoneeseensa saapuu vastustamattoman komea vanhempi herrasmies, ja pian pari suuntaakin yhdessä miehen asunnolle. Yön laskeutuessa jälleen kaupungin ylle komistus on kadonnut ja Amandan valtaa omituinen, hillitsemätön nälän tunne. Veristen tapahtumien jälkeen nainen raahataan Camarillan, eli vampyyrien siniveristen, piilopaikkaan. Siellä häntä uhkaa kivulias kuolema. Amandan onneksi eräs punahiuksinen nainen tarjoutuu ottamaan hänet hoiviinsa, ja neitokainen huomaakin olevansa vain vaivainen pelinappula vampyyriklaanien poliittisessa valtataistelussa.

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Nykypäivän New Yorkiin sijoittuvan teoksen alku riippuu siitä, mihin klaaniin kuuluvan vampyyrin pelaaja valitsee hahmokseen. Kaikki alkupätkät etenevät samalla kaavalla, mutta esimerkiksi tapahtumapaikat ja tavattavat henkilöt vaihtelevat. Pidemmän päälle tarinat muuttuvat hyvinkin samankaltaisiksi, eikä klaanivalinnalla tunnu olevan kovinkaan suurta vaikutusta kertomuksen kulkuun. Vaikka vaihtelua ei mielin määrin tarjotakaan, tekee soljuva tarinankerronta silti vaikutuksen: jännittävien juonenkäänteiden täyttämien yöllisten seikkailujen parista ei malttaisi palata takaisin harmaaseen arkeen.

Kuva

Pientä ihmetystä herättää pelin nopea ja yllättävä loppu, joka toisaalta jättää hämmentyneen pelaajan himoamaan lisää verta. Yhteen pelikertaan kuluu aikaa henkilön lukunopeudesta riippuen noin neljästä kuuteen tuntia. Pituus on juuri passeli, sillä teos kannattaa koluta läpi useammin kuin yhden kerran, jotta pääsee näkemään kaiken sisällön.

Yön tumman lapsi oon

Pelihahmo valitaan kolmesta vampyyrista: kovanaama Brujah, taiteellinen Toreador sekä valtaa himoitseva Ventrue. Kaikki verenimijät käyttävät keskustelutilanteissa hyödykseen omia erikoistaitojaan, jotka vaihtelevat aina mielenhallinnasta yliluonnollisen nopeisiin liikkeisiin. Hahmonluonti on yksi luomuksen kompastuskivistä, sillä avatarinsa ulkoisia ominaisuuksia ei saa muokattua mieleisekseen. Kyseessä on visual novel -peli, joten valmiiksi kiveen hakatut piirteet kuulostavat periaatteessa järkevältä idealta. Valitettavasti valinnanvaraa on kovin niukasti, varsinkin jos vampyyrien klaanit tai naamat eivät miellytä omaa silmää.

Vampire: The Masquerade - Coteries of New York onnistuu välittämään New Yorkin synkän ilmapiirin täydellisesti. Jo heti seikkailun alussa mieleen palautuu Vampire: The Masquerade - Bloodinesin hyytävä tunnelma ja kyseisen teoksen fanit tietävät olevansa viimein kotona. Kauniisti maalatut taustat ovat kuin gallerian seinällä riippuvia taideteoksia, elämää sykkivän suurkaupungin melu herättää maailman henkiin ja uskottavat, selkärankaansa myöten kierot hahmot saavat pelaajan kokemaan tunteiden kirjon kaikki sävyt.

Kuva

En kaipaa aurinkoon

Pelaajan seuraan lyöttäytyy verenhimoisia tyyppejä useista muistakin klaaneista. Tarkoituksena on kerätä ympärilleen eräänlainen ryhmittymä seuralaisia, jotka kiperissä tilanteissa rientävät sankarin avuksi. He eivät kuitenkaan automaattisesti liity sankarin nurkkakuntaan, vaan pelaajan täytyy ensin voittaa heidän luottamuksensa. Tämä onnistuu valitsemalla juttutuokioissa juuri sen tietyn dialogivaihtoehdon, jonka toinen osapuoli haluaa kuulla. Uudet ystävät ovat viehättävän niljakasta porukkaa, joskus jopa paljon mielenkiintoisempia kuin itse päähahmo. Heidän seurassaan ikuinen elämä tuntuu yllättävän mieluisalta kohtalolta.

Kuva

Vampyyrin elämä New Yorkin kapeilla kujilla ei suju niin leppoisasti kuin luulisi. Yön lapsien täytyy noudattaa lukuisia sääntöjä, joista tärkein on lajinsa olemassaolon salaaminen ihmisiltä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi veren imeminen uhreista täytyy hoitaa hienotunteisesti ja uteliaiden ihmissilmien huomaamatta. Kun saa mahdollisuuden nautiskella makoisasta herkkupalasta, pitää siis miettiä tarkkaan, kannattaako ruokailu juuri sillä hetkellä. Yleensä oikean ajoituksen tajuaminen ei paljoa ajatustyötä vaadi ja kiinni jäämisen riski on todella vähäinen.

Viidentoista vuoden odotuksen jälkeen on aivan älyttömän hienoa palata takaisin Vampire: The Masquerade -sarjan maailmaan sijoittuvien videopelien pariin. Coteries of New York on ehkä ”vain” visual novel -peli, mutta erittäin hyvä sellainen. Juuri oikeanlainen makaaberi tunnelma ja jännittävä tarina lukuisine juonenkäänteineen sekä kiperine valintoineen tekevät tästä teoksesta erinomaisen aloituksen World of Darkness -universumin toiselle tulemiselle.